106:0.1EI RIITÄ, että ylösnousemuskuolevainen sattuu tietämään jotakin Jumaluuden suhteista kosmisen todellisuuden syntyhistoriaan ja ilmentymiin, vaan hänen tulisi käsittää jotakin myös suhteista, jotka vallitsevat hänen itsensä sekä toisaalta eksistentiaalisen ja toisaalta kokemuksellisen todellisuuden, potentiaalisen ja aktuaalisen todellisuuden, monilukuisten tasojen välillä. Ihmisen maallista suunnistautumista, hänen kosmista ymmärrystään ja hänen hengellistä suunnanvalintaansa, kaikkia näitä kohentaa parempi käsitys universumitodellisuuksista ja menetelmistä, joilla ne liittyvät toisiinsa, integroituvat ja yhdistyvät.

106:0.2Nykyinen suuruniversumi ja kehkeytymässä oleva kokonaisuniversumi koostuvat monista todellisuuden muodoista ja vaiheista, jotka puolestaan ilmenevät monilla funktionaalisen aktiviteetin tasoilla. Tämän kirjan luvuissa on jo edellä hahmoteltu näitä moninaisia olevaisuuksia ja piileväisyyksiä, ja nyt ne ryhmitellään käsitteellistä kätevyyttä ajatellen seuraaviin kategorioihin:

106:0.31. Keskeneräiset finiittiset. Tämä on suuruniversumin ylösnousemusluotujen nykyinen status, Urantian kuolevaisten nykyinen status. Tämän tason piiriin kuuluu luotujen olemassaolo planeetalla asuvasta ihmisestä päämääränsaavuttajiin saakka, mutta jälkimmäisiä lukuun ottamatta. Universumit kuuluvat tämän tason piiriin varhaisista fyysisistä alkuvaiheistaan aina valoon ja elämään asettumiseen saakka, mutta sitä lukuun ottamatta. Tämä taso on luomistoiminnan nykyinen äärialue ajallisuudessa ja avaruudessa. Se näyttää olevan liikkeessä Paratiisista ulospäin, sillä nykyisen universumiaikakauden päättyessä, jolloin suuruniversumin nähdään asettuvan valoon ja elämään, nähdään varmasti myös, miten ensimmäisellä ulkoavaruuden tasolla ilmenee johonkin uuteen luokkaan kuuluvaa kehityksellistä kasvua.

106:0.42. Maksimifiniittiset. Tämä on kaikkien päämäärän saavuttaneiden kokemuksellisten luotujen nykyinen status -- päämäärän sellaisena, millaisena se paljastuu nykyisen universumiaikakauden puitteissa. Jopa universumit voivat yltää statuksen maksimiin -- sekä hengellisessä että fyysisessä mielessä. Mutta termi "maksimi" on itse jo suhteellinen termi -- maksimi, suhteessa mihin? Ja se, mikä nykyisenä universumiaikakautena on maksimi, lopulliselta näyttävä, ei ehkä olekaan kuin vasta reaalinen alkuvaihe, kun se määritellään tulevien aikakausien termein. Jotkin Havonan vaiheet näyttävät kuuluvan maksimien piiriin.

106:0.53. Transsendentaaliset. Tämä superfiniittinen taso seuraa (edeltävästi) finiittistä etenemistä. Se viittaa siihen, että finiittisten alkuvaiheiden syntyhistoria on esifiniittinen ja että kaikkien finiittisiltä näyttävien loppuvaiheiden tai päämäärien merkitys on jälkifiniittinen. Suuri osa Paratiisi--Havonasta näyttää kuuluvan transsendentaaliseen järjestelmään.

106:0.64. Perimmäiset. Tämän tason piiriin kuuluu sellainen, jolla on kokonaisuniversumia koskevaa merkitystä ja joka hipoo loppuunsaatetun kokonaisuniversumin päämäärätasoa. Paratiisi--Havona (varsinkin Isän maailmojen piiri) on monissa suhteissa merkitykseltään perimmäinen.

106:0.75. Ko-absoluuttiset. Tämä taso antaa ymmärtää, että kokemukselliset projisoidaan luomistoiminnallista esiintuontia merkitsevälle, kokonaisuniversumin tuolla puolen olevalle toimikentälle.

106:0.86. Absoluuttiset. Tässä tasossa on kysymys seitsemän eksistentiaalisen Absoluutin ikuisuusläsnäolosta. Siihen saattaa kuulua myös jonkin verran liitännäistä kokemuksellista tavoitteiden saavuttamista, mutta jos niin on, emme ymmärrä, millä tavoin, mutta ehkä se tapahtuu persoonallisuuteen sisältyvän kanssakäymispotentiaalin kautta.

106:0.97. Infiniittisyys. Tämä taso on esieksistentiaalinen ja kokemuksen jälkeinen. Infiniittisyyden kvalifioimaton ykseys on kaikkia alkuvaiheita edeltävä ja kaikkia päämääriä seuraava hypoteettinen todellisuus.

106:0.11Todellisuuden kasvu riippuu toisiaan seuraavien universumiaikakausien tarjoamista olosuhteista. Keskusuniversumi ei kokenut mitään evolutionaarista muutosta havona-aikakaudella, mutta superuniversumiaikakauden nykyisten jaksojen kuluessa se kokee tiettyjä asteittain eteneviä muutoksia, jotka aiheuttaa koordinoituminen evolutionaarisiin superuniversumeihin. Tällä hetkellä kehittymässä olevat seitsemän superuniversumia saavuttavat joskus valon ja elämän vakiintuneen statuksen, saavuttavat nykyistä universumiaikakautta koskevat kasvun rajat. Mutta ei ole epäilystäkään siitä, etteikö seuraava aikakausi, ensimmäisen ulkoavaruustason aikakausi, vapauttaisi superuniversumeja niistä päämäärää koskevista rajoituksista, jotka kuuluvat nykyiseen aikakauteen. Täysimääräisyys lisääntyy jatkuvasti vielä loppuunsaattamisen jälkeenkin.

106:0.12Nämä ovat joitakin niistä rajoituksista, joita kohtaamme koettaessamme esittää yhtenäisen käsityksen olevaisten, merkitysten ja arvojen kosmisesta kasvusta sekä niiden synteesistä toinen toistaan ylemmillä todellisuuden tasoilla.

106:1.1Finiittisen todellisuuden ensiasteiset eli henkialkuiset vaiheet tulevat luotujen tasoilla välittömästi julki täydellisinä persoonallisuuksina, ja universumitasoilla ne tulevat julki täydellisenä Havonan luomuksena. Kokemuksellinen Jumaluus tulee sekin tällä tavoin julki Havonassa olevan Korkeimman Jumalan henkipersoonassa. Mutta finiittisen toisasteiset, evolutionaariset, ajallisuuden ja aineen ehdollistamat vaiheet yhdentyvät kosmisesti vain kasvun ja tavoitteiden saavuttamisen tuloksena. Kaikkien toisasteisten eli täydellistyvien finiittistenkin on loppujen lopuksi määrä saavuttaa ensiasteista täydellisyyttä vastaava taso, mutta tällaiseen päämäärään kohdistuu ajallinen viive, sellainen konstitutiivinen superuniversumeissa vaikuttava kvalifiointi, jollaista keskusuniversumissa ei geneettisesti esiinny. (Tiedämme, että on olemassa kolmannen asteen finiittisiä, mutta näiden integroitumismenetelmä on toistaiseksi paljastumaton.)

106:1.2Tämä superuniversumeissa kohdattava aikaviive, tämä täydellisyyden saavuttamisen este, luo edellytykset kuolevaisten osallistumiselle evolutionaariseen kasvuun. Näin se mahdollistaa sen, että luotu antautuu kumppanuussuhteeseen Luojan kanssa tämän samaisen luodun kehittymisen puitteissa. Ja näinä laajenevan kasvun aikoina keskeneräinen korreloituu täydellisen kanssa Seitsenkertaisen Jumalan osoittaman huolenpidon avulla.

106:1.3Seitsenkertainen Jumala merkitsee sitä, että Paratiisin-Jumaluus tuntee ajallisuudesta johtuvat esteet avaruuden evolutionaarisissa universumeissa. Olipa aineellinen, eloonjäämisen piiriin kuuluva persoonallisuus peräisin miten etäältä Paratiisista, miten syvältä avaruudesta hyvänsä, Seitsenkertaisen Jumalan havaitaan silti olevan siellä läsnä ja pitävän yllä totuutta, kauneutta ja hyvyyttä merkitsevää rakastavaa ja armeliasta hoivaa tällaisen keskeneräisen, kilvoittelevan ja evolutionaarisen luodun hyväksi. Seitsenkertaisen osoittama jumalallisuushoiva ulottuu sisäänpäin Iankaikkisen Pojan kautta Paratiisin-Isään ja ulospäin Päivien Muinaisten kautta universumien Isiin -- Luoja-Poikiin.

106:1.4Koska ihminen on persoonallinen ja koska hän nousee hengellisen edistymisen tietä, hän löytää Seitsenkertaisen Jumaluuden persoonallisen ja hengellisen jumalallisuuden, mutta on olemassa Seitsenkertaisen muita osa-alueita, jotka eivät ole tekemisissä persoonallisuuden edistymisen kanssa. Tämän jumaluusryhmittymän jumalallisuusaspektit integroituvat tällä hetkellä siinä läheisessä yhteydessä, joka vallitsee Seitsemän Valtiashengen ja Myötätoimijan välillä, mutta niiden on määrä yhdistyä ikuisiksi ajoiksi Korkeimman Olennon kehkeytyvässä persoonallisuudessa. Seitsenkertaisen Jumaluuden muut osa-alueet ovat nykyisenä universumiaikakautena eri tavoin integroituneita, mutta niiden kaikkien on niin ikään määrä yhdistyä Korkeimmassa. Kaikkien vaiheidensa osalta Seitsenkertainen on nykyisen suuruniversumin funktionaalisen todellisuuden suhteellisen ykseyden lähde.

106:2.1Kuten Seitsenkertainen Jumala toiminnallisesti koordinoi finiittisen evoluution, samoin Korkein Olento lopulta syntesoi päämäärän saavuttamisen. Korkein Olento on suuruniversumievoluution jumaluuskulminaatio -- evoluution kattaessa fyysisen evoluution henkeä olevan ytimen ympärillä ja lopulta koittavan hengen herruuden fyysiseen evoluutioon kuuluvien, keskusta ympäröivien ja pyörivien maailmojen suhteen. Ja tämä kaikki tapahtuu persoonallisuuden omaamien toimivaltuuksien mukaisesti: korkeimmassa merkityksessä paratiisipersoonallisuuden toimivaltuuksien, universumimerkityksessä luojapersoonallisuuden toimivaltuuksien, inhimillisessä merkityksessä kuolevaisten persoonallisuuden toimivaltuuksien ja huipentuvassa eli kokemuksellisen kokoavassa merkityksessä Korkeimman persoonallisuuden toimivaltuuksien mukaisesti.

106:2.2Korkein-käsitteen pitää luoda puitteet sille, että henkipersoona, evolutionaarinen voima sekä voima-persoonallisuuden synteesi -- evolutionaarisen voiman yhdistyminen henkipersoonallisuuteen ja tämän hallitseva asema voimaan nähden -- mielletään toisistaan eroaviksi.

106:2.3Viime kädessä henki tulee Havonan kautta Paratiisista. Energia-aine näyttää siltä kuin se kehittyisi avaruuden syvyyksissä ja ikään kuin Äärettömän Hengen lapset yhdessä Jumalan Luoja-Poikien kanssa järjestäisivät sen voimaksi. Ja tämä kaikki on kokemuksellista; kysymyksessä on ajallisuudessa ja avaruudessa suoritettava toimenpide, jossa on mukana laaja kirjo eläviä olentoja -- heidän joukossaan jopa Luojajumaluuksia ja evolutionaarisia luotuja. Luojajumaluuksien voimanhallinta suuruniversumissa laajenee vähitellen niin, että sen piiriin tulevat kuulumaan ajallis-avaruudellisten luomusten evolutionaarinen asettuminen ja vakiintuminen, ja silloin on käsillä Seitsenkertaisen Jumalan kokemuksellisen voiman kukkaanpuhkeaminen. Se kattaa koko asteikon siitä, mitä jumalallisuus ajallisuudessa ja avaruudessa saavuttaa Universaalisen Isän suorittamasta Suuntaajien lahjoittamisesta aina Paratiisin-Poikien toimeenpanemiin elämänikäisiin lahjoittautumisiin. Tämä on ansaittua voimaa, julkituotua voimaa, kokemuksellista voimaa; se eroaa selvästi ikuisuusvoimasta, luotaamattomasta voimasta, Paratiisin Jumaluuksien eksistentiaalisesta voimasta.

106:2.4Tämä Seitsenkertaisen Jumalan jumalallisuusaikaansaannoksista nouseva kokemuksellinen voima itse ilmentää jumaluudelle ominaisia koossapitäviä ominaisuuksia syntesoituessaan -- totaalistuessaan -- kaikkivaltiaaksi voimaksi, joka edustaa saavutettua kokemuksellista herruutta kehittyviin luomistuloksiin nähden. Ja tämä kaikkivaltias voima tavoittaa vuorostaan henkipersoonallisuuden koossapysyvyyden Havona-maailmojen ulomman vyön ohjaussfäärillä liitossa Korkeimman Jumalan havonaläsnäolon henkipersoonallisuuden kanssa. Tällä tavoin kokemuksellinen Jumaluus siis huipentaa pitkän evolutionaarisen kamppailun varustamalla ajallisuuden ja avaruuden tuottaman voimatuotteen keskusluomuksessa asuvalla henkiläsnäololla ja jumalallisella persoonallisuudella.

106:2.5Näin Korkein Olento siis lopulta pääsee siihen, että hän sulkee sisäänsä kaiken kaikesta, mikä kehittyy ajallisuudessa ja avaruudessa, samalla kun hän varustaa nämä ominaisuudet henkipersoonallisuudella. Koska luodut, jopa kuolevaiset, ovat persoonallisuuksina mukana tässä majesteettisessa tapahtumassa, he saavuttavat tällaisen evolutionaarisen Jumaluuden kiistämättöminä lapsina kyvyn Korkeimman tuntemiseen ja havaitsemiseen.

106:2.6Nebadonin Mikael on Paratiisin-Isän kaltainen, sillä hän jakaa Isän paratiisillisen täydellisyyden. Näin tulevat evolutionaariset kuolevaiset joskus vielä yltämään samankaltaisuuteen kokemuksellisen Korkeimman kanssa, sillä he tulevat eittämättä jakamaan hänen evolutionaarisen täydellisyytensä.

106:2.7Korkein Jumala on kokemuksellinen, siksi hän on täydelleen koettavissa. Eksistentiaaliset realiteetit, joita kutsutaan Seitsemäksi Absoluutiksi, eivät ole kokemismenetelmän kautta tajuttavissa; Isäksi, Pojaksi ja Hengeksi kutsutut persoonallisuusrealiteetit vain ovat rukouksellis-palvonnallisesti asennoituvan finiittisen luodun persoonallisuuden käsitettävissä.

106:2.8Korkeimman Olennon voima-persoonallisuuden päätökseen viedyn synteesin puitteissa tulee yhdistymään koko niiden monien kolmiuksien absoluuttisuus, jotka olisivat tällä tavoin yhdistettävissä, ja tämä majesteettinen evoluutiota edustava persoonallisuus tulee olemaan kaikkien finiittisten persoonallisuuksien kokemuksellisesti saavutettavissa ja ymmärrettävissä. Kun taivasmatkalaiset saavuttavat henkiolomuodon postuloidun seitsemännen vaiheen, he tulevat tällä tasolla kokemaan kolmiuksien absoluuttisuutta ja infiniittisyyttä edustavan uuden merkitys-arvon todellistumisen, kun sellainen paljastuu koettavissa olevassa Korkeimmassa Olennossa. Mutta näiden korkeinta mahdollista kehittymistä merkitsevien tasojen saavuttaminen toteutuu luultavasti vasta, kun koko suuruniversumi asettuu yhtäläisesti valoon ja elämään.

106:3.1Absoniittiset arkkitehdit laativat suunnitelman, Korkeimmat Luojat saattavat sen olemassaolon piiriin, Korkein Olento tulee viemään sen viimeistä piirtoa myöten päätökseen sellaisena kuin Korkeimmat Luojat sen ajallisuuteen loivat ja sellaisena kuin Mestariarkkitehdit sen avaruuteen projisoivat.

106:3.2Nykyisen universumiaikakauden kuluessa kokonaisuniversumin hallinnollinen koordinointi on Kokonaisuniversumin Arkkitehtien tehtävä. Mutta nykyisen universumiaikakauden lopulla tapahtuva Kaikkivaltiaan Korkeimman ilmestyminen tulee olemaan merkkinä siitä, että evolutionaarinen finiittinen on saavuttanut kokemuksellisen päämäärän ensimmäisen välivaiheen. Tämä tapahtuma on ilman muuta johtava ensimmäisen kokemuksellisen Kolminaisuuden -- Korkeimpien Luojien, Korkeimman Olennon ja Kokonaisuniversumin Arkkitehtien liiton -- tehtävän täyttymiseen. Tämän Kolminaisuuden on määrä panna toimeen kokonaisluomuksen entistä pitemmälle menevä evolutionaarinen integraatio.

106:3.3Paratiisin-Kolminaisuus on ehdottomasti infiniittisyydestä, eikä mikään sellainen Kolminaisuus voi mitenkään olla infiniittinen, johon tämä alkuperäinen Kolminaisuus ei sisälly. Mutta alkuperäinen Kolminaisuus on muut poissulkevan absoluuttisten Jumaluuksien yhteenliittymisen tulos; aliabsoluuttisilla olennoilla ei ollut mitään tekemistä tämän alkuperäisen yhteenliittymisen kanssa. Sittemmin ilmaantuvat ja kokemukselliset Kolminaisuudet sulkevat sisäänsä yksinpä luotujen persoonallisuuksien antimet. Aivan varmasti tämä pitää paikkansa puhuttaessa Perimmäisestä Kolminaisuudesta, jossa Mestari-Luoja-Poikien läsnäolo siihen kuuluvien Korkein Luoja -jäsenten joukossa nimenomaan todistaa, että tämän kolminaisuusyhteenliittymän piirissä samalla esiintyy aktuaalista ja bona fide luodun olennon kokemusta.

106:3.4Ensimmäinen kokemuksellinen Kolminaisuus luo puitteet ryhmässä tapahtuvaan perimmäisten lopputulosten saavuttamiseen. Ryhmittäisillä yhteenliittymillä on kyky mennä yksilöllisten kykyjen edelle, jopa nousta niiden yläpuolelle, ja tämä pitää paikkansa myös finiittisen tason tuolla puolen. Tulevina aikakausina, sitten kun seitsemän superuniversumia ovat asettuneet valoon ja elämään, on Lopullisuuden Saavuttajakunta epäilemättä mukana tuomassa julki Paratiisin Jumaluuksien tarkoitusperiä sellaisina kuin Perimmäinen Kolminaisuus ne asettaa ja sellaisina kuin ne voima-persoonallisuuden osalta yhdistyvät Korkeimmassa Olennossa.

106:3.5Läpi koko menneen ja tulevan ikuisuuden jättiläismäisten maailmankaikkeudellisten tapahtumakulkujen panemme merkille, miten käsitettävissä olevat Universaalisen Isän elementit laajenevat. Filosofisessa mielessä postuloimme hänen MINÄ OLEN -olevaisen muodossa täyttävän totaalisen infiniittisyyden, mutta yksikään luotu ei kykene kokemuksellisesti sisäistämään tällaista postulaattia. Sitä mukaa kun universumit laajenevat ja kun gravitaatio ja rakkaus ulottuvat ajallisuudessa organisoituvaan avaruuteen, me kykenemme ymmärtämään Ensimmäisestä Lähteestä ja Keskuksesta yhä enemmän. Panemme merkille, miten gravitaatiovaikutus läpäisee Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusläsnäolon, ja havaitsemme henkiluotujen kehittyvän ja avartuvan Jumaluusabsoluutin jumalallisuusläsnäolon sisällä samalla, kun sekä kosminen että henkinen kehitys ovat mielen ja kokemuksen avulla yhdistymässä finiittisillä jumaluuden tasoilla Korkeimmaksi Olennoksi ja ovat transsendentaalisilla tasoilla koordinoitumassa Perimmäiseksi Kolminaisuudeksi.

106:4.1Paratiisin-Kolminaisuus perimmäisessä merkityksessä epäilemättä koordinoi, mutta se toimii tässä suhteessa itsensä kvalifioineena absoluuttina; kokemuksellinen Perimmäinen Kolminaisuus koordinoi transsendentaalisen transsendentaalisena. Ikuisessa tulevaisuudessa tämä kokemuksellinen Kolminaisuus tulee kasvavan ykseyden kautta edelleen aktivoimaan Perimmäisen Jumaluuden olevaistuvaa läsnäoloa.

106:4.2Vaikka Perimmäisen Kolminaisuuden onkin määrä koordinoida kokonaisluomus, on Perimmäinen Jumala kuitenkin koko kokonaisuniversumin suunnanmäärännän transsendentaalinen voima-personoituma. Perimmäisen täysimääräinen olevaistuminen merkitsee samalla, että kokonaisluomus on valmistunut, ja antaa ymmärtää, että tämä transsendentaalinen Jumaluus on kehkeytynyt täyteyteensä.

106:4.3Mitä muutoksia pannaan alulle Perimmäisen kehkeytymisen saavutettua täyteytensä? Sitä emme tiedä. Mutta aivan kuten Korkein on nyt hengellisesti ja persoonallisesti läsnä Havonassa, niin on myös Perimmäinen siellä läsnä, mutta absoniittisessa ja superpersoonallisessa merkityksessä. Ja olette saaneet tietää, että on olemassa Perimmäisen Kvalifioituja Sijaishallitsijoita, vaikkei teille ole kerrottu mitään näiden nykyisestä olinpaikasta eikä toiminnasta.

106:4.4Mutta siitä riippumatta, mitä hallinnollisia heijastusilmiöitä Perimmäisen Jumaluuden esiintuloon liittyy, hänen transsendentaalisen jumaluutensa persoonalliset arvot ovat kuitenkin kaikkien niiden persoonallisuuksien koettavissa, jotka ovat osallistuneet tämän jumaluustason aktualisoimiseen. Finiittisen tason transsendenssi voi johtaa vain perimmäiseen tavoitteiden saavuttamiseen. Perimmäinen Jumala on ajallisuuden ja avaruuden transsendenssissä, mutta hän on silti aliabsoluuttinen, olkoonkin että hänellä on luontainen kyky toiminnalliseen yhteenliittymiseen absoluuttien kanssa.

106:5.1Perimmäinen on transsendentaalisen todellisuuden huipentuma aivan kuten Korkein on evolutionaaris-kokemuksellisen todellisuuden huippu. Ja näiden kahden kokemuksellisen Jumaluuden aktuaalinen ilmaantuminen laskee perustuksen toiselle kokemukselliselle Kolminaisuudelle. Kysymyksessä on Absoluuttinen Kolminaisuus: Korkeimman Jumalan, Perimmäisen Jumalan ja paljastumattoman Universumipäämäärän Kruunaajan liitto. Ja tällä Kolminaisuudella on teoreettinen kyky aktivoida potentiaalisuuden Absoluutit: Jumaluus-, Universaalinen ja Kvalifioimaton Absoluutti. Mutta tämän Absoluuttisen Kolminaisuuden loppuunsaatettu muodostuminen voisi tapahtua vasta, kun koko kokonaisuniversumin evoluutio on saatu päätökseen: Havonasta hamaan neljänteen ja uloimpaan avaruustasoon saakka.

106:5.2Tehtäköön selväksi, että nämä kokemukselliset Kolminaisuudet korreloituvat paitsi kokemuksellisen Jumaluuden persoonallisuusominaisuuksien suhteen myös kaikkien niiden muiden kuin persoonallisten ominaisuuksien suhteen, jotka luonnehtivat heidän saavuttamaansa jumaluusykseyttä. Vaikka tämä esitys ensi sijassa käsitteleekin kosmoksen yhdistymisen persoonallisia osa-alueita, on kuitenkin totta, että universumien universumin persoonattomien aspektien on niin ikään määrä yhdistyä, mistä on esimerkkinä Korkeimman Olennon kehittymisen yhteydessä nyt meneillään oleva voima-persoonallisuussynteesi. Korkeimman henkipersoonallisia ominaisuuksia ei käy erottaminen niistä Kaikkivaltiaan oikeuksista, jotka kohdistuvat voimaan, ja molempia täydentää Korkeimman mielen tuntematon potentiaali. Myöskään Perimmäistä Jumalaa ei voi persoonana tarkastella erillään Perimmäisen Jumaluuden muista kuin persoonallisista aspekteista. Ja absoluuttisella tasolla Jumaluusabsoluutti ja Kvalifioimaton Absoluutti ovat Universaalisen Absoluutin läsnä ollessa erottamattomia ja toisistaan erottumattomia.

106:5.3Kolminaisuudet eivät sinänsä ja itsestään ole persoonallisia, mutteivät ne myöskään ole ristiriidassa persoonallisuuden kanssa. Ne paremminkin sulkevat sen sisäänsä ja kollektiivisessa merkityksessä korreloivat sen persoonattomien toimintojen kanssa. Kolminaisuudet ovat näin ollen aina jumaluustodellisuutta, mutta eivät koskaan persoonallisuustodellisuutta. Jonkin Kolminaisuuden persoonallisuusaspektit ovat sen yksittäisissä jäsenissä luontaisia, ja yksittäisinä persoonina he eivät ole tuo kolminaisuus. Vain kollektiivina he ovat kolminaisuus; kollektiivi on kolminaisuus. Mutta kolminaisuuteen sisältyy aina kaikki sen kattama jumaluus; kolminaisuus on jumaluusykseyttä.

106:5.4Kolme Absoluuttia -- Jumaluus-, Universaalinen ja Kvalifioimaton Absoluutti -- eivät ole kolminaisuutta, sillä ne eivät kaikki ole jumaluutta. Vain jumalallistuneesta voi tulla kolminaisuutta; kaikki muut yhteenliittymät ovat kolmiyhteyksiä tai kolmiuksia.

106:6.1Kokonaisuniversumin nykyinen potentiaali ei liene absoluuttinen, vaikka se saattaa hyvinkin olla lähes perimmäinen, ja arvioimme mahdottomaksi sellaisen, että aliabsoluuttisen kosmoksen puitteissa päästäisiin absoluuttisten merkitys-arvojen täyteen julkituloon. Tästä johtuen vastassamme onkin melkoinen vaikeus koettaessamme muodostaa käsitystä kolmen Absoluutin äärettömien mahdollisuuksien totaalisesta ilmenemisestä tai edes hahmotella mielessämme tällä hetkellä persoonattomalla Jumaluusabsoluutin tasolla olevan Absoluuttisen Jumalan kokemuksellista personoitumista.

106:6.2Kokonaisuniversumin avaruusnäyttämö tuntuu riittävän Korkeimman Olennon aktuaalistumiseen, Perimmäisen Kolminaisuuden muodostumiseen ja täyteen toimintaan, Perimmäisen Jumalan olevaistumiseen ja jopa Absoluuttisen Kolminaisuuden alkuunpanoon. Mutta käsityksemme tämän toisen kokemuksellisen Kolminaisuuden täysimääräisestä toiminnasta tuntuvat viittaavan siihen suuntaan, että laajalle ulottuvan kokonaisuniversumin tuolla puolenkin on jotain.

106:6.3Jos oletamme, että on olemassa infiniittinen kosmos -- jokin rajoittamattomissa oleva kosmos kokonaisuniversumin tuolla puolen -- ja jos kuvittelemme mielessämme Absoluuttisen Kolminaisuuden lopullisten kehitysvaiheiden tapahtuvan tällaisella perimmäisen takaisella toiminnan näyttämöllä, silloin käy mahdolliseksi otaksua, että Absoluuttisen Kolminaisuuden täysimääräistynyt funktio tulee saavuttamaan lopullisen julkitulonsa infiniittisyyteen kuuluvissa luomistuloksissa ja tulee viemään kaikkien potentiaalien absoluuttisen aktuaalistumisen täyttymykseensä. Todellisuuden alati avartuvien lohkojen integroituminen ja yhteenliittyminen tulee lähestymään statuksen absoluuttisuutta samassa suhteessa kuin koko todellisuus tulee sisällytetyksi tällä tavoin yhteen liittyneiden lohkojen puitteisiin.

106:6.4Jos sama asia ilmaistaan toisin sanoin, niin Absoluuttinen Kolminaisuus on, kuten sen nimikin osoittaa, kokonaisfunktion osalta kiistämättömän absoluuttinen. Emme tiedä, miten absoluuttinen funktio voi päästä totaaliseen julkituloon kvalifioidulla, rajoitetulla tai muutoin rajallisella perustalla. Niinpä meidän onkin oletettava, että mikä tahansa tämänkaltainen kaikkinaisuusfunktio on (potentiaalin puolesta) ehdollistamatonta. Ja näyttäisi myös siltä, että ehdollistamaton olisi ainakin kvalitatiiviselta kannalta katsottaessa myös rajoittamatonta, vaikka emme kvantitatiivisten suhteiden osalta olekaan yhtä varmoja.

106:6.5Siitä olemme kuitenkin varmoja, että vaikka eksistentiaalinen Paratiisin-Kolminaisuus onkin infiniittinen ja vaikka kokemuksellinen Perimmäinen Kolminaisuus onkin ali-infiniittinen, Absoluuttista Kolminaisuutta ei ole yhtä helppo luokitella. Vaikka se on syntyhistorialtaan ja konstituutioltaan kokemuksellinen, se ehdottomasti kuitenkin hipoo eksistentiaalisia potentiaalisuuden Absoluutteja.

106:6.6Vaikkei ihmismielen kannattanekaan pyrkiä ymmärtämään tällaisia etäisiä ja ihmisyyden ylittäviä käsityksiä, ehdottaisimme kuitenkin, että Absoluuttisen Kolminaisuuden ikuisuustoiminnan ajateltaisiin kulminoituvan jonkinlaiseksi potentiaalisuuden Absoluuttien kokemuksellistumiseksi. Tämä tuntuisi järkevältä johtopäätökseltä Universaalisen Absoluutin, joskaan ei Kvalifioimattoman Absoluutin, osalta; tiedämmehän joka tapauksessa, ettei Universaalinen Absoluutti ole pelkästään staattinen ja potentiaalinen, vaan myös assosiatiivinen näiden sanojen totaalista Jumaluutta tarkoittavassa merkityksessä. Mutta mitä tulee käsitettävissä oleviin jumalallisuuden ja persoonallisuuden arvoihin, niin nämä otaksutut tapahtumat edellyttävät Jumaluusabsoluutin personointia sekä niiden superpersoonallisten arvojen ja ultrapersoonallisten merkitysten ilmaantumista, jotka luonnostaan kuuluvat Absoluuttisen Jumalan -- kokemuksellisista Jumaluuksista kolmannen ja viimeisen -- persoonallisuuden täysimääräistymiseen.

106:7.1Jotkin niistä vaikeuksista, jotka kohdataan muodostettaessa käsityksiä infiniittisen todellisuuden integroitumisesta, johtuvat luonnostaan siitä tosiasiasta, että kaikkiin tällaisiin käsityksiin sisältyy jotakin universaalisen kehityksen lopullisuudesta, jonkinlainen kokemuksellinen todellistuma kaikesta siitä, mitä konsanaan voisi olla olemassa. Eikä ole kuviteltavissa, että kvantitatiivinen infiniittisyys voisi koskaan lopullisuudessa täysimääräisesti todellistua. Kolmeen potentiaaliseen Absoluuttiin jää pakostakin aina sellaisia tutkimattomia mahdollisuuksia, joita minkäänmääräinen kokemuksellinen kehitys ei koskaan voisi ammentaa tyhjiin. Vaikka ikuisuus itse onkin absoluuttinen, ei se kuitenkaan ole enempää kuin absoluuttinen.

106:7.2Lopullisesta integroitumisesta kokeeksi esitetty käsityskin on erottamattomissa rajaamattomassa ikuisuudessa tapahtuvista täyttymyksistä, joten sellainen ei voi minään käsitettävissä olevana tulevana ajankohtana käytännössä todellistua.

106:7.3Päämäärän asettaa Paratiisin-Kolminaisuuden muodostavien Jumaluuksien tahtoperäinen teko. Päämäärä ankkuroituu niiden kolmen suuren potentiaalin valtavuuteen, joiden absoluuttisuus sulkee sisäänsä koko tulevan kehityksen mahdollisuudet; päämäärä kruunautuu luultavasti Universumipäämäärän Kruunaajan suorittamalla teolla, ja tähän tekoon todennäköisesti kietoutuvat Absoluuttiseen Kolminaisuuteen kuuluvat Korkein ja Perimmäinen. Jokainen kokemuksellinen päämäärä on kokevien luotujen ainakin osittain käsitettävissä, mutta infiniittisiä eksistentiaaleja hipova päämäärä ei liene käsitettävissä. Lopullisuutta oleva päämäärä on eksistentiaalis-kokemuksellinen saavutus, joka näyttää koskevan Jumaluusabsoluuttia. Mutta Universaalisen Absoluutin ansiosta Jumaluusabsoluutti on ikuisuussuhteessa Kvalifioimattomaan Absoluuttiin. Ja nämä kolme Absoluuttia, jotka ovat mahdollisuudeltaan kokemuksellisia, ovat aktuaalisesti eksistentiaalisia ja enemmänkin, sillä ne ovat äärettömiä, ajattomia, avaruudettomia, rajattomia ja mittaamattomia -- kiistämättömän infiniittisiä.

106:7.4Tavoitteen saavuttamisen epätodennäköisyys ei kuitenkaan estä filosofista teoretisointia tällaisista hypoteettisista päämääristä. Jumaluusabsoluutin aktuaalistuminen saavutettavaksi absoluuttiseksi Jumalaksi saattaa olla käytännöllisesti katsoen mahdoton toteutua. Tällainen lopullisuuden täyttymys pysyy siitä huolimatta teoreettisena mahdollisuutena. Kvalifioimattoman Absoluutin mukanaolo jossakin käsittämättömässä infiniittisessä kosmoksessa saattaa olla mittaamattoman kaukana loputtoman ikuisuuden futuurisuudessa, mutta tällainen hypoteesi on silti perusteltu. Kuolevaisilla, morontiaaneilla, hengillä, finaliiteilla, transsendentaaleilla ja muilla, samoin kuin itse universumeilla ja kaikilla muilla todellisuuden osa-alueilla on varmasti potentiaalisesti lopullinen päämäärä, joka on arvoltaan absoluuttinen; mutta epäilemme, tokko yksikään olento tai universumi milloinkaan saavuttaa kaikkia tällaisen päämäärän aspekteja täysimääräisesti.

106:7.5Kehitytpä Isän ymmärtämisessä miten pitkälle hyvänsä, aina on mielesi joutuva ymmälle Isä--MINÄ OLEN -olevaisen paljastumattomasta infiniittisyydestä, jonka tutkimaton suunnattomuus tulee kautta ikuisuuden syklien aina jäämään luotaamattomaksi ja käsittämättömäksi. Saavutitpa Jumalasta miten paljon hyvänsä, on hänestä aina jäljellä paljon enemmän sellaista, jonka olemassaoloa et osaa edes aavistaa. Ja uskomme tämän pitävän paikkansa yhtä paljon transsendentaalisilla tasoilla kuin finiittisenkin olemassaolon tasoilla. Jumalan etsintä on loputonta!

106:7.6Sen, että te ette lopullisessa mielessä näin ollen kykene saavuttamaan Jumalaa, ei tulisi millään muotoa lannistaa universumin luotuja. Voitte tosiaankin saavuttaa ja myös saavutatte Seitsenkertaisen, Korkeimman ja Perimmäisen jumaluustasot, jotka merkitsevät teille samaa, mitä Jumala Isän infiniittinen tajuaminen merkitsee Iankaikkiselle Pojalle ja Myötätoimijalle heidän ikuisuusolemassaoloa edustavassa absoluuttisessa asemassaan. Kaukana siitä, että Jumalan infiniittisyys ahdistaisi luotua, sen tulisi olla ylimpänä vakuutuksena siitä, että ylösnousemuspersoonallisuudella on läpi koko loputtoman futuurisuuden edessään persoonallisuuden kehittymistä ja Jumaluuteen yhdistymistä merkitsevät mahdollisuudet, joita ei edes ikuisuus ole tyhjiin ammentava eikä katkaiseva.

106:7.7Kokonaisuniversumi näyttää suuruniversumin finiittisten luotujen käsityksissä jotakuinkin infiniittiseltä, mutta sen absoniittiset arkkitehdit epäilemättä tajuavat, miten se liittyy päättymättömän MINÄ OLEN -olevaisen puitteissa tapahtuviin tuleviin ja aavistamattomiin kehityskulkuihin. Eikä avaruus itsekään ole muuta kuin perimmäinen ehto, kvalifiointia merkitsevä ehto, keskiavaruuden rauhallisten vyöhykkeiden suhteellisen absoluuttisuuden puitteissa.

106:7.8Sinä hetkenä tulevan ikuisuuden käsittämättömässä kaukaisuudessa, jolloin kokonaisuniversumi kaikkinensa lopullisesti valmistuu, sinä hetkenä me kaikki epäilemättä tarkastelemme jälkikäteen sen historiaa koko mitaltaan niin kuin se vasta olisi alku, yksinkertaisesti vain tiettyjen finiittisten ja transsendentaalisten perustusten luomista vieläkin suurenmoisemmille ja kiehtovammille kartoittamattomassa infiniittisyydessä tapahtuville metamorfooseille. Tuona tulevan ikuisuuden hetkenä kokonaisuniversumi on yhä näyttävä nuorekkaalta; koskaan päättymättömän ikuisuuden äärettömien mahdollisuuksien edessä se toden totta tuleekin aina olemaan nuori.

106:7.9Infiniittisen päämäärän saavuttamisen epätodennäköisyys ei vähäisessäkään määrin estä pohdiskelemasta tällaista päämäärää koskevia ideoita, emmekä epäröi sanoa, että jos kolme absoluuttista potentiaalia konsanaan voisivat täyteen määräänsä aktuaalistua, silloin olisi mahdollista pitää varmana koko todellisuuden lopullista integroitumista. Tällainen kehittymällä tapahtuva todellistuminen perustuu Kvalifioimattoman, Universaalisen ja Jumaluusabsoluutin loppuun saatettuun aktuaalistumiseen, niiden kolmen potentiaalisuuden aktuaalistumiseen, joiden liitto on MINÄ OLEN -olevaisen piilevyys, potentiaalien, jotka edustavat ikuisuuden tuonnemmaksi siirrettyjä realiteetteja, koko futuurisuuden uinuvia mahdollisuuksia ja vielä niitäkin enemmän.

106:7.10Tällaiset lopputulokset ovat lievästi sanoen äärimmäisen kaukaisia. Uskomme siitä huolimatta, että me kolmen Kolminaisuuden mekanismeissa, persoonallisuuksissa ja yhteenliittymissä havaitsemme teoreettisen mahdollisuuden Isä--MINÄ OLEN -olevaisen seitsemän absoluuttisen vaiheen uudelleenyhdistymiseen. Ja tämä tuo eteemme käsityksen siitä kolminkertaisesta Kolminaisuudesta, joka sulkee sisäänsä eksistentiaalisen statuksen omaavan Paratiisin-Kolminaisuuden sekä kummatkin sittemmin ilmaantuvat, olemukseltaan ja alkuperältään kokemukselliset Kolminaisuudet.

106:8.1Kolminaisuuksien Kolminaisuuden olemusta on vaikea kuvailla ihmismielelle; se on aktuaalinen yhteissumma kokemuksellisen infiniittisyyden kaikkeudesta ikuisuuden todellistumisen teoreettisessa infiniittisyydessä. Kolminaisuuksien Kolminaisuudessa kokemuksellinen infiniittinen saavuttaa identtisyyden eksistentiaalisen infiniittisen kanssa, ja molemmat ovat esikokemuksellisessa, esieksistentiaalisessa MINÄ OLEN -olevaisessa kuin yksi. Kolminaisuuksien Kolminaisuus on kaiken sen lopullinen ilmentymä, mitä viisitoista kolmiyhteyttä ja niihin liittyvät kolmiudet itsessään sisältävät. Suhteellisten olentojen on vaikea käsittää lopullisuuksia, olivatpa ne eksistentiaalisia tai kokemuksellisia, siksi ne on aina esitettävä suhteellisuuksina.

106:8.2Kolminaisuuksien Kolminaisuus esiintyy monissa vaiheissa. Se sisältää sellaisia mahdollisuuksia, todennäköisyyksiä ja väistämättömyyksiä, että ne saavat jopa korkealla ihmisen tason yläpuolella olevien olentojen mielikuvitusmaailman järkkymään. Sillä on seuraamuksia, joita taivaalliset filosofit eivät luultavasti edes aavista, sen seuraukset tulevat nimittäin esiin kolmiyhteyksissä, ja kolmiyhteydet ovat viime kädessä luotaamattomia.

106:8.4Nämä ovat yhä laajemmaksi käyvää yhdistymistä edustavia tasoja. Kolminaisuuksien Kolminaisuus on itse asiassa ensimmäinen taso, kun toinen ja kolmas taso taas ovat ensimmäisen tason yhdistymisjohdannaisia.

106:8.5ENSIMMÄINEN TASO: Kolmen Kolminaisuuden uskotaan tällä yhteenliittymisen alkutasolla toimivan täydellisesti synkronoituneina, vaikkakin erillisinä Jumaluuden persoonallisuuksien ryhmittyminä.

106:8.61. Paratiisin-Kolminaisuus, Paratiisin kolmen Jumaluuden -- Isän, Pojan ja Hengen -- yhteenliittymä. Olisi muistettava, että Paratiisin-Kolminaisuus jo itsessään merkitsee kolmijakoista funktiota: absoluuttinen funktio, transsendentaalinen funktio (Perimmäisyyden Kolminaisuus) ja finiittinen funktio (Korkeimmuuden Kolminaisuus). Paratiisin-Kolminaisuus on minä tahansa ja kaikkina aikoina mikä tahansa ja kaikki nämä funktiot.

106:8.72. Perimmäinen Kolminaisuus. Kysymyksessä on Korkeimpien Luojien, Korkeimman Jumalan ja Kokonaisuniversumin Arkkitehtien jumaluusyhdistymä. Jos kohta tämä on riittävä esitys kyseisen Kolminaisuuden jumalallisuusaspekteista, olisi pantava merkille, että on olemassa muitakin tämän Kolminaisuuden vaiheita, jotka kuitenkin näyttävät olevan täydellisesti koordinoitumassa jumalallisuusaspektien kanssa.

106:8.83. Absoluuttinen Kolminaisuus. Tähän ryhmittymään kuuluvat Korkein Jumala, Perimmäinen Jumala ja Universumipäämäärän Kruunaaja suhteessa kaikkiin jumalallisuusarvoihin. Tämän kolmiyhteisen ryhmittymän tietyt muut vaiheet ovat tekemisissä muiden kuin jumalallisuusarvojen kanssa laajentuvassa kosmoksessa. Mutta nämä ovat parhaillaan yhdistymässä jumalallisuusvaiheisiin aivan niin kuin kokemuksellisten Jumaluuksien voima- ja persoonallisuusaspektit ovat nyt kokemuksellisen synteesin prosessissa.

106:8.9Näiden kolmen Kolminaisuuden yhteenliittyminen Kolminaisuuksien Kolminaisuudessa luo edellytykset todellisuuden mahdolliseen rajattomaan integroitumiseen. Tähän ryhmittymään sisältyy alkusyitä, välivaiheita ja lopullisia; alkuunpanijoita, toteuttajia ja loppuunsaattajia; alkuvaiheita, olomuotoja ja päämääriä. Isä--Poika -kumppanuudesta on tullut Poika--Henki -kumppanuus ja sitten Henki--Korkein ja edelleen Korkein--Perimmäinen ja Perimmäinen--Absoluutti, jopa Absoluutin ja Isä-Infiniittisen kumppanuus eli todellisuuden syklin täyttymys. Niin ikään muissa vaiheissa, jotka eivät yhtä välittömästi koske jumalallisuutta ja persoonallisuutta, Ensimmäinen Suuri Lähde ja Keskus todellistuttaa ikuisuuden kehän ympärillä olevan todellisuuden rajattomuuden oman olemassaolonsa absoluuttisuudesta, itsensäjulkituonnin loputtomuuden kautta todellistumisen lopullisuuteen -- eksistentiaalien absoluutista hamaan kokemuksellisten lopullisuuteen.

106:8.10TOINEN TASO: Kolmen Kolminaisuuden koordinoituminen tuo väistämättä mukanaan näihin Kolminaisuuksiin geneettisesti liittyvien kokemuksellisten Jumaluuksien assosiatiivisen liiton. Tämän toisen tason luonnetta on joskus esitelty seuraavasti:

106:8.111. Korkein. Kysymyksessä on Paratiisin-Kolminaisuuden ykseyden jumaluusseuraamus kokemuksellisessa yhteydessä Paratiisin Jumaluuksien Luoja-Poikiin ja Luoviin Tyttäriin. Korkein on finiittisen evoluution ensimmäisen vaiheen täyttymisen jumaluusruumiillistuma.

106:8.122. Perimmäinen. Tämä on toisen Kolminaisuuden olevaistuneen ykseyden jumaluusseuraamus, jumalallisuuden transsendentaalinen ja absoniittinen personoituma. Perimmäisyyteen sisältyy monien ominaisuuksien eri tavoin ajateltu ykseys, ja olisi paikallaan, että ihmisen käsitys perimmäisestä sisältäisi ainakin ne perimmäisyyden vaiheet, jotka ovat valvontaa ohjaavia, omakohtaisesti koettavissa olevia ja jännitteellisesti yhdistäviä, mutta on olemassa monia muita paljastamattomia olevaistuneen Jumaluuden aspekteja. Vaikka Perimmäinen ja Korkein ovat toisiinsa verrattavia, he eivät silti ole identtisiä, eikä Perimmäinen ole pelkästään Korkeimman amplifikaatio.

106:8.133. Absoluuttinen. Monia teorioita on esitetty siitä, minkäluontoinen on Kolminaisuuksien Kolminaisuuden toisen tason kolmas jäsen. Absoluuttinen Jumala on epäilemättä mukana tässä yhteenliittymässä Absoluuttisen Kolminaisuuden lopullisen funktion persoonallisuusseuraamuksena, mutta Jumaluusabsoluutti on kuitenkin ikuisuusstatuksen omaava eksistentiaalinen realiteetti.

106:8.14Tätä kolmatta jäsentä koskeva käsitteellinen vaikeus johtuu luontaisesti siitä, että tällaisen jäsenyyden olettaminen antaa jo sinänsä ymmärtää, että olisi vain yksi Absoluutti. Teoreettisesti -- siinä tapauksessa, että tällainen seikka olisi mahdollinen -- saisimme nähdä kolmen Absoluutin yhdistyvän kokemuksellisesti yhdeksi. Ja meille opetetaan, että infiniittisesti ja eksistentiaalisesti on olemassa vain yksi ainoa Absoluutti. Vaikkei ole vähänkään selvää, kuka tämä kolmas jäsen voi olla, usein silti esitetään sellainen postulaatti, että tämä voi koostua Jumaluus-, Universaalisesta ja Kvalifioimattomasta Absoluutista jossakin aavistamattoman yhteydenpidon ja kosmisen julkitulon muodossa. On varmaa, että Kolminaisuuksien Kolminaisuus voisi tuskin päästä täysimääräiseen toimintaan ilman kolmen Absoluutin täysimääräistä yhdistymistä, ja kolme Absoluuttia voivat tuskin yhdistyä ilman kaikkien infiniittisten potentiaalien täyttä todellistumista.

106:8.15Totuus vääristyy kenties vähiten, jos Kolminaisuuksien Kolminaisuuden kolmas jäsen mielletään Universaaliseksi Absoluutiksi, edellyttäen ettei tällainen käsitys luo Universaalisesta kuvaa pelkästään staattisena ja potentiaalisena, vaan myös assosiatiivisena. Mutta siltikään emme tajua suhdetta totaalisen Jumaluuden toiminnan luoviin ja evoluutioon liittyviin aspekteihin.

106:8.16Vaikka tyhjentävää käsitystä Kolminaisuuksien Kolminaisuudesta on vaikea muodostaa, ei kvalifioidun käsityksen esittäminen asiasta ole yhtä vaikeaa. Jos Kolminaisuuksien Kolminaisuuden toinen taso kuvitellaan pohjimmiltaan persoonalliseksi, niin silloin käy aivan mahdolliseksi postuloida Korkeimman Jumalan, Perimmäisen Jumalan ja Absoluuttisen Jumalan liitto niiden persoonallisten Kolminaisuuksien liiton persoonalliseksi jälkiseuraamukseksi, jotka ovat esi-isän asemassa näihin kokemuksellisiin Jumaluuksiin nähden. Rohkenemme lausua mielipiteenämme, että nämä kolme kokemuksellista Jumaluutta yhdistyvät varmasti toisella tasolla välittömänä seurauksena heidän esi-isinään ja aiheuttajinaan olevien Kolminaisuuksien ykseyden lisääntymisestä, Kolminaisuuksien, jotka muodostavat ensimmäisen tason.

106:8.17Ensimmäinen taso koostuu kolmesta Kolminaisuudesta. Toinen taso on olemassa kokemuksellis-kehittyneiden, kokemuksellis-olevaistuneiden ja kokemuksellis-eksistentiaalisten jumaluuspersoonallisuuksien persoonallisuusyhdistymänä. Ja mistään käsitteellisestä vaikeudesta täysimääräisen Kolminaisuuksien Kolminaisuuden ymmärtämisessä välittämättä on näiden kolmen toisen tason Jumaluuden persoonallinen yhteenliittymä ilmestynyt oman universumiaikamme näkyville Majestonin jumalallistumisilmiössä, Majestonin, jonka Jumaluusabsoluutti tällä toisella tasolla aktualisoi. Jumaluusabsoluutti toimi tällöin Perimmäisen kautta ja vastasi Korkeimman Olennon ensimmäiseen luomiskäskyyn.

106:8.18KOLMAS TASO: Jos Kolminaisuuksien Kolminaisuuden toisesta tasosta laaditaan kvalifioimaton hypoteesi, se kattaa kaikenlaisen sellaisen todellisuuden jokaisen vaiheen korreloitumisen, joka infiniittisyyden kaikkeudessa on, oli tai voisi olla. Korkein Olento on paitsi henkeä myös mieltä ja voimaa ja kokemusta. Perimmäinen on kaikkea tätä ja vielä paljon enemmän, kun taas Jumaluus-, Universaalisen ja Kvalifioimattoman Absoluutin ykseyden yhteiskäsitteeseen sisältyy kaiken todellisuuden todellistumisen absoluuttinen lopullisuus.

106:8.19Korkeimman, Perimmäisen ja täysimääräisen Absoluutin liitossa voisi tapahtua niiden infiniittisyyden aspektien toiminnallinen uudelleenkokoaminen, jotka MINÄ OLEN alkuaan jakoi lohkoihin ja jotka johtivat Infiniittisyyden Seitsemän Absoluutin ilmaantumiseen. Vaikka universumin filosofit pitävätkin asian todennäköisyyttä varsin etäisenä, esitämme silti usein seuraavan kysymyksen: Jos Kolminaisuuksien Kolminaisuuden toinen taso voisi joskus saavuttaa kolminaisuusykseyden, mitä silloin tapahtuisi tällaisen jumaluusykseyden seuraamuksena? Me emme sitä tiedä, mutta olemme vakuuttuneita siitä, että se johtaisi suoraa tietä MINÄ OLEN -olevaisen todellistumiseen kokemukselliseksi saavutettavuudeksi. Persoonallisten olentojen kannalta se voisi merkitä sitä, että MINÄ OLEN -olevaisesta, joka ei ole tunnettavissa, olisi tullut Isä-Infiniittisen ominaisuudessa koettavissa oleva. Mitä nämä absoluuttiset määränpäät saattaisivat merkitä ei-persoonallisesta näkökulmasta katsottuna, se on taas toinen asia ja asia, jonka vasta ikuisuus mahdollisesti voisi selvittää. Mutta persoonallisina luotuina näitä kaukaisia lopputuloksia tarkastellessamme päättelemme, että kaikkien persoonallisuuksien lopullisena päämääränä on lopullinen tietämys näiden samaisten persoonallisuuksien Universaalisesta Isästä.

106:8.20Siten kuin me filosofisesti käsitämme MINÄ OLEN -olevaisen menneessä ikuisuudessa, hän on yksin, hänen rinnallaan ei ole ketään. Katsellessamme eteenpäin tulevaan ikuisuuteen, emme näe, että MINÄ OLEN voisi eksistentiaalina mitenkään muuttua, mutta tunnemme mieltymystä ennustaa, että kokemuksen osalta ilmenee suunnaton ero. Tällainen käsitys MINÄ OLEN -olevaisesta kattaa täyden itsensätodellistamisen -- siihen liittyy se rajaton galaksi persoonallisuuksia, joista on tullut omatahtoisia osanottajia MINÄ OLEN -olevaisen itsensätodellistamisessa ja jotka tulevat ikuisesti pysymään infiniittisyyden kaikkeuden absoluuttisina omatahtoisina osina, absoluuttisen Isän lopullisina poikina.

106:9.1Kolminaisuuksien Kolminaisuuden käsitteen muodossa esitimme postulaatin rajattoman todellisuuden mahdollisesta kokemuksellisesta yhdistymisestä, ja toisinaan me teoretisoimme, että tämä kaikki saattaa tapahtua etäisen ikuisuuden äärimmäisessä kaukaisuudessa. Mutta parhaillaan elettävänä aikana tapahtuu siitä huolimatta infiniittisyyden aktuaalista ja tämänhetkistä yhdistymistä, niin kuin tapahtui kaikkina menneinä universumiaikakausina ja niin kuin on tapahtuva kaikkina tulevina universumiaikakausina. Tällainen yhdistyminen on eksistentiaalista Paratiisin-Kolminaisuudessa. Infiniittisyyden yhdistyminen kokemuksellisena todellisuutena on käsittämättömän kaukana, mutta infiniittisyyden kvalifioimaton ykseys hallitsee jo nyt universumiolemassaolon nykyhetkeä ja yhdistää kaikessa todellisuudessa esiintyvät eroavuudet sellaisella eksistentiaalisella majesteettisuudella, joka on absoluuttista.

106:9.2Kun finiittiset luodut koettavat käsittää infiniittistä yhdistymistä täyttymykseen saatetun ikuisuuden lopullisuustasoilla, he joutuvat kasvokkain niiden älyllisten rajoittuneisuuksien kanssa, jotka ovat luontaisia heidän finiittiselle olemassaololleen. Aika, avaruus ja kokemus ovat esteinä luodun olennon käsityksenmuodostukselle; ja silti on niin, että ellei ajallisuutta olisi, jos avaruus puuttuisi ja jos oltaisiin vailla kokemusta, yksikään luotu ei kykenisi saamaan edes rajallista käsitystä maailmankaikkeuden todellisuudesta. Ilman ajantajua ei kukaan evolutionaarinen luotu voisi mitenkään tajuta peräkkäisyyteen liittyviä suhteita. Ilman avaruudentajua ei yksikään luotu kykenisi pääsemään perille samanaikaisuuteen liittyvistä suhteista. Ilman kokemusta ei yksikään evolutionaarinen luotu voisi edes olla olemassa; vain Infiniittisyyden Seitsemän Absoluuttia nousevat reaalisesti kokemuksen yläpuolelle, ja nämäkin saattavat joissakin vaiheissa olla kokemuksellisia.

106:9.3Aika, avaruus ja kokemus ovat ihmisen suurimmat apuneuvot, joilla hän pääsee suhteelliseen todellisuuden tajuamiseen, ja silti ne ovat hirveimpinä esteinä sille, että hän pääsisi täysimääräiseen todellisuuden tajuamiseen. Kuolevaiset ja monet muut universumin luodut havaitsevat välttämättömäksi ajatella potentiaaleista, että ne aktualisoituvat avaruudessa ja kehittyvät täyttymykseen ajallisuudessa, mutta koko tämä prosessi on sellainen ajallis-avaruudellinen ilmiö, jota ei aktuaalisesti esiinny Paratiisissa eikä ikuisuudessa. Absoluuttisella tasolla ei ole sen paremmin aikaa kuin avaruuttakaan. Kaikki potentiaalit ovat siellä käsitettävissä aktuaaleiksi.

106:9.4Käsitys koko todellisuuden yhdistymisestä -- tapahtukoon se tämän tai minkä tahansa muun universumiaikakauden kuluessa -- on pohjimmiltaan kaksiosainen: eksistentiaalinen ja kokemuksellinen. Tällainen ykseys on kokemuksellisen todellistumisen prosessissa Kolminaisuuksien Kolminaisuudessa, mutta tämän kolminkertaisen Kolminaisuuden näennäisen aktuaalistumisen määrä on suorassa suhteessa siihen, missä määrin todellisuuden kvalifioinnit ja epätäydellisyydet ovat kosmoksesta hävinneet. Mutta todellisuuden totaalinen integroituminen on kvalifioimattomasti ja ikuisesti ja eksistentiaalisesti läsnä olevana Paratiisin-Kolminaisuudessa, jonka sisällä infiniittinen todellisuus on tänäkin nimenomaisena universumihetkenä absoluuttisen yhdistynyttä.

106:9.5Kokemuksellisen näkökulman ja eksistentiaalisen näkökulman luoma paradoksi on väistämätön, ja se perustuu osaksi siihen, että Paratiisin-Kolminaisuus ja Kolminaisuuksien Kolminaisuus ovat kumpikin sellainen ikuisuussuhde, jollaisen kuolevaiset voivat tajuta vain ajallis-avaruudellisena suhteellisuutena. Ihmisen käsitystä, jonka mukaan Kolminaisuuksien Kolminaisuus aktualisoituu asteittain kokemuksellisesti -- ajallista näkökulmaa -- pitää täydentää sillä lisäpostulaatilla, että tämä jo on faktuaalistuma -- ikuisuusnäkökulmalla. Mutta miten nämä kaksi näkökulmaa saadaan sovitetuiksi yhteen? Ehdotamme finiittisille kuolevaisille, että he hyväksyvät sen totuuden, että Paratiisin-Kolminaisuus on infiniittisyyden eksistentiaalinen yhdistymä ja että osaksi se, miksei kokemuksellisen Kolminaisuuksien Kolminaisuuden aktuaalista läsnäoloa ja loppuunsaatettua ilmentymää voi havaita, johtuu molemminpuolisesta vääristymästä, jonka aiheuttavat:

106:9.61. Ihmisen rajoittunut näkökulma, kykenemättömyys kvalifioimattoman ikuisuuden käsitteen ymmärtämiseen.

106:9.72. Ihmisen epätäydellinen status; se, että hän on kaukana kokemuksellisten absoluuttiselta tasolta.

106:9.83. Ihmisen olemassaolon tarkoitus, se tosiasia, että ihmiskunnan on määrä kehittyä kokemisen menetelmällä, ja siksi se myötäsyntyisesti ja konstitutiivisesti on pakostakin riippuvainen kokemuksesta. Vain Absoluutti voi olla sekä eksistentiaalinen että kokemuksellinen.

106:9.9Paratiisin-Kolminaisuuteen kuuluva Universaalinen Isä on Kolminaisuuksien Kolminaisuuteen kuuluva MINÄ OLEN, ja kyvyttömyys kokea Isä infiniittisenä johtuu finiittisistä rajoittuneisuuksista. Käsitys eksistentiaalisesta, yksinäisestä, Kolminaisuutta edeltävästä saavuttamattomasta MINÄ OLEN -olevaisesta ja postulaatti kokemuksellisesta Kolminaisuuksien Kolminaisuuden jälkeisestä ja saavutettavasta MINÄ OLEN -olevaisesta ovat yksi ja sama hypoteesi; mitään aktuaalista muutosta Infiniittisessä ei ole tapahtunut. Kaikki näennäiset kehityskulut johtuvat siitä, että kyvyt todellisuuden vastaanottamiseen ja kosmisen arvioimiseen ovat lisääntyneet.

106:9.10MINÄ OLEN -olevaisen täytyy viime kädessä olla olemassa ennen kaikkia eksistentiaaleja ja kaikkien kokemuksellisten jälkeen. Vaikkeivät nämä ideat ehkä selvitä ikuisuuden ja infiniittisyyden paradokseja ihmismielessä, tulisi niiden ainakin kannustaa tällaisia finiittisiä älyllisiä olentoja tarttumaan uudelleen näihin loppumattomiin ongelmiin, ongelmiin, jotka kiehtovat teitä vielä Salvingtonissakin; ja myöhemmin, kun jo olette finaliitteja; ja edelleen läpi koko ikuisen elämänuranne päättymättömän tulevaisuuden kaukaisuuksiin levittäytyvissä universumeissa.

106:9.11Kaikki maailmankaikkeuden persoonallisuudet alkavat ennemmin tai myöhemmin käsittää, että se, mitä ikuisuudessa loppujen lopuksi tavoitellaan, on infiniittisyyden loputonta tutkimista, se on koskaan päättymätön tutkimusretki Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen absoluuttisuuteen. Me kaikki tulemme ennemmin tai myöhemmin tietoisiksi siitä, että luodun kasvu on kaikenkaikkiaan verrannollinen siihen, missä määrin samastumme Isään. Alamme ymmärtää, että Jumalan tahdon mukaan eläminen on ikuinen passi siihen loputtomaan mahdollisuuteen, jonka itse infiniittisyys tarjoaa. Kuolevaiset tulevat joskus vielä käsittämään, että menestyminen Infiniittisen tavoittelussa on suorassa suhteessa Isän kaltaisuuden saavuttamiseen ja että tämän universumiaikakauden kuluessa Isän realiteetit paljastuvat jumalallisuuden ominaisuuksissa. Ja nämä jumalallisuutta osoittavat ominaisuudet muuttuvat universumin luotujen henkilökohtaiseksi omaisuudeksi siinä kokemuksessa, että eletään jumalallisesti, ja jumalallisesti eläminen tarkoittaa sitä, että aktuaalisesti eletään Jumalan tahdon mukaan.

106:9.12Aineellisten, evolutionaaristen ja finiittisten luotujen osalta Isän tahdon noudattamiseen perustuva elämä johtaa suoraa tietä siihen, että henki saa persoonallisuuden areenalla hallitsevan aseman ja tuo tällaiset luodut askelen lähemmäksi Isä-Infiniittisen käsittämistä. Tällainen Isä-elämä on elämä, joka perustuu totuuteen, on herkkä kauneudelle ja on hyvyyden hallitsema. Tämänkaltaista, Jumalaa tuntevaa henkilöä valaisee sisäisesti palvonta, ja ulkoisesti hän antautuu kaikkien persoonallisuuksien universaalisen veljeskunnan varauksettomaan palvelemiseen, palvelevaan hoivantaan, jonka täyttää laupeus ja jonka motiivina on rakkaus, samalla kun kaikki nämä elämän ominaisuudet yhdistyvät kehittyvässä persoonallisuudessa kosmista viisautta, itsensätodellistamista, Jumalan löytämistä ja Isän palvomista merkitsevillä, yhä korkeammalle nousevilla tasoilla.

106:9.13[Esittänyt muuan Nebadonin Melkisedek.]