LUKU 140. KAHDENTOISTA APOSTOLIN VIRKAANASETTAMINEN
140:0.1SUNNUNTAINA, tammikuun 12 päivänä vuonna 27 jKr, hetkeä ennen puoltapäivää Jeesus kutsui apostolit koolle suorittaakseen heidän virkaanasettamisensa valtakunnan evankeliumin julkisiksi saarnaajiksi. Kaksitoista apostolia olivat odottaneet kutsun tulevan minä päivänä hyvänsä, siksi he eivät tuona aamuna olleetkaan menneet kalastamaan kauas rannasta. Useat heistä viivyttelivät lähellä rantaa verkkojaan paikkaillen ja kalastusvälineitään korjaillen.
140:0.2Laskeutuessaan alas järvenrantaan kutsumaan apostolit koolle Jeesus kutsui ensiksi Andreasta ja Pietaria, jotka olivat kalastamassa rannan tuntumassa; seuraavaksi hän antoi merkin Jaakobille ja Johannekselle, jotka istuivat lähellä olevassa veneessä isänsä Sebedeuksen kanssa keskustellen ja verkkojaan paikaten. Pari parin jälkeen hän keräsi koolle muut apostolit, ja saatuaan kaikki kaksitoista koolle hän vaelsi heidän kanssaan Kapernaumin pohjoispuolisille ylängöille, jossa hän ryhtyi antamaan heille ohjeita heidän virallisen virkaanasettamisensa valmisteluna.
140:0.3Kerrankin kaikki kaksitoista apostolia olivat ääneti; yksin Pietarikin oli mietteliäässä mielenvireessä. Lopultakin oli kauan odotettu hetki koittanut! Hehän olivat menossa Mestarin kanssa vähän syrjemmälle osallistuakseen jonkinlaiseen juhlalliseen seremoniaan, jossa he henkilökohtaisesti pyhittäytyisivät ja kollektiivina antautuisivat pyhään tehtävään edustaa Mestariaan hänen Isänsä valtakunnan tulemisen julistamisessa.
1. ALUSTAVAT OHJEET
140:1.1Ennen virallista virkaanasettamistoimitusta Jeesus puhui kahdelletoista apostolille, jotka olivat asettuneet istumaan hänen ympärilleen: "Veljeni, tämä valtakunnan hetki on tullut. Olen tuonut teidät mukanani tänne vähän syrjemmälle esitelläkseni teidät Isälle valtakunnan lähettiläinä. Jotkut teistä kuulivat minun puhuvan synagogassa tästä valtakunnasta silloin, kun teidät oli ensi kertaa kutsuttu mukaan. Jokainen teistä on oppinut lisää Isän valtakunnasta siksi, että olette olleet kanssani ja työskennelleet Galileanmeren ympäristön kaupungeissa. Mutta tällä kertaa minulla on kerrottavanani tästä valtakunnasta jotakin enemmän.
140:1.2"Uusi valtakunta, jonka Isäni kohta pystyttää maisten lastensa sydämeen, on oleva ikiaikainen valtapiiri. Tämä Isäni valta niiden sydämessä, jotka haluavat täyttää hänen jumalallisen tahtonsa, ei koskaan pääty. Sanon teille, ettei Isäni ole juutalaisen eikä pakanan Jumala. Monet tulevat idästä ja tulevat lännestä ja asettuvat kanssamme Isän valtakuntaan, kun monet Abrahamin lapsista sen sijaan kieltäytyvät astumasta tähän uuteen veljeskuntaan, jossa Isän henki hallitsee ihmislasten sydämessä.
140:1.3"Tämän valtakunnan valta ei ole sotajoukkojen vahvuudessa eikä rikkauksien mahdissa, vaan mieluumminkin se on sen jumalallisen hengen kunniassa, joka tulee opettamaan tämän taivaallisen valtakunnan uudestisyntyneiden kansalaisten, Jumalan poikien, mieltä ja hallitsemaan heidän sydäntään. Tämä on se rakkauden veljeskunta, jossa vallanpitäjänä on vanhurskaus ja jonka sotahuuto on oleva: Rauha maan päälle ja hyvä tahto kaikille ihmisille. Tämä valtakunta, jota kohta lähdette julistamaan, on mitä kaikkien aikakausien hyvät ihmiset kaipaavat; se on mitä koko maailma toivoo, ja se on kaikkien profeettojen viisaiden lupausten täyttymys.
140:1.4"Mutta teidät, lapseni, ja kaikki muut, jotka haluaisivat tulla mukananne tähän valtakuntaan, pannaan kovalle koetukselle. Vain usko päästää teidät sen porttien sisäpuolelle, mutta teidän on tuotettava Isäni hengen hedelmiä, jos tahdotte jatkaa nousuanne jumalallisen yhteisön edistyvän elämän piirissä. Totisesti, totisesti minä sanon teille: Ei jokainen, joka sanoo 'Herra, Herra', pääse taivaan valtakuntaan, vaan pikemminkin se, joka täyttää taivaassa olevan Isäni tahdon.
140:1.5"Olkoon teidän sanomanne tälle maailmalle: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, ja ne löytäessänne saatte niiden myötä kaiken muun, mikä on ikuisen eloonjäämisen kannalta tarpeellista. Ja seuraavaksi haluaisin tehdä teille selväksi, ettei tämä Isäni valtakunta tule ulospäin näkyvän voimannäytteen eikä sopimattoman mahdinosoituksen myötä. Teidän ei siis ole määrä lähteä täältä julistamaan valtakuntaa sanomalla: 'se on täällä' tai 'se on tuolla', sillä tämä valtakunta, josta te saarnaatte, on sisimmässänne oleva Jumala.
140:1.6"Jokainen, joka haluaa olla suuri Isäni valtakunnassa, olkoon hän kaikkien hoivaaja; ja jokainen, joka haluaa olla joukossanne ensimmäinen, tulkoon hänestä veljiensä palvelija. Mutta niin pian kuin teidät on kiistatta otettu vastaan taivaallisen valtakunnan kansalaisiksi, ette ole enää palvelijoita, vaan poikia, elävän Jumalan poikia. Ja näin tämä valtakunta tulee edistymään maailmassa kunnes se murtaa jokaisen esteen ja tekee kaikki ihmiset tietoisiksi Isästäni ja panee heidät uskomaan siihen pelastavaan totuuteen, jota olen tullut julistamaan. Valtakunta on jo nyt käden ulottuvilla, ja jotkut teistä eivät kuole ennen kuin ovat nähneet Jumalan hallitusvallan tulevan suurella voimalla.
140:1.7"Ja tämä, jonka silmänne nyt näkevät, tämä kahdestatoista tavallisesta miehestä koostuva vähäinen alku, on moninkertaistuva ja kasvava, kunnes koko maa lopulta täyttyy Isälleni osoitetusta ylistyksestä. Ja ihmiset tulevat tietämään, eivät niinkään puhumanne sanan kuin elämänne elämän perusteella, että olette olleet kanssani ja saaneet tietää valtakunnan realiteeteista. Ja vaikken haluakaan kuormittaa mieltänne raskailla taakoilla, panen kohta kuitenkin sielunne kannettavaksi juhlallisen vastuun, jonka mukaan edustatte tässä maailmassa minua sitten, kun kohdakkoin poistun luotanne, kuten minä nyt edustan Isääni tässä elämässä, jota elän lihallisessa hahmossa." Ja sanottavansa sanottuaan Jeesus nousi seisomaan.
2. VIRKAANASETTAMINEN
140:2.1Seuraavaksi Jeesus kehotti näitä kahtatoista kuolevaista, jotka olivat hetki sitten kuunnelleet hänen julistustaan valtakunnasta, polvistumaan piiriin hänen ympärilleen. Sitten Mestari asetti kätensä vuoron perään jokaisen apostolin päälle lähtien Juudas Iskariotista ja päätyen Andreakseen. Heidät siunattuaan hän ojensi kätensä ja rukoili:
140:2.2"Isäni, tuon nyt eteesi nämä miehet, sanansaattajani. Olen maan päällä olevien lastemme joukosta valinnut nämä kaksitoista, jotta he lähtisivät matkaan edustamaan minua, niin kuin minä tulin tänne edustamaan sinua. Rakasta heitä ja ole heidän kanssaan, kuten olet rakastanut minua ja ollut minun kanssani. Ja, Isäni, anna näille miehille viisautta, nyt kun jätän kaikki tulevan valtakunnan asiat heidän käsiinsä. Ja jos se on tahtosi, haluaisin viipyä maan päällä vielä jonkin aikaa auttaakseni heitä heidän ponnistuksissaan valtakunnan hyväksi. Ja, Isäni, lisäksi minä kiitän sinua näistä miehistä ja jätän heidät sinun hoiviisi lähtiessäni viemään päätökseen tehtävän, jonka olet tehtäväkseni antanut."
140:2.3Kun Jeesus oli rukouksensa lausunut, apostolit jäivät kumartuneina paikalleen. Ja kesti useita minuutteja ennen kuin edes Pietari rohkeni kohottaa katsettaan Mestarin nähdäkseen. Yksi toisensa perään he syleilivät Jeesusta, mutta kukaan ei lausunut sanaakaan. Paikalla vallitsi täydellinen hiljaisuus, ja suuri joukko taivaallisia olentoja seurasi tätä juhlallista ja pyhää näytelmää, jossa universumin Luoja jätti ihmisten jumalallisen veljeskunnan asiat ihmismielten ohjaukseen.
3. VIRKAANASETTAJAISSAARNA
140:3.1Sitten Jeesus puhui sanoen: "Kun te nyt olette Isäni valtakunnan lähettiläitä, teistä on sen myötä tullut kaikista muista maan päällä asuvista ihmisistä selvästi erillinen ja erottuva ihmisluokka. Ette enää ole ihmisinä ihmisten joukossa, vaan olette toisen ja taivaallisen maan valaistuneina kansalaisina tämän pimeän maailman tietämättömien luotujen keskuudessa. Ei riitä, että jatkatte elämäänne sellaisina kuin olitte ennen tätä hetkeä, vaan tästä lähtien teidän on elettävä kuten elävät ne, jotka ovat maistaneet paremman elämän ihanuuksia ja jotka on lähetetty takaisin maan päälle tuon uuden ja paremman maailman Hallitsijan lähettiläiksi. Opettajalta odotetaan enemmän kuin oppilaalta; isännältä vaaditaan enemmän kuin palvelijalta. Taivaallisen valtakunnan kansalaisilta edellytetään enemmän kuin maallisen valtapiirin asukkailta. Jotkin teille kohta puhumistani seikoista saattavat tuntua kovilta, mutta olette päättäneet edustaa tässä maailmassa minua, kuten minä nyt edustan Isää. Ja maan päällä olevina edustajinani olette velvolliset noudattamaan opetuksia ja menettelytapoja, jotka heijastavat ihanteitani kuolevaisten elämästä avaruuden maailmoissa ja joista oma mainen elämäni on esimerkkinä, elämäni, joka tekee tunnetuksi taivaassa olevaa Isää.
140:3.2"Lähetän teidät julistamaan vapahdusta hengellisesti kahleissa oleville, riemua niille, jotka ovat pelon orjuudessa, ja parantamaan sairaita taivaassa olevan Isäni tahdon mukaisesti. Kohdatessanne ahdingossa olevia lapsiani puhukaa heille rohkaisevasti ja sanokaa:
140:3.3"Autuaita ovat hengeltään köyhät, nöyrät, sillä heidän ovat taivaan valtakunnan aarteet.
140:3.4"Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
140:3.5"Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan.
140:3.6"Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he näkevät Jumalan.
140:3.7"Ja lausukaa lapsilleni myös seuraavat hengellisen lohdutuksen ja lupauksen sanat:
140:3.8"Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat itkevät, sillä he saavat riemullisuuden hengen.
140:3.9"Autuaita ovat armeliaat, sillä he saavat armon.
140:3.10"Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan pojiksi.
140:3.11"Autuaita ovat vanhurskauden tähden vainotut, sillä heidän on taivaan valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset teitä soimaavat ja vainoavat ja valehtelemalla puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Riemuitkaa ja iloitkaa ylenmäärin, sillä palkkanne on suuri taivaassa.
140:3.12"Veljeni, kun lähetän teidät matkaan, te olette maan suola, suola, jossa on pelastuksen maku. Mutta jos tämä suola on käynyt mauttomaksi, millä se saadaan taas suolaiseksi? Se ei kelpaa enää muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.
140:3.13"Te olette maailman valo. Kukkulalle rakennettu kaupunki ei voi olla kätkössä. Eivätkä ihmiset sytytä kynttilää ja pane sitä vakan alle vaan kynttilänjalkaan; ja se antaa valoa kaikille talossa oleville. Antakaa valonne loistaa ihmisten edessä, jotta he saattavat nähdä hyvät työnne ja johdattua ylistämään Isäänne, joka on taivaassa.
140:3.14"Lähetän teidät maailmaan edustamaan itseäni ja toimimaan Isäni valtakunnan lähettiläinä, ja lähtiessänne julistamaan ilosanomaa luottakaa Isään, jonka sanansaattajia olette. Älkää väkivalloin vastustako vääryyttä; älkää luottako lihallisen käsivarren voimaan. Jos lähimmäisesi lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin. Olkaa mieluummin halukkaat kärsimään vääryyttä kuin keskenänne käräjöimään. Hyvyydessä ja armossa hoivatkaa kaikkia ahdingossa ja hädässä olevia.
140:3.15"Minä sanon teille: Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa ne, jotka teitä kiroavat, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka halveksittavasti käyttävät teitä hyväkseen. Ja mitä ikinä uskotte, että minä tekisin ihmisille, myös te se heille tehkää.
140:3.16"Taivaassa oleva Isänne antaa auringon paistaa niin pahoille kuin hyvillekin; samoin hän lähettää sateen niin oikeudenmukaisille kuin väärämielisillekin. Te olette Jumalan poikia, te olette jopa enemmän, sillä olette nyt Isäni valtakunnan lähettiläitä. Olkaa armahtavaisia, niin kuin Jumalakin on armahtavainen, ja valtakunnan ikuisessa tulevaisuudessa teidän on määrä olla täydellisiä niin kuin taivaallinen Isännekin on täydellinen.
140:3.17"Teidät on valtuutettu pelastamaan ihmisiä, ei heitä tuomitsemaan. Maisen elämänne päättyessä te odotatte kaikki armoa, siksi edellytänkin teiltä, että te kuolevaisina eläessänne osoitatte armoa kaikille lihallishahmoisille veljillenne. Älkää hairahtuko sellaiseen, että yritätte ottaa rikan veljenne silmästä, kun omassa silmässänne on hirsi. Kunhan ensin olette heittäneet hirren pois omasta silmästänne, näette sitten paremmin ottaa rikan veljenne silmästä.
140:3.18"Nähkää totuus selvästi, eläkää vanhurskas elämä pelottomasti, ja niin olette minun apostolejani ja Isäni lähettiläitä. Olette kuulleet sanottavan: 'Jos sokeat taluttavat sokeita, he kaikki putoavat kuoppaan.' Mikäli mielitte opastaa muita sisälle valtakuntaan, teidän on itsenne kuljettava elävän totuuden kirkkaassa valossa. Kaikessa, mitä valtakunnan merkeissä teette, kehotan teitä osoittamaan oikeudenmukaista arvostelukykyä ja terävää viisautta. Älkää sitä, mikä on pyhää, tarjotko koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, jotteivät ne polkisi aarteitanne jalkoihinsa ja kävisi kimppuunne repien teidät kappaleiksi.
140:3.19"Varoitan teitä vääristä profeetoista, jotka tulevat luoksenne lammasten vaatteissa, vaikka he sisäpuolelta ovat raatelevia susia. Hedelmistään te heidät tunnette. Kerätäänkö orjantappuroista rypäleitä tai ohdakkeista viikunoita? Ja on myös niin, että jokainen hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, mutta huono puu tuottaa kelvottomia hedelmiä. Hyvä puu ei voi tuottaa kelvottomia hedelmiä, yhtä vähän kuin huono puu voi tuottaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tuota hyviä hedelmiä, hakataan ennen pitkää maahan ja heitetään tuleen. Mikä on asianomaisen vaikutin, siitä riippuu, ansaitseeko hän pääsyn taivaan valtakuntaan. Isäni katsoo ihmisten sydämeen ja arvostelee heitä sen mukaan, mitkä ovat heidän sisäiset kaipauksensa ja vilpittömät aikomuksensa.
140:3.20"Valtakunnan suurena tuomion päivänä moni tulee sanomaan minulle: 'Emmekö profetoineetkin nimissäsi ja emmekö nimesi kautta tehneetkin monia ihmeellisiä tekoja?' Mutta minun on pakko sanoa heille: 'En koskaan tuntenut teitä. Menkää pois luotani, te väärät opettajat'. Mutta jokainen, joka kuulee tämän käskyn ja vilpittömästi panee toimeen saamansa määräyksen edustaa minua ihmisten edessä, kuten minä olen edustanut Isääni teidän edessänne, hänelle ovat ovet apposen avoinna hänen astua palvelukseeni ja taivaallisen Isän valtakuntaan."
140:3.21Milloinkaan aikaisemmin apostolit eivät olleet kuulleet Jeesuksen puhuvan tällä tavoin, sillä hän oli puhunut heille niin kuin puhuu se, joka on korkeimman vallan haltija. He laskeutuivat alas vuorelta auringonlaskun aikaan, mutta kukaan ei esittänyt Jeesukselle yhtäkään kysymystä.
4. OLETTE MAAN SUOLA
140:4.1Niin kutsuttu "vuorisaarna" ei ole Jeesuksen evankeliumi. Toki se sisältää paljon hyödyllistä opetusta, mutta kysymyksessä oli Jeesuksen virkaanasettamisvaltuutus kahdelletoista apostolille. Se oli Mestarin henkilökohtainen toimeksianto niille, joiden oli määrä lähteä saarnaamaan evankeliumia, ja niille, joiden piti pyrkiä edustamaan häntä ihmisten maailmassa, kuten hän itse niin puhuttelevasti ja täydellisesti edusti Isäänsä.
140:4.2"Olette maan suola, suola, jossa on pelastuksen maku. Mutta jos tämä suola on käynyt mauttomaksi, millä se saadaan taas suolaiseksi? Se ei enää kelpaa muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi."
140:4.3Jeesuksen aikoihin suola oli kallisarvoista. Sitä käytettiin jopa rahana. Nykyinen palkkaa merkitsevä englannin kielen sana 'salary' on johdettu suolaa merkitsevästä sanasta 'salt'. Paitsi että suola antaa ruoalle makua, se on myös säilöntäaine. Suola tekee muista aineista maukkaampia, ja näin se palvelee sillä, että sitä kulutetaan.
140:4.4"Te olette maailman valo. Kukkulalle rakennettu kaupunki ei voi olla kätkössä. Eivätkä ihmiset sytytä kynttilää ja pane sitä vakan alle vaan kynttilänjalkaan; ja se antaa valoa kaikille talossa oleville. Antakaa valonne loistaa ihmisten edessä, jotta he saattavat nähdä hyvät työnne ja johdattua ylistämään Isäänne, joka on taivaassa."
140:4.5Vaikka valo karkottaa pimeyden, se voi kuitenkin olla myös niin "sokaisevaa", että se hämmentää ja turhauttaa. Meille annetaan kehotus antaa valomme loistaa niin, että lähimmäisemme ohjautuvat runsaamman elämän uusille ja jumalallisille poluille. Valomme tulisi loistaa siten, ettei se vetäisi huomiota itseemme. Jopa kutsumusta voidaan käyttää tehokkaana "heijastimena" tämän elämän valon levittämiseksi.
140:4.6Vahvat luonteenpiirteet eivät ole tuloksena siitä, että ei tee väärin, vaan mieluumminkin siitä, että tekee tosiasiassa oikein. Epäitsekkyys on inhimillisen suuruuden tunnusmerkki. Minuuden toteutumisen korkeimmat tasot saavutetaan palvonnan ja palvelun avulla. Onnellisen ja aikaansaavan henkilön vaikuttimina on, ei suinkaan väärintekemisen pelko, vaan rakkaus oikeintekemistä kohtaan.
140:4.7"Hedelmistään te heidät tunnette." Persoonallisuus on pohjimmiltaan muuttumaton. Mikä muuttuu -- kasvaa --, on moraalinen luonne. Nykyajan uskontojen suurin virhe on negativismi. Puu, joka ei kanna hedelmää, "hakataan maahan ja heitetään tuleen." Moraalista arvoa ei voi saada pelkästä tukahduttamisesta -- "Älä"-käskyn noudattamisesta. Pelko ja häpeä ovat arvottomia uskonnollisen elämäntavan vaikuttimia. Uskonto on perusteltua vain tuodessaan julki Jumalan isyyden ja lisätessään ihmisten veljeyttä.
140:4.8Tuloksellinen elämisen filosofia muovautuu kosmisen ymmärryksen ja ihmisen sosiaaliseen ja taloudelliseen ympäristöön kohdistuvien tunnereaktioiden kokonaisuuden yhdistymisestä. Muistakaa, että vaikkei perittyjä viettejä voidakaan perusolemukseltaan muuttaa, tällaisiin vietteihin kohdistuvat emotionaaliset reaktiot ovat silti muutettavissa. Moraalista olemusta voidaan sen vuoksi modifioida, luonnetta voidaan parantaa. Vahvassa luonteessa emotionaaliset reaktiot ovat integroituneita ja koordinoituneita, ja tällä tavoin tuloksena on yhdistynyt persoonallisuus. Puutteellinen yhdistyneisyys heikentää moraalisuutta ja luo onnettomuutta.
140:4.9Ilman arvollista tavoitetta elämästä tulee päämäärätöntä ja hyödytöntä, ja seurauksena on paljon onnettomuutta. Jeesuksen esitys kahdentoista apostolin virkaanasettajaisissa on elämänfilosofian mallikappale. Jeesus kehotti seuraajiaan harjoittamaan kokemusperäistä uskoa. Hän varoitti heitä luottamasta pelkkään älylliseen myöntymiseen, herkkäuskoisuuteen, ja vakiintuneeseen arvovaltaisuuteen.
140:4.10Kasvatuksen tulisi olla menetelmä, jolla opitaan (keksitään) paremmat tavat tyydyttää luonnolliset ja perityt viettimme, ja onnellisuus on se, mikä on kokonaistuloksena tällaisista entistä korkeammista keinoista saavuttaa emotionaalisia tyydyttyneisyyksiä. Onnellisuus riippuu kovin vähän ympäristöstä, jos kohta miellyttävät olosuhteet voivatkin myötävaikuttaa siihen suuresti.
140:4.11Jokainen kuolevainen haluaa todellisuudessa olla täydellinen persoona, olla täydellinen niin kuin taivaassa oleva Isä on täydellinen. Ja siihen onkin mahdollista päästä, sillä loppujen lopuksi "universumi on aidosti isällinen".
5. ISÄLLINEN JA VELJELLINEN RAKKAUS
140:5.1Alkaen vuorisaarnasta ja päätyen viimeisellä ehtoollisella pidettyyn puheeseen Jeesus opetti seuraajiaan tuomaan julki pikemminkin isällistä rakkautta kuin veljellistä rakkautta. Veljellinen rakkaus rakastaisi lähimmäistäsi niin kuin rakastat itseäsi, eikä "kultaisen säännön" täyttämiseen muuta tarvittaisikaan. Mutta isällinen kiintymys edellyttäisi, että sinun tulisi rakastaa kuolevaistovereitasi niin kuin Jeesus rakastaa sinua.
140:5.2Jeesus rakastaa ihmiskuntaa kaksinaista kiintymystä osoittaen. Hän eli maan päällä kaksinaisena persoonallisuutena: ihmis- ja jumalallisena persoonallisuutena. Jumalan Poikana hän rakastaa ihmistä isällisellä rakkaudella: hän on ihmisen Luoja, hänen universumin-Isänsä. Ihmisen Poikana Jeesus rakastaa kuolevaisia veljenä: hänhän oli kiistatta ihminen ihmisten joukossa.
140:5.3Jeesus ei odottanut seuraajiensa pystyvän veljellisen rakkauden osoittamisessa mahdottomuuksiin, mutta hän odotti kyllä heidän ponnistelevan ollakseen Jumalan kaltaisia -- ollakseen täydellisiä niin kuin Isäkin taivaassa on täydellinen --, jotta he voisivat alkaa suhtautua ihmiseen kuten Jumala suhtautuu luotuihinsa, ja voisivat sen vuoksi alkaa rakastaa ihmisiä niin kuin Jumala rakastaa heitä -- osoittaa isällisen kiintymyksen ituja. Näitä kehotuksia kahdelletoista apostolille esittäessään Jeesus pyrki tuomaan esille tämän uuden, isällisen rakkauden käsitteen siten kuin se suhteutuu tiettyihin emotionaalisiin asenteisiin, jotka liittyvät ympäröivien olosuhteiden johdosta tehtäviin lukuisiin sosiaalisiin mukautumisiin.
140:5.4Tämän suurimerkityksisen esityksen alkusanoissa Mestari kiinnitti huomiota neljään uskon asenteeseen johdatuksena jäljempänä seuranneeseen kuvaukseen hänen neljästä transsendentista ja korkeimmasta isällisen rakkauden reaktiostaan pelkän veljellisen rakkauden sisältämien rajoitusten vastakohtana.
140:5.5Aluksi hän puhui niistä, jotka olivat hengeltään köyhiä, jotka janosivat vanhurskautta, jotka olivat kestäviä sävyisyydessä ja jotka olivat puhdassydämisiä. Tällaisten hengen erottamiseen kykenevien kuolevaisten voitiin odottaa pääsevän niin korkeille jumalallisen epäitsekkyyden tasoille, että he koettaisivat hämmästyttävää isällisen kiintymyksen harjoittamista; että he, vaikka ovatkin murehtijoita, saisivat kyvyn osoittaa armoa, edistää rauhaa ja kestää vainoja, ja että he kaikissa näissä koettelevissa tilanteissa rakastaisivat tylyäkin ihmiskuntaa isällisellä rakkaudella. Isän kiintymys voi yltää sellaisille antaumuksen tasoille, jotka mittaamattomassa määrin ylittävät veljen tunteman kiintymyksen tasot.
140:5.6Näihin autuuksiin sisältyvä usko ja rakkaus vahvistavat moraalista luonnetta ja luovat onnellisuutta. Pelko ja viha heikentävät luonnetta ja tuhoavat onnen. Tämän suurimerkityksisen saarnan alkutahdeissa kuului autuuden sävel.
140:5.71. "Autuaita ovat hengeltään köyhät -- nöyrät." Lapselle onnellisuus on välittömän mielihyväntarpeen tyydyttymistä. Aikuinen on valmis kylvämään kieltäymyksen siemeniä korjatakseen sitten satona suurempaa onnellisuutta. Jeesuksen aikoihin, ja sen jälkeenkin, onnellisuus on aivan liian usein yhdistetty ajatukseen varallisuuden omistamisesta. Kertomuksessa fariseuksesta ja publikaanista, jotka rukoilivat temppelissä, toinen tunsi olevansa hengeltään rikas -- omahyväinen; toinen tunsi olevansa "hengeltään köyhä" -- nöyrä. Toinen oli omahyväinen, toinen oli opinhaluinen ja totuutta etsivä. Hengeltään köyhät etsivät päämääriä, jotka merkitsevät hengellistä rikkautta -- Jumalaa. Eikä tällaisten totuudenetsijöiden tarvitse odottaa palkintoa, joka annettaisiin vasta kaukaisessa tulevaisuudessa, sillä he saavat palkintonsa jo nyt. He löytävät taivaan valtakunnan omasta sydämestään ja kokevat tuollaista onnea jo nyt.
140:5.82. "Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan." Vain ne, jotka tuntevat olevansa hengen osalta köyhiä, tuntevat koskaan vanhurskaudennälkää. Vain nöyrät etsivät jumalallista väkevyyttä ja kaipaavat hengellistä voimaa. Mutta on äärimmäisen vaarallista ryhtyä tieten tahtoen hengelliseen paastoon sillä keinoin hengellisten antimien ruokahaluaan lisätäkseen. Fyysinen paasto käy vaaralliseksi neljän tai viiden päivän kuluttua; ihminen menettää sangen helposti koko ravinnonkaipuunsa. Pitkitetty paasto, oli se fyysistä tai hengellistä, pyrkii hävittämään näläntunteen kokonaan.
140:5.9Kokemuksellinen vanhurskaus on ilo, ei velvollisuus. Jeesuksen vanhurskaus on dynaamista rakkautta -- isällis-veljellistä kiintymystä. Kysymys ei ole negatiivisesta eli "älä"-tyyppisestä vanhurskaudesta. Miten joku ylipäätään voisikaan isota jotakin negatiivista -- jotakin, josta sanotaan "älä".
140:5.10Ei ole kovinkaan helppoa opettaa näitä kahta ensimmäistä autuutta lapsen mielelle, mutta kypsyneen mielen tulisi käsittää niiden merkityksellisyys.
140:5.113. "Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan." Aidolla sävyisyydellä ei ole mitään yhteistä pelon kanssa. Se on paremminkin Jumalan kanssa yhteistyössä toimiva ihmisasenne -- "Tapahtukoon sinun tahtosi". Siihen kuuluu kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, ja sen vaikuttimena on järkähtämätön usko lainalaiseen ja ystävälliseen maailmankaikkeuteen. Se pitää hallinnassa kaikki kiusaukset kapinoida jumalallista johdatusta vastaan. Jeesus oli ihanteellisen sävyisä Urantian ihminen, ja hän peri valtavan universumin.
140:5.124. "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he näkevät Jumalan." Hengellinen puhtaus ei ole negatiivinen ominaisuus, paitsi että siitä, se myönnettäköön, puuttuu epäluuloisuus ja kostonhalu. Puhuessaan puhtaudesta Jeesus ei suinkaan tarkoittanut käsitellä vain ihmisen sukupuoliasenteita. Hän viittasi enemmänkin siihen luottamukseen, joka ihmisellä tulisi olla kanssaihmiseensä; luottamukseen, joka vanhemmalla on lapseensa ja joka tekee hänelle mahdolliseksi rakastaa kaltaisiaan niin kuin isä heitä rakastaisi. Isän rakkauden ei tarvitse lellitellä, eikä se suvaitse pahaa, mutta se on aina kyynisyyden vastaista. Isällisellä rakkaudella ei ole mitään salattuja tavoitteita, ja se etsii ihmisestä aina parasta. Se on todellisen vanhemman asenne.
140:5.13Nähdä -- uskon kautta -- Jumala merkitsee sitä, että hankkii aitoa hengellistä ymmärrystä. Ja hengellinen ymmärrys lisää entisestään Suuntaajan opastusta, ja nämä lisäävät lopulta jumalatietoisuutta. Ja kun tunnet Isän, varmuutesi siitä, että olet Jumalan poika, vahvistuu, ja voit yhä syvemmin rakastaa jokaista lihallishahmoista veljeäsi, et pelkästään veljenä -- veljellistä rakkautta tuntien -- vaan myös isänä -- isällistä kiintymystä tuntien.
140:5.14Tämä neuvo on helppo opettaa jopa lapselle. Lapset ovat luonnostaan luottavaisia, ja vanhempien tulisi huolehtia siitä, etteivät lapset kadota tätä yksinkertaista uskoaan. Lasten kanssa toimiessanne karttakaa kaikkea petkuttamista, älkääkä antako aihetta epäluulolle. Osoittakaa viisautta auttaessanne heitä valitsemaan omat sankarinsa ja omaksumaan oma elämäntehtävänsä.
140:5.15Ja sen jälkeen Jeesus antoi seuraajilleen lisää ohjeita siitä, miten kaiken inhimillisen kamppailun päätarkoitus -- täydellisyys -- jopa jumalallisen saavuttaminen -- on ymmärrettävä. Taukoamatta hän kehotti heitä: "Olkaa täydelliset niin kuin taivaassa oleva Isänne on täydellinen." Hän ei kehottanut kahtatoista apostolia rakastamaan lähimmäisiään niin kuin he rakastivat itseään. Sekin olisi ollut arvokas saavutus, olisihan se ollut merkki veljellisen rakkauden saavuttamisesta. Hän kuitenkin kehotti apostolejaan mieluumminkin rakastamaan ihmisiä niin kuin hän oli rakastanut heitä -- rakastamaan isällistä siinä kuin veljellistäkin kiintymystä osoittaen. Ja hän valaisi tätä esimerkein osoittaen neljä isällistä rakkautta ilmentävää ylevää reaktiota:
140:5.161. "Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen." Ei niin kutsuttu terve järki eikä paraskaan logiikka milloinkaan väittäisi, että suremisesta olisi saatavissa onnellisuutta. Mutta Jeesus ei viitannutkaan ulkonaiseen tai suurieleiseen suremiseen. Hänen mielessään oli emotionaalinen helläsydämisyydestä kertova suhtautumistapa. On suuri erehdys opettaa pojille ja nuorille miehille, että on epämiehekästä osoittaa hellyyttä tai muulla tavoin tuoda esille emotionaalisia tuntemuksia tai fyysistä kärsimystä. Myötätuntoisuus on arvokas ominaisuus niin miehessä kuin naisessakin. Ei ole välttämätöntä olla kovapintainen ollakseen miehekäs. Sellainen on väärä tapa luoda rohkeita miehiä. Maailman suurmiehet eivät ole pelänneet surra. Mooses, murehtija, oli suurempi mies kuin konsanaan Simson tai Goljat. Mooses oli verraton johtaja, mutta hän oli myös lempeämielinen mies. Herkkyys ja avoimuus inhimillistä hätää kohtaan luo aitoa ja kestävää onnellisuutta samalla, kun tällaiset lempeät asenteet varjelevat sielua kiukun, vihan ja epäluuloisuuden tuhoisilta vaikutuksilta.
140:5.172. "Autuaita ovat armeliaat, sillä he saavat armon." Tässä yhteydessä armeliaisuus tarkoittaa totisimman ystävyyden -- laupeuden -- korkeutta ja syvyyttä ja leveyttä. Armo saattaa toisinaan olla passiivista, mutta tässä se on aktiivista ja dynaamista -- ylintä isällisyyttä. Rakastavan vanhemman ei ole kovinkaan vaikea antaa, montakin kertaa, anteeksi lapselleen. Ja lapsella, jota ei ole hemmottelemalla pilattu, on luonnostaan halu lievittää kärsimystä. Lapset ovat luonnostaan kilttejä ja myötätuntoisia, kunhan he ovat kyllin vanhoja osatakseen arvioida tosiasiallisia olosuhteita.
140:5.183. "Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä on määrä kutsua Jumalan pojiksi." Jeesuksen kuulijat kaipasivat sotilaallista vapautusta, eivät rauhantekijöitä. Mutta Jeesuksen rauha ei suinkaan ole mitään pasifistista tai negatiivista. Koettelemusten ja vainojen hetkellä hän sanoi: "Rauhani minä jätän teille." "Älköön sydämenne olko levoton, älköönkä sydämessänne olko pelkoa." Tällaista on rauha, joka estää raunioittavat konfliktit. Omakohtainen rauha eheyttää persoonallisuutta. Sosiaalinen rauha estää pelkoa, ahneutta ja vihaa. Poliittinen rauha estää roturistiriitoja, kansallisia epäluuloja ja sotaa. Rauhan rakentaminen on epäluottamuksen ja epäluuloisuuden parannuskeino.
140:5.19Lapset on helppo opettaa toimimaan rauhantekijöinä. He nauttivat joukkuetoiminnoista, he leikkivät mielellään yhdessä. Eräässä toisessa yhteydessä Mestari sanoi: "Jokainen, joka haluaa pelastaa elämänsä, on sen kadottava, mutta jokainen, joka kadottaa elämänsä, on sen löytävä."
140:5.204. "Autuaita ovat vanhurskauden tähden vainotut, sillä heidän on taivaan valtakunta. Onnellisia olette te, kun ihmiset teitä soimaavat ja vainoavat ja valehtelemalla puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Riemuitkaa ja iloitkaa ylenmäärin, sillä palkkanne on suuri taivaassa."
140:5.21Perin usein tosiaankin käy niin, että rauhan jälkeen seuraa vaino. Mutta nuoret ihmiset ja rohkeat aikuiset eivät koskaan kaihda vaikeutta tai vaaraa. "Suurempaa rakkautta ei osoita kukaan kuin se, joka antaa henkensä ystäviensä puolesta." Ja isällinen rakkaus pystyy vaikeuksitta tähän kaikkeen -- tekoihin, jotka tuskin kuuluvat veljellisen rakkauden piiriin. Ja vainon satona on loppujen lopuksi korjattu aina edistystä.
140:5.22Lapset vastaavat aina rohkeutta kysyvään haasteeseen. Nuoruus on aina valmis "hurjaankin yritykseen". Ja jokaisen lapsen tulisi jo varhain oppia tekemään uhrauksia.
140:5.23Ja tästä käy ilmi, että vuorisaarnaan sisältyvät autuudet perustuvat uskoon ja rakkauteen eivätkä lakiin: etiikkaan ja velvollisuuteen.
140:5.24Isällinen rakkaus iloitsee siitä, että se saa maksaa pahan hyvällä; että se saa kostaa vääryyden hyvää tekemällä.
6. VIRKAANASETTAJAISPÄIVÄN ILTA
140:6.1Saavuttuaan sunnuntai-iltana Sebedeuksen kotiin Kapernaumin pohjoispuolella olevilta ylängöiltä Jeesus ja kaksitoista apostolia nauttivat yksinkertaisen aterian. Kun Jeesus jälkeenpäin lähti kävelemään järven rannalle, kaksitoista apostolia sen sijaan keskustelivat keskenään. Lyhyen mielipiteidenvaihdon jälkeen ja kaksosten rakennellessa pientä nuotiota, joka tarjoaisi heille lämpöä ja enemmän valoa, Andreas lähti etsimään Jeesusta, ja tämän tavoitettuaan hän sanoi: "Mestari, veljeni eivät kykene käsittämään sitä, mitä olet sanonut valtakunnasta. Meistä tuntuu, ettemme kykene aloittamaan tätä työtä ennen kuin olet antanut meille lisää ohjeita. Olen tullut pyytämään sinua liittymään seuraamme puutarhassa ja auttamaan meitä ymmärtämään sanojesi merkityksen." Ja Jeesus meni Andreaksen mukana tapaamaan apostoleja.
140:6.2Puutarhaan astuttuaan hän keräsi apostolit ympärilleen ja opetti heille lisää sanoen: "Koette sanomani vastaanottamisen vaikeaksi, koska haluaisitte rakentaa uuden opetuksen suoraan vanhan päälle, mutta sanon teille, että teidän on synnyttävä uudesti. Teidän on aloitettava alusta, aivan kuin olisitte pikkulapsia, ja oltava valmiit luottamaan opetukseeni ja uskomaan Jumalaan. Valtakunnan uutta evankeliumia ei voi mukauttaa siihen, mikä on. Teillä on vääriä käsityksiä Ihmisen Pojasta ja hänen tehtävästään maan päällä. Mutta älkää erehtykö luulemaan, että olen tullut lakia ja profeettoja kumoamaan; en ole tullut hävittämään vaan täyttämään, laajentamaan ja valaisemaan. En ole tullut lakia rikkomaan, vaan pikemminkin kirjoittamaan nämä uudet käskyt sydämenne tauluun.
140:6.3"Vaadin teiltä vanhurskautta, joka on suurempaa kuin niiden vanhurskaus, jotka tavoittelevat Isän suosiota almuja antamalla, rukoilemalla ja paastoamalla. Jos haluatte astua valtakuntaan, teillä täytyy olla sellaista vanhurskautta, johon kuuluu rakkautta, armoa ja totuutta -- vilpitön halu täyttää taivaassa olevan Isäni tahto."
140:6.4Silloin Simon Pietari sanoi: "Mestari, jos sinulla on jokin uusi käsky, me mieluusti kuulisimme sen. Paljasta meille se uusi tie." Jeesus vastasi Pietarille: "Olette kuulleet niiden sanovan, jotka opettavat lakia: 'Älä tapa, sillä jokainen, joka tappaa, saa tuomion.' Mutta minä katson teon taakse saadakseni selville, mikä sen vaikutin on. Sanon teille, että jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on vaarassa joutua kiroukseen. Joka hautoo sydämessään vihaa ja suunnittelee mielessään kostoa, on vaarassa tulla tuomituksi. Teidän on pakostakin tuomittava lähimmäisenne heidän tekojensa mukaan, mutta taivaallinen Isä tuomitsee aikomuksen mukaan.
140:6.5"Olette kuulleet lakia opettavien sanovan: 'Älä tee huorin'. Mutta minä sanon teille, että jokainen mies, joka katsoo naista tätä himoiten, on sydämessään jo tehnyt huorin hänen kanssaan. Te voitte arvostella ihmisiä vain heidän tekojensa mukaan, mutta Isäni katsoo lastensa sydämeen ja armossaan tuomitsee heidät heidän aikomustensa ja todellisten tavoitteidensa mukaisesti."
140:6.6Jeesuksen aikomuksena oli jatkaa ja käsitellä muita käskyjä, kun Jaakob Sebedeus keskeytti hänet kysyen: "Mestari, mitä opetamme ihmisille avioerosta? Pitäisikö meidän sallia, että mies ottaa eron vaimostaan, kuten Mooses on säätänyt?" Ja kuullessaan tämän kysymyksen Jeesus sanoi: "En ole tullut lakeja säätämään vaan valaisemaan. En ole tullut reformoimaan tämän maailman valtakuntia vaan mieluumminkin pystyttämään taivaan valtakunnan. Isän tahto ei ole, että antaisin periksi houkutukselle ryhtyä opettamaan teille hallintoa, kauppaa tai sosiaalista käyttäytymistä koskevia sääntöjä, jotka vaikka ne tänään olisivatkin asianmukaisia, olisivat jonkin toisen aikakauden yhteiskunnalle kuitenkin kaikkea muuta kuin soveliaita. Olen tässä maailmassa vain ja ainoastaan lohduttamassa ihmisten mieltä, vapauttamassa heidän henkensä ja pelastamassa heidän sielunsa. Mutta tämän avioerokysymyksen osalta sanon, että vaikka Mooses suhtautuikin suopeasti sellaisiin asioihin, näin ei ollut Aatamin päivinä ja Puutarhassa."
140:6.7Sen jälkeen kun apostolit olivat hetken aikaa keskustelleet keskenään, Jeesus jatkoi puhettaan sanoen: "Teidän tulee aina kaikessa kuolevaisten käyttäytymisessä tunnistaa nämä kaksi näkökohtaa -- inhimillinen ja jumalallinen; lihalliset tiet ja hengellinen tie; ajallisuutta edustava arvio ja ikuisuutta edustava näkökulma." Ja vaikkeivät kaksitoista apostolia kyenneetkään käsittämään kaikkea, mitä hän heille opetti, tämä opetus oli heille silti suureksi avuksi.
140:6.8Ja sitten Jeesus sanoi: "Mutta opetuksestani tulee teille kompastuskivi, koska olette tottuneet tulkitsemaan sanomaani kirjaimellisesti; olette hitaat erottamaan, mikä on opetukseni henki. Teidän on lisäksi muistettava, että olette minun sanansaattajiani, joten olette velvolliset elämään elämänne niin kuin minä olen hengessä elänyt omani. Olette henkilökohtaisia edustajiani, mutta älkää erehtykö odottamaan, että kaikki ihmiset jokaisen yksityiskohdan osalta eläisivät teidän laillanne. Teidän tulee niin ikään muistaa, että minulla on lampaita, jotka eivät ole tästä katraasta, ja että minulla on velvollisuuksia myös heitä kohtaan -- siinä mielessä, että minun on kuolevaisluontoista elämää eläessäni annettava myös heille malli Jumalan tahdon täyttämisestä."
140:6.9Silloin Natanael kysyi: "Mestari, eikö meidän pidä antaa mitään sijaa oikeudelle? Mooseksen laki sanoo: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.' Mitä me sanomme?" Ja Jeesus vastasi: "Teidän pitää maksaa paha hyvällä. Sanansaattajani eivät saa tapella ihmisten kanssa, vaan heidän tulee olla lempeitä kaikkia kohtaan. Samalla mitalla mittaaminen ei saa olla teidän sääntönänne. Ihmisten hallitsijoilla saattaa olla sellaisia lakeja, mutta niin ei ole valtakunnassa. Armon pitää aina määrätä, miten tuomitsette, ja rakkauden pitää määrätä, miten menettelette. Ja jos nämä sanat tuntuvat kovilta, voitte vielä nytkin kääntyä takaisin. Jos apostoliuden vaatimukset tuntuvat teistä liian kovilta, voitte palata vähemmän vaativalle opetuslapseuden tielle."
140:6.10Nämä hätkähdyttävät sanat kuultuaan apostolit vetäytyivät hetkeksi omiin oloihinsa, mutta hetken päästä he palasivat, ja Pietari sanoi: "Mestari, me haluamme jatkaa sinun kanssasi. Kukaan meistä ei tahtoisi kääntyä takaisin. Olemme täysin valmiit maksamaan sen ylimääräisen hinnan, tahdomme juoda sen maljan. Haluaisimme olla apostoleja emmekä pelkkiä opetuslapsia."
140:6.11Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Olkaa sitten valmiit kantamaan vastuunne ja seuraamaan minua. Tehkää hyvät tekonne salassa. Kun annatte almuja, älköön vasen kätenne tietäkö, mitä oikea kätenne tekee. Ja kun rukoilette, hakeutukaa omiin oloihinne, älkääkä hokeko tyhjänpäiväisiä ja tarkoituksettomia fraaseja. Muistakaa aina, että Isä tietää tarpeenne jo ennen kuin häneltä pyydättekään. Älkääkä antautuko paastoamaan surkea ilme kasvoillanne, jotta ihmiset näkisivät teidän paastoavan. Valittuina apostoleinani, jotka nyt on otettu erilleen valtakunnan palvelukseen, älkää kerätkö itsellenne aarretta maan päälle, vaan kerätkää epäitsekkään palvelunne keinoin itsellenne aarre taivaaseen, sillä missä aarteenne ovat, siellä on myös sydämenne.
140:6.12"Silmä on ruumiin lamppu. Niinpä jos silmäsi on antelias, koko ruumiisi on täynnä valoa. Mutta jos silmäsi on itsekäs, koko ruumiisi on täynnä pimeyttä. Jos juuri se valo, joka on sinussa, muuttuu pimeydeksi, kuinka suuri onkaan tuo pimeys!"
140:6.13Ja sitten Tuomas kysyi Jeesukselta, tulisiko heidän "jatkuvasti pitää kaikkea yhteisenä." Mestari sanoi: "Kyllä, veljeni, minä haluaisin, että eläisimme yhdessä kuin yksi ymmärtäväinen perhe. Teille on uskottu suuri tehtävä, ja kaipaan teiltä jakamatonta palvelua. Tunnette osuvan sanonnan: 'Kukaan ei voi palvella kahta herraa.' Ette voi palvoa Jumalaa vilpittömästi ja samalla täydestä sydämestänne palvella mammonaa. Nyt kun olette varauksitta värväytyneet valtakunnan työhön, älkää murehtiko elämästänne; vielä vähemmän huolehtikaa siitä, saatteko syödäksenne tai juodaksenne; älkää murehtiko ruumiistanne, siitä, mitä päällenne pukisitte. Jo nyt olette oppineet, etteivät halulliset kädet eivätkä totiset sydämet kulje ympäriinsä nälkäisinä. Ja nyt kun valmistaudutte omistamaan koko tarmonne valtakunnan hyväksi suoritettavaan työhön, olkaa vakuuttuneita siitä, ettei Isä unohda tarpeitanne. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, ja sinne sisälle päästyänne teille annetaan kaikki tarvitsemanne. Älkää sen vuoksi suotta murehtiko huomisesta. Yhden päivän huolissa on sille päivälle riittämiin."
140:6.14Kun Jeesus näki, että he olisivat olleet valmiit valvomaan koko yön kysymyksiä esittäen, hän sanoi heille: "Veljeni, olette hauraita astioita; nyt teidän on paras mennä levolle, jotta olisitte valmiita huomisen puuhiin." Mutta uni oli kaikonnut heidän silmistään. Pietari rohkeni pyytää Mestariltaan: "Minulla olisi ihan pikkuisen yksityistä juttua kanssasi. Ei niin, että minulla olisi salaisuuksia veljiltäni, mutta minulla on levoton mieli, ja jos sattumalta kävisi niin, että olisin ansainnut Mestariltani nuhteen, kestäisin sen paremmin, jos olisin kanssasi kahdestaan." Ja Jeesus sanoi: "Tule mukaani, Pietari", ja meni edellä sisälle taloon. Kun Pietari palasi Mestarinsa suuresti rohkaisemana ja lisää uskallusta saaneena, päätti Jaakob mennä hänkin sisälle keskustelemaan Mestarin kanssa. Ja näin apostolit noina aamuyön tunteina kävivät toinen toisensa jälkeen yksitellen keskustelemassa Mestarin kanssa. Kun he kaikki uneen vaipuneita kaksosia lukuun ottamatta olivat käyneet henkilökohtaiset keskustelut Jeesuksen kanssa, Andreas meni sisälle Jeesuksen luokse ja sanoi: "Mestari, kaksoset ovat nukahtaneet puutarhaan nuotion vierelle, herätänkö heidät kysyäkseni, haluaisivatko hekin puhua kanssasi?" Ja Jeesus vastasi Andreakselle hymyssä suin: "Heidän on hyvä olla. Älä häiritse heitä." Ja yö oli jo väistymässä; uusi päivä alkoi valjeta.
7. VIRKAANASETTAJAISTEN
JÄLKEINEN VIIKKO
140:7.1Kun kaksitoista apostolia muutaman tunnin unen jälkeen kokoontuivat myöhäisaamiaiselle Jeesuksen kanssa, niin tämä sanoi: "Teidän on nyt aloitettava työnne ilosanoman julistajina ja uskovien opettajina. Laittautukaa valmiiksi lähteäksenne Jerusalemiin." Jeesuksen puhuttua Tuomas keräsi rohkeutensa sanoakseen: "Mestari, tiedän, että meidän pitäisi nyt olla valmiit käymään työhön, mutta pelkäänpä, ettemme vieläkään kykene suoriutumaan tästä suuresta urakasta. Etkö suostuisi sellaiseen, että jäämme näille tienoin vielä muutamaksi päiväksi ennen kuin ryhdymme valtakunnan työhön." Ja nähdessään kaikkien apostoliensa olevan tämän saman pelon vallassa Jeesus sanoi: "Tapahtukoon niin kuin olette pyytäneet; jäämme tänne sapattipäivän yli."
140:7.2Jo viikkojen ajan Beetsaidaan oli saapunut pieninä ryhminä vilpittömiä totuudenetsijöitä samoin kuin uteliaita sivustakatsojia, joiden tarkoituksena oli nähdä Jeesus. Jeesuksesta kertova huhu oli jo ehtinyt levitä eri puolille maaseutua, ja tiedonhaluisia ryhmiä oli saapunut niinkin kaukaisista kaupungeista kuin Tyyroksesta, Siidonista, Damaskoksesta, Kesareasta ja Jerusalemista. Tähän saakka Jeesus oli ottanut vastaan nämä ihmiset ja jakanut heille tietoa valtakunnasta, mutta nyt Mestari luovutti tämän tehtävän kahdelletoista apostolille. Andreaksen oli tapana valita joku apostoleista ja panna tämä vastaamaan aina yhdestä vierailijaryhmästä, ja toisinaan kaikki kaksitoista apostolia olivat yhtä aikaa samanlaisessa toiminnassa.
140:7.3Tällä tavoin he työskentelivät kahden päivän ajan, eli he opettivat päiväsaikaan ja pitivät yksityisiä neuvonpitoja iltamyöhään saakka. Kolmantena päivänä Jeesus meni käymään Sebedeuksen ja Salomen luona lähetettyään apostolinsa "kalastamaan, etsimään huoletonta vaihtelua tai ehkäpä käymään perheittenne luona." Torstaina he palasivat vielä kolmeksi opetuspäiväksi.
140:7.4Tämän harjoitteluviikon aikana Jeesus toisti apostoleilleen moneen kertaan, mitkä olivat hänen kastepäivän jälkeen maan päällä suorittamansa lähetystehtävän kaksi suurta vaikutinta:
1. Paljastaa Isä ihmiselle.
2. Saada ihmiset tietoisiksi poikaudestaan -- saada heidät uskon kautta käsittämään, että he ovat Kaikkein Korkeimman lapsia.
140:7.5Tämä monenlaisista kokemuksista koostunut yhden viikon jakso teki hyvää kahdelletoista apostolille niin, että jotkut heistä kävivät liiankin itsevarmoiksi. Viimeisessä neuvonpidossa, sapatin jälkeisenä iltana, Pietari ja Jaakob tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Olemme valmiit -- lähtekäämme ottamaan valtakunta haltuumme." Tähän Jeesus vastasi: "Olkoon viisautenne innostuksenne veroista, ja hyvittäköön rohkeutenne sen, että olette tietämättömiä."
140:7.6Vaikka apostoleilta jäi suuri osa hänen opetuksistaan käsittämättä, heiltä ei jäänyt ymmärtämättä sen lumoavan kauniin elämän merkittävyys, jonka hän heidän kanssaan eli.
8. TORSTAI-ILTAPÄIVÄ JÄRVELLÄ
140:8.1Jeesus oli hyvin tietoinen siitä, etteivät hänen apostolinsa täysin sisäistäneet hänen opetuksiaan. Hän päätti antaa Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle jonkin verran erityisopetusta siinä toivossa, että nämä kykenisivät tuomaan selvyyttä tovereittensa käsityksiin. Hän näki, että vaikka kaksitoista apostolia ymmärsivätkin jotkin hengellisen valtakunnan käsitteen piirteet, he silti yhä itsepintaisesti liittivät nämä uudet hengelliset opetukset suoraan vanhoihin ja vakiintuneisiin taivaan valtakunnasta omaksumiinsa konkreettisiin käsityksiin, joiden mukaan taivaan valtakunta merkitsi Daavidin valtaistuimen uutta pystyttämistä ja sitä, että Israelista rakennettaisiin taas maan päällä vaikuttava ajallinen mahtitekijä. Niinpä Jeesus torstai-iltapäivänä meni Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa veneellä järven selälle keskustellakseen valtakuntaan liittyvistä asioista. Siitä muodostui nelituntinen opetuskokous, jonka kuluessa esitettiin kymmenittäin kysymyksiä ja vastauksia. Se on ehkä hyödyllisintä toistaa tässä esityksessä siten, että jäsennellään uudella tavalla Simon Pietarin seuraavana aamuna veljelleen Andreakselle esittämä yhteenveto tästä suurimerkityksisestä iltapäivästä:
140:8.21. Isän tahdon täyttäminen. Kun Jeesus opetti luottamaan siihen, että asioista viime kädessä pitää huolta taivaallinen Isä, ei kysymys ollut sokeasta ja passiivisesta fatalismista. Tuona iltapäivänä hän lainasi vanhaa heprealaista sanontaa "Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä" siihen sisältyvän ajatuksen hyväksyen. Hän viittasi omaan kokemukseensa riittävänä opetustensa selityksenä. Hänen ohjeitaan Isään luottamisesta ei pidä arvioida nykyajan eikä minkään muunkaan aikakauden sosiaalisten tai taloudellisten olojen mukaan. Hänen opetuksensa kattaa ihanteelliset periaatteet Jumalan lähellä elämisestä kaikkina aikakausina ja kaikissa maailmoissa.
140:8.3Jeesus selvitti noille kolmelle apostolille toisaalta apostoliuden ja toisaalta opetuslapseuden asettamien vaatimusten välisen eron. Eikä hän silloinkaan kieltänyt kahdeltatoista apostolilta varovaisuuden ja harkitsevuuden noudattamista. Hän ei saarnannut ennakkoharkintaa vastaan, vaan huolestumista, murehtimista, vastaan. Hän opetti aktiivista ja valpasta alistumista Jumalan tahtoon. Heidän moniin säästäväisyyttä ja taloudellisuutta koskeviin kysymyksiinsä vastatessaan hän yksinkertaisesti vain kiinnitti heidän huomionsa omaan elämäänsä kirvesmiehenä, veneenrakentajana ja kalastajana sekä siihen, miten huolellisesti hän oli organisoinut kaksitoista apostolia. Hän koetti tehdä selväksi, ettei maailmaan tule suhtautua ikään kuin se olisi vihollinen; että elämänolot ovat jumalallinen anti, joka vaikuttaa asioihin yhdessä Jumalan lasten kanssa.
140:8.4Jeesuksen oli hyvin vaikea saada heitä ymmärtämään, miksi hän henkilökohtaisesti pidättyi vastarinnan tekemisestä. Hän kieltäytyi ehdottomasti puolustamasta itseään, ja apostoleista tuntui, että hän olisi mielissään, jos hekin noudattaisivat samaa periaatetta. Hän opetti heille, etteivät he tekisi vastarintaa pahalle, etteivät he taistelisi oikeudettomuutta tai vääryyttä vastaan, mutta hän ei silti opettanut heitä passiivisesti sietämään väärintekemistä. Ja tuona iltapäivänä hän teki selväksi, että hän hyväksyi yhteiskunnan suorittaman pahantekijöiden ja rikollisten rankaisemisen ja sen, että valtiovallan pitää toisinaan käyttää voimakeinoja, jotta sosiaalinen järjestys säilyisi ja oikeus kävisi toteen.
140:8.5Hän ei koskaan lakannut varoittamasta opetuslapsiaan siitä, että kosto oli huono menettelytapa; hän ei tehnyt mitään myönnytystä kostamisen, samalla mitalla mittaamisen, suhteen. Hän piti kaunaisuutta valitettavana. Hän hylkäsi silmä silmästä, hammas hampaasta -ajattelun. Hän paheksui koko käsitystä omankäden oikeudella ja omakohtaisesti suoritetusta kostosta ja osoitti tällaiset asiat toisaalta julkisen vallan huoleksi ja toisaalta Jumalan tuomittaviksi. Hän selvitti näille kolmelle apostolille, että hänen opetuksensa soveltuivat yksilöön, eivät valtioon. Hän teki näitä asioita koskeneista tähänastisista opetuksistaan seuraavan yhteenvedon:
140:8.6Rakastakaa vihamiehiänne -- muistakaa ihmisten välisen veljeyden asettamat moraaliset vaatimukset.
140:8.7Pahan hyödyttömyys: Vääryyttä ei saa oikaistuksi kostamalla. Älkää tehkö sitä virhettä, että taistelette pahaa vastaan sen omilla aseilla.
140:8.8Uskokaa ja luottakaa siihen, että jumalallinen oikeudenmukaisuus ja ikuinen hyvyys lopulta saavuttavat riemuvoiton.
140:8.92. Poliittinen asennoituminen. Jeesus kehotti apostolejaan tahdikkuuteen heidän esittäessään huomioita juutalaisten ja Rooman hallituksen välillä tuolloin vallinneista kireistä suhteista. Hän kielsi heitä millään tavoin sotkeutumasta näihin vaikeuksiin. Hän piti aina huolen siitä, että hän vältti vihamiestensä virittämät poliittiset ansat antamalla aina saman vastuksen: "Antakaa keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat." Hän ei antanut ohjata huomiotaan pois siitä, että hänen tehtävänsä oli rakentaa uusi pelastuksen tie; hän ei myöntänyt itselleen lupaa kantaa huolta mistään muusta. Henkilökohtaisessa elämässään hän noudatti aina asianmukaisesti kaikkia julkisen vallan lakeja ja säännöksiä; kaikissa julkisissa opetuksissaan hän jätti julkiset, sosiaaliset ja taloudelliset alat vaille huomiota. Kolmelle apostolille hän kertoi kantavansa huolta vain siitä, millaiset olivat ihmisen sisäisen elämän ja henkilökohtaisen hengellisen elämän lähtökohdat.
140:8.10Tästä johtuen Jeesus ei ollutkaan mikään poliittinen uudistaja. Hän ei tullut panemaan maailmaa uuteen järjestykseen, ja vaikka hän olisi niin tehnytkin, se olisi ollut sovellettavissa vain tuohon ajankohtaan ja tuolloiseen sukupolveen. Siitä huolimatta hän toki näytti ihmiselle parhaan elintavan, eikä yksikään sukupolvi säästy ponnistelemisen vaivalta saadakseen selville, miten Jeesuksen elämä olisi kyseisen sukupolven omiin ongelmiin parhaiten sovellettavissa. Mutta älkää koskaan tehkö sitä virhettä, että samastatte Jeesuksen opetukset johonkin poliittiseen tai taloudelliseen teoriaan, johonkin sosiaaliseen tai elinkeinojärjestelmään.
140:8.113. Sosiaalinen asennoituminen. Juutalaiset rabbiinit olivat jo kauan aikaa väitelleet kysymyksestä: Kuka on lähimmäiseni? Jeesus tuli ja esitti ajatuksen aktiivisesta ja spontaanista ystävällisyydestä, niin aidosta rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan, että se laajensi lähimmäisyyden kattamaan koko maailman ja teki sen myötä kaikista ihmisistä ihmisen lähimmäisiä. Mutta näine kaikkineenkin Jeesusta kiinnosti vain yksilö, ei massa. Jeesus ei ollut sosiologi, mutta hän ponnisteli toden teolla, jotta olisi murtanut itsekkään eristäytymisen kaikki muodot. Hän opetti puhdasta myötätuntoa, sääliväisyyttä. Nebadonin Mikael on Poika, jota hallitsee armo; sääliväisyys on hänen todellinen olemuksensa.
140:8.12Mestari ei sanonut, etteivät ihmiset saisi koskaan kestitä ystäviään ruokapöydässä, mutta hän sanoi kyllä, että hänen seuraajiensa tulisi järjestää juhlia köyhille ja kovaosaisille. Jeesuksella oli vahva oikeudentunto, mutta sitä lievensi aina armo. Hän ei opettanut apostoleilleen, että näiden tulisi ottaa niskoilleen yhteiskunnan loiseläjät tai ammattimaiset almujenkärttäjät. Sen lähemmäksi sosiologisia kannanottoja hän ei koskaan tullut kuin, että hän sanoi: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi."
140:8.13Hän selvitti, että erottelematonta hyväntahtoisuutta voidaan syyttää monistakin yhteiskunnallisista epäkohdista. Seuraavana päivänä Jeesus antoi Juudakselle selväsanaiset ohjeet siitä, ettei apostoliyhteisön rahavaroja saanut luovuttaa almuina muille, paitsi milloin hän itse sitä pyysi tai kaksi apostolia yhdessä sellaista anoi. Kaikissa näissä asioissa Jeesuksen tapana oli aina sanoa: "Olkaa viisaita kuin käärmeet, mutta vaarattomia kuin kyyhkyset." Hänen tarkoituksenaan tuntui olevan opettaa kaikissa sosiaalisissa tilanteissa kärsivällisyyttä, suvaitsevuutta ja anteeksiantamusta.
140:8.14Perheellä oli keskeisin sija Jeesuksen elämänfilosofiassa -- tämän- ja tuonpuoleisen elämän filosofiassa. Hänen opetuksensa Jumalasta pohjautui perheeseen samalla, kun hän koetti oikaista juutalaisten taipumusta liialliseen esivanhempien kunnioittamiseen. Hän korotti perhe-elämän ihmisen korkeimmaksi velvollisuudeksi, mutta teki selväksi, etteivät perhesuhteet saa häiritä uskonnollisia velvoitteita. Hän pyysi kiinnittämään huomiota siihen seikkaan, että perhe on ajallinen instituutio eli että se ei säily kuoleman taakse. Jeesus ei empinyt luopua perheestään, kun perhe suuntautui Isän tahtoa vastaan. Hän opetti uutta ja laajempaa ihmisten -- Jumalan poikien -- veljeyttä. Jeesuksen aikoihin avioeron suhteen noudatettu käytäntö oli leväperäinen sekä Palestiinassa että kautta koko Rooman valtakunnan. Kerran toisensa jälkeen hän kieltäytyi esittämästä avioliittoa ja avioeroa koskevia lakeja, mutta monilla Jeesuksen varhaisilla seuraajilla oli vahvat mielipiteet avioerosta, eivätkä he epäröineet esittää niitä Jeesuksen mielipiteinä. Johannes Markusta lukuun ottamatta kaikki Uuden testamentin kirjoittajat pitivät kiinni näistä ankarammista ja pitemmälle menevistä avioeroa koskevista ideoista.
140:8.154. Taloudellinen asennoituminen. Jeesus työskenteli, eli ja kävi kauppaa maailmassa sellaisena kuin hän sen kohtasi. Hän ei ollut talouden uudistaja, vaikka hän vähän väliä kiinnittikin huomiota varallisuuden epätasaisen jakautumisen epäoikeudenmukaisuuteen. Mutta hän ei tarjonnut mitään ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Hän teki näille kolmelle apostolille selväksi, että vaikkei hänen apostoleillaan ollutkaan määrä olla omaisuutta, hän ei silti saarnannut varallisuutta ja omaisuutta vastaan, vaan pelkästään sen epätasaista ja epäoikeudenmukaista jakautumista vastaan. Hän tunnusti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja elinkeinojen piirissä vallitsevan tasapuolisuuden tarpeen, mutta hän ei tarjonnut mitään sääntöjä siitä, miten siihen päästäisiin.
140:8.16Hän ei milloinkaan opettanut seuraajiaan välttämään maallista omaisuutta. Näin hän opetti vain kahtatoista apostoliaan. Lääkäri Luukas uskoi lujasti sosiaaliseen tasa-arvoisuuteen, ja hän teki parhaansa tulkitakseen Jeesuksen sanontoja niin, että ne olisivat sopusoinnussa hänen henkilökohtaisten uskomustensa kanssa. Jeesus itse ei milloinkaan ohjannut seuraajiaan omaksumaan kommunaalista elämäntapaa. Hän ei esittänyt tällaisista asioista minkäänlaatuista näkemystä.
140:8.17Tavan takaa Jeesus varoitti kuulijoitaan ahneudesta sanoen, että "ihmisen onni ei ole sitä, että hänellä on ylen määrin aineellista omaisuutta." Hän sanoi sanomasta päästyään: "Mitä se ihmistä hyödyttää, jos hän voittaa koko maailman ja kadottaa oman sielunsa?" Hän ei koskaan hyökännyt suoraan omaisuuden omistamista vastaan, mutta hän piti tiukasti kyllä kiinni siitä, että ikiajat on välttämätöntä asettaa hengelliset arvot ensimmäisiksi. Myöhemmissä opetuksissaan hän pyrki korjaamaan Urantialla vallalla olleita monia erheellisiä näkemyksiä elämästä kertomalla lukuisia vertauksia, jotka hän esitti julkisen toimintansa kuluessa. Jeesuksen aikomuksena ei milloinkaan ollut laatia talousteorioita, sillä hän tiesi mainiosti, että jokaisen aikakauden on kehitettävä olemassa oleviin vaikeuksiin omat parannuskeinonsa. Ja jos Jeesus olisi maan päällä tänä päivänä ja eläisi elämäänsä lihallisessa hahmossa, hän olisi suurimmalle osalle hyvistä miehistä ja naisista suuri pettymys siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei ottaisi kantaa nykyajan poliittisiin, sosiaalisiin tai taloudellisiin kiistakysymyksiin. Hän pysyttelisi niistä ylevästi erillään samalla, kun hän opettaisi teitä täydellistämään sisäistä hengellistä elämäänne niin, että se tekisi teistä monin verroin kykenevämpiä käymään käsiksi puhtaasti inhimillisten ongelmienne ratkaisemiseen.
140:8.18Jeesus tahtoisi tehdä kaikista ihmisistä Jumalan kaltaisia, ja sitten hän seuraisi myötätuntoisena vieressä, kun nämä Jumalan pojat ratkovat omia poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia pulmiaan. Ei hän rikkautta sinänsä tuominnut, vaan sen, mitä mammona useimmille palvojilleen tekee. Puheena olevana torstai-iltapäivänä Jeesus sanoi ensimmäisen kerran työtovereilleen, että "on siunatumpaa antaa kuin saada."
140:8.195. Omakohtainen uskonto. Teidän tulisi apostolien tavoin ymmärtää Jeesuksen opetukset pikemminkin hänen elämänsä avulla. Hän eli täydellistyneen elämän Urantialla, ja hänen ainutlaatuiset opetuksensa ovat ymmärrettävissä vain, kun tuo elämä hahmotetaan välitöntä taustaansa vasten. Nimenomaan hänen elämästään, ei niinkään hänen opetuksistaan kahdelletoista apostolille tai hänen saarnoistaan kansanpaljouksille, on suurin apu Isän jumalallisen luonteen ja rakastavan persoonallisuuden esilletuomisessa.
140:8.20Jeesus ei hyökännyt heprealaisprofeettojen tai kreikkalaismoralistien opetuksia vastaan. Mestari tunnusti ne monet hyvät asiat, joita nämä suuret opettajat edustivat, mutta hän oli tullut maan päälle opettamaan jotakin niiden lisäksi, "ihmisen tahdon vapaaehtoista mukautumista Jumalan tahtoon." Jeesuksen tavoitteena ei ollut yksinkertaisesti vain uskonnollisen ihmisen aikaansaaminen, sellaisen kuolevaisen aikaansaaminen, joka askartelee pelkästään uskonnollisten tunteiden parissa ja jonka saavat liikkeelle vain hengelliset yllykkeet. Jos olisitte voineet luoda edes yhden silmäyksen häneen, olisitte tienneet, että Jeesus oli todellinen ihminen, jolla oli suurenmoinen kokemus tämän maailman asioista. Tällä kohdin Jeesuksen opetuksia on kaikki kristillisen aikakauden vuosisadat karkeasti vääristelty ja niitä esitetty paljolti väärässä valossa. Teillä on myös ollut vääristyneitä käsityksiä Mestarin sävyisyydestä ja nöyryydestä. Mihin hän elämässään tähtäsi, näyttää olleen ylevä itsekunnioitus. Hän neuvoi ihmistä nöyrtymään vain, jotta hänestä voisi tulla kiistattoman ylevöitynyt. Mihin hän tosiasiassa tähtäsi, oli aito nöyryys Jumalaa kohtaan. Hän antoi suuren arvon vilpittömyydelle -- puhtaalle sydämelle. Luonnetta arvioidessaan hän asetti tärkeimmäksi hyveeksi uskollisuuden, samalla kun rohkeus oli hänen opetustensa sydänveri. Hänen tunnuslauseensa oli "Älkää pelätkö", ja kärsivällinen kestävyys oli hänen ihanteensa luonteenlujuudesta. Jeesuksen opetukset ovat uskonto, jonka tunnusmerkkeinä ovat pelottomuus, rohkeus ja sankaruus. Ja nimenomaan tästä syystä hän valitsi henkilökohtaisiksi edustajikseen kaksitoista tavallista miestä, joista useimmat olivat karuja, miehisiä ja miehekkäitä kalastajia.
140:8.21Jeesus ei sanonut montakaan sanaa aikansa sosiaalisista paheista; montakaan kertaa hän ei puheissaan viitannut moraaliseen holtittomuuteen. Hän oli positiivinen aidon hyveellisyyden opettaja. Hän karttoi huolellisesti negatiivista opetusmenetelmää; hän ei suostunut mainostamaan pahaa. Hän ei ollut myöskään moraalin uudistaja. Hän tiesi mainiosti, ja sen hän myös opetti apostoleilleen, etteivät uskonnollinen nuhde sen kummemmin kuin laissa säädetyt kiellotkaan tukahduttaisi ihmiskunnan aistillisia haluja. Hänen lausumansa muutamat arvostelevat tuomiot kohdistuivat etupäässä ylpeyttä, julmuutta, sortoa ja ulkokultaisuutta vastaan.
140:8.22Toisin kuin Johannes, Jeesus ei ankarin sanoin arvostellut edes fariseuksia. Hän tiesi, että monet kirjanoppineet ja fariseukset olivat sydämeltään rehellisiä; hän ymmärsi heidän orjuuttavan sitoutuneisuutensa uskonnollisiin traditioihin. Jeesus pani paljon painoa sille, että "puu hoidetaan ensin terveeksi". Hän juurrutti näiden kolmen apostolin mieleen, että hän arvosti elämää kokonaisuudessaan, ei ainoastaan muutamia harvoja erityishyveitä.
140:8.23Johanneksen tuon päivän opetuksista oivaltama ainoa asia oli se, että Jeesuksen uskonnon ydinajatuksena oli sellaisen säälivän luonteenlaadun hankkiminen, joka yhdistyi taivaassa olevan Isän tahdon täyttämiseen motivoituneeseen persoonallisuuteen.
140:8.24Pietari käsitti ajatuksen, että evankeliumi, jota he kohta julistaisivat, oli todellisuudessa uusi alku koko ihmisten sukukunnalle. Hän välitti tämän vaikutelman sittemmin Paavalille, joka muovasi siitä opinkappaleensa Kristuksesta "toisena Aatamina".
140:8.25Jaakob käsitti sen värisyttävän totuuden, että Jeesus halusi maan päällä olevien lastensa elävän ikään kuin he jo olisivat valmiiksi saadun taivaallisen valtakunnan kansalaisia.
140:8.26Jeesus tiesi ihmisten olevan erilaisia, ja hän opetti apostoleitaan sen mukaisesti. Tavan takaa hän kehotti heitä pidättymään yrityksistä muovata opetuslapsia ja uskovia jonkin ennalta omaksutun mallin mukaisiksi. Hän pyrki antamaan jokaiselle sielulle vapauden kehittyä omaa tietään, täydellistyvänä ja erillisenä yksilönä Jumalan edessä. Vastatessaan yhteen Pietarin esittämistä monista kysymyksistä Mestari sanoi: "Haluan vapauttaa ihmiset, jotta he voisivat pikkulasten kaltaisina aloittaa uuden ja paremman elämän." Jeesus korosti aina sitä, että aidon hyvyyden täytyy olla tiedostamatonta, että hyvää tehdessään ei saa antaa vasemman käden tietää, mitä oikea käsi tekee.
140:8.27Kolme apostolia järkyttyivät tuona iltapäivänä, kun he käsittivät, ettei heidän Mestarinsa uskonnossa ollut mitään sijaa hengelliselle itsetutkiskelulle. Kaikki uskonnot sekä ennen Jeesuksen aikoja että sen jälkeen, eikä kristinusko tee siinä suhteessa poikkeusta, ovat huolehtineet siitä, että ne luovat puitteet tunnontarkalle itsetutkiskelulle. Mutta näin ei ole Jeesus Nasaretilaisen uskonnon laita. Jeesuksen elämänfilosofiaan ei kuulu uskonnollista introspektiota. Kirvesmiehen poika ei koskaan opettanut luonteen rakentamista, vaan hän opetti luonteen kasvua, ja julisti taivaan valtakunnan olevan sinapinsiemenen kaltainen. Mutta Jeesus ei sanonut mitään sellaistakaan, joka olisi julistanut itseanalyysin kielletyksi, kun sitä käytetään keinona estää omahyväinen itsekeskeisyys.
140:8.28Jotta saisi oikeuden astua sisälle valtakuntaan, on sen ehtona usko, henkilökohtainen vakaumus. Valtakunnan sisällä tapahtuvassa, aste asteelta etenevässä ylösnousemuksessa mukanapysymisen hinta on kallisarvoinen helmi, jonka omistaakseen ihminen myy kaiken, mitä hänellä on.
140:8.29Jeesuksen opetus on uskonto, joka kuuluu jokaiselle, ei pelkästään heikoille ja orjille. Hänen uskontonsa ei koskaan (hänen aikanaan) kiteytynyt uskonkappaleiksi ja teologisiksi laeiksi; hän ei jättänyt jälkeensä riviäkään kirjoitusta. Hänen elämänsä ja opetuksensa testamentattiin universumille innoittavaksi ja ihanteelliseksi perinnöksi, joka soveltuu kaikkien aikakausien hengelliseksi opastukseksi ja moraalisiksi neuvoiksi kaikissa maailmoissa. Ja vielä tänäkin päivänä Jeesuksen opetus erottautuu sellaisenaan kaikista uskonnoista, jos kohta se on niiden jokaisen elävä toivo.
140:8.30Jeesus ei opettanut apostoleilleen, että uskonto on ihmisen ainoa mainen harrastus; tällainenhan oli juutalaisten ajatus Jumalan palvelemisesta. Mutta siitä hän kyllä piti kiinni, että uskonto olisi kahdentoista apostolin yksinomainen työsarka. Jeesus ei opettanut mitään sellaista, jolla hän olisi yrittänyt pitää uskovansa poissa aidon kulttuurin harrastamisesta; ainoa, mitä hän teki, oli että hän vähensi perinteiden kahleissa olevien Jerusalemin uskonnollisten koulujen arvoa. Hän oli vapaamielinen, laajasydäminen, oppinut ja suvaitsevainen. Teennäisellä hurskaudella ei ollut mitään sijaa hänen vanhurskaan elämäntavan filosofiassaan.
140:8.31Mestari ei tarjonnut mitään ratkaisuja oman aikansa eikä minkään myöhemmänkään aikakauden ei-uskonnollisiin ongelmiin. Jeesus halusi kehittää ikuisten realiteettien hengellistä ymmärrystä ja kannustaa elämän omintakeiseen elämiseen liittyvää aloitteellisuutta. Hänen yksinomaisena mielenkiinnon kohteenaan olivat kaiken pohjalla vaikuttavat ja pysyvät ihmisrodun hengelliset tarpeet. Hän paljasti hyvyyden, joka on Jumalan vertaista. Hän kohotti rakkauden -- totuuden, kauneuden ja hyvyyden -- jumalalliseksi ihanteeksi ja ikuiseksi todellisuudeksi.
140:8.32Mestari tuli luodakseen ihmiseen uuden hengen, uuden tahdon -- antaakseen uuden kyvyn totuuden tuntemiseen, sääliväisyyden kokemiseen ja hyvyyden valitsemiseen -- tahdon olla sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, mihin vielä liittyy ikuinen halu tulla täydelliseksi niin kuin taivaassa oleva Isä on täydellinen.
9. VIHKIMISPÄIVÄ
140:9.1Seuraavan sapattipäivän Jeesus omisti apostoleilleen. He nousivat taas ylängölle, jolla Jeesus oli asettanut heidät virkaansa. Ja siellä hän pitkän ja syvästi liikuttavan henkilökohtaisen ja rohkaisevan puheen jälkeen ryhtyi suorittamaan kahdentoista apostolin juhlallista vihkimistoimitusta. Tänä sapatti-iltapäivänä Jeesus keräsi apostolit ympärilleen kukkulan rinteellä ja antoi heidät taivaallisen Isänsä haltuun valmistuksena sitä päivää varten, jolloin hänen olisi pakko jättää heidät tässä maailmassa omiin oloihinsa. Uutta opetusta ei tässä tilaisuudessa annettu, vaan se koostui pelkästään seurustelusta ja yhdessäolosta.
140:9.2Jeesus loi katsauksen tuolla samalla paikalla pitämänsä virkaanasettajaissaarnan moniin yksityiskohtiin, ja sitten hän kutsui heidät yksitellen eteensä ja antoi heille valtuudet mennä maailmaan hänen edustajinaan. Mestarin vihkikehotus kuului: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa valtakunnan ilosanomaa. Vapauttakaa hengellisissä kahleissa olevia, lohduttakaa sorrettuja ja hoivatkaa kärsiviä. Auliisti on teille annettu, auliisti siis antakaa."
140:9.3Jeesus antoi heille neuvon, etteivät he ottaisi mukaansa rahaa eivätkä ylimääräistä vaatekertaa, ja sanoi: "Työmies on palkkansa ansainnut." Ja lopuksi hän sanoi: "Katsokaa, minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle. Olkaa sen vuoksi viisaita kuin käärmeet ja vaarattomia kuin kyyhkyset. Mutta olkaa varuillanne, sillä vihamiehenne vievät teidät neuvostojensa eteen ja synagogissaan he arvostelevat teitä ankarasti. Teidät viedään maaherrojen ja esimiesten eteen siksi, että uskotte tähän evankeliumiin, ja juuri teidän todistuksenne on todistava heille minusta. Ja kun he taluttavat teidät tuomiolle, älkää murehtiko, mitä sanoisitte, sillä Isäni henki elää sisimmässänne, ja sellaisena hetkenä se puhuu teidän kauttanne. Jotkut teistä surmataan, ja kun ette vielä ole edes perustaneet valtakuntaa maan päälle, monet kansat jo vihaavat teitä tämän evankeliumin tähden. Mutta älkää pelätkö, sillä minä olen kanssanne, ja henkeni kulkee edellänne kaikkeen maailmaan. Ja Isäni läsnäolo pysyy luonanne mennessänne ensin juutalaisten luo ja sen jälkeen muukalaisten pariin."
140:9.4Ja kun he laskeutuivat vuorelta, he vaelsivat takaisin kotiinsa, Sebedeuksen taloon.
10. VIHKIMISEN JÄLKEINEN ILTA
140:10.1Opettaessaan tuona iltana sisällä -- sillä oli alkanut sataa -- Jeesus puhui hyvin pitkään ja koetti osoittaa kahdelletoista apostolille, mitä heidän täytyy olla, ei, mitä heidän pitää tehdä. He tunsivat vain uskonnon, joka pakotti tekemään tiettyjä tekoja keinona saavuttaa vanhurskaus -- pelastus. Mutta Jeesuksella oli tapana toistamistaan toistaa: "Valtakunnassa teidän täytyy olla vanhurskaita työn tehdäksenne." Monet kerrat hän toisti: "Olkaa sen tähden täydelliset niin kuin taivaassa oleva Isännekin on täydellinen." Vähän väliä Mestari sai selvittää hämmentyneille apostoleilleen, että se pelastus, jonka hän oli tullut tuomaan maailmalle, olisi saatavissa vain uskomalla, yksinkertaisen ja vilpittömän uskon kautta. Jeesus sanoi: "Johannes saarnasi katumuskastetta, vanhan elämäntavan suremista. Teidän on määrä julistaa kastetta, joka on merkkinä kumppanuudesta Jumalan kanssa. Saarnatkaa katumusta niille, jotka ovat sellaisen opetuksen tarpeessa, mutta niille avatkaa ovet sepposen selälleen, jotka jo tosissaan koettavat päästä sisälle valtakuntaan, ja pyytäkää heitä astumaan Jumalan poikien riemulliseen yhteisöön." Mutta oli vaikea tehtävä saada nämä galilealaiset kalastajat vakuuttumaan siitä, että valtakunnassa uskon kautta vanhurskaana olemisen täytyy edeltää vanhurskauden tekemistä maan kuolevaisten jokapäiväisessä elämässä.
140:10.2Muuan suuri vaikeus tässä kahdentoista apostolin opettamisessa oli lisäksi se, että heillä oli taipumus tarttua joihinkin uskonnollisen totuuden äärimmäisen idealistisiin ja hengellisiin periaatteisiin ja muokata ne henkilökohtaista käyttäytymistä ohjaaviksi konkreettisiksi säännöiksi. Jeesus saattoi tuoda julki sen ihanan hengen, joka kuvasti sielun asennoitumista, mutta he tulkitsivat itsepintaisesti sellaiset opetukset henkilökohtaista käyttäytymistä koskeviksi säännöiksi. Kun he todellakin halusivat varmistua siitä, että he muistaisivat, mitä Mestari sanoi, sattui monet kerrat, että he jokseenkin taatusti unohtivat, mitä hän ei sanonut. Mutta vähä vähältä he omaksuivat hänen opetuksensa, sillä Jeesus oli kaikkea sitä, mitä hän opetti. Mitä he eivät kyenneet tavoittamaan hänen sanallisesta opetuksestaan, siitä he pääsivät vähitellen osallisiksi sillä, että he elivät hänen kanssaan.
140:10.3Apostoleille ei ollut mitenkään selvää, että heidän Mestarinsa eli elämää, joka oli koituva hengelliseksi innoitukseksi laajalle ulottuvan universumin jokaisessa maailmassa jokaisena aikakautena elävälle jokaiselle henkilölle. Siitä huolimatta, mitä Jeesus heille aika ajoin kertoi, apostolit eivät käsittäneet ajatusta, että hän työskenteli tässä maailmassa, mutta että se tapahtui hänen laajan universuminsa kaikkien muidenkin maailmojen hyväksi. Jeesus eli maisen elämänsä Urantialla, ei siksi, että hän olisi antanut kuolevaisen elintavasta omakohtaisen esimerkin tämän maailman miehille ja naisille, vaan paremminkin siksi, että hän loi korkean hengellisen ja innoittavan ihanteen kaikille kuolevaisille olennoille kaikissa maailmoissa.
140:10.4Tuona samaisena iltana Tuomas kysyi Jeesukselta: "Mestari, sanot, että meidän on muututtava pikkulasten kaltaisiksi ennen kuin voimme päästä Isän valtakuntaan, ja kuitenkin olet varoittanut meitä, ettemme antaisi väärien profeettojen pettää itseämme ja ettemme syyllistyisi helmiemme heittämiseen sikojen eteen. Olen nyt rehellisesti sanoen ymmällä. En kykene ymmärtämään opetustasi." Jeesus vastasi Tuomakselle: "Kuinka kauan minä vielä teitä kestän! Teette itsepintaisesti kaikesta opetuksestani aina konkreettista. Kun valtakuntaan pääsyn hintana pyysin teitä tulemaan pikkulasten kaltaisiksi, en tarkoittanut helpostipetkutettavuutta, pelkkää uskomisenhalua enkä herkkäuskoisuutta lipeviä muukalaisia kohtaan. Minkä tosiaankin halusin teidän saavan tästä havainnollistuksesta irti, oli lapsen ja isän välinen suhde. Sinä olet se lapsi, ja kysymyksessä on sinun Isäsi valtakunta, jonne koetat päästä sisälle. Jokaisen normaalin lapsen ja hänen isänsä välillä vallitsee tuo luonnollinen kiintymys, joka takaa heidän välilleen ymmärtäväisen ja rakastavan suhteen ja joka ikiajoiksi sulkee pois kaiken sellaisen suhtautumisen, että Isän rakkaudesta ja armeliaisuudesta hierottaisiin kauppaa. Ja evankeliumissa, jota kohta lähdette saarnaamaan, on kysymys pelastuksesta, joka ilmaantuu tämän samaisen ja ikuisen lapsi--isä -suhteen uskon kautta tapahtuvasta tajuamisesta."
140:10.5Jeesuksen opetuksen ainutlaatuinen piirre oli siinä, että hänen filosofiaansa sisältyvä moraalisuus sai alkunsa yksilön henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan -- juuri tästä samasta lapsi--isä -suhteesta. Jeesus korosti yksilöä, ei rotua eikä kansakuntaa. Illallista nauttiessaan Jeesus kävi Matteuksen kanssa keskustelun, jonka kuluessa hän selvitti, että jokaisen teon moraalisuus määräytyy sen mukaan, mikä yksilön vaikutin on. Jeesuksen moraalisuus oli aina positiivista. Jeesuksen uudelleen muotoilema kultainen sääntö edellyttää aktiivista sosiaalista kanssakäymistä. Aikaisempaa negatiivista sääntöä voi noudattaa eristyneisyydessäkin. Jeesus riisui moraalisuuden kaikista säännöistä ja seremonioista ja kohotti sen hengellisen ajattelun ja aidosti vanhurskaan elämäntavan majesteettisille tasoille.
140:10.6Tämä uusi Jeesuksen uskonto ei ollut vailla käytännön tason seuraamuksiaan, mutta olipa hänen opetuksestaan löydettävissä mitä hyvänsä sellaista, jolla on käytännön tason poliittista, sosiaalista tai taloudellista arvoa, se on luonnollinen tulos tästä sielun sisäisestä kokemuksesta sen tuodessa esille hengen hedelmiä aitoa henkilökohtaista uskonnollista kokemusta edustavassa spontaanissa ja päivittäisessä hoivassa.
140:10.7Kun Jeesus ja Matteus olivat päättäneet keskustelunsa, Simon Selootti kysyi: "Mutta, Mestari, ovatko kaikki ihmiset Jumalan poikia?" Ja Jeesus vastasi: "Ovat, Simon, kaikki ihmiset ovat Jumalan poikia, ja tämä onkin se hyvä sanoma, jota tulette julistamaan." Mutta apostolit eivät kyenneet käsittämään tällaista oppia; se oli uusi, outo ja hätkähdyttävä ilmoitus. Ja juuri siksi, että Jeesus halusi juurruttaa tämän totuuden heidän mieleensä, hän opetti seuraajiaan kohtelemaan kaikkia ihmisiä heidän veljinään.
140:10.8Vastatessaan erääseen Andreaksen esittämään kysymykseen Mestari selvitti opetukseensa sisältyvän moraaliopin olevan erottamaton osa hänen elämiseensä sisältyvästä uskonnosta. Hän opetti moraalisuutta, joka ei ollut peräisin ihmisen olemuksesta, vaan ihmisen suhteesta Jumalaan.
140:10.9Johannes kysyi Jeesukselta: "Mestari, mikä on taivaan valtakunta?" Ja Jeesus vastasi: "Taivaan valtakunta koostuu näistä kolmesta perusasiasta: ensiksikin, Jumalan suvereenisuuden tosiasian tunnustaminen; toiseksi, usko siihen totuuteen, että itse on Jumalan poika; ja kolmanneksi, usko siihen, että ihmisen korkein halu, halu täyttää Jumalan tahto -- halu olla Jumalan kaltainen -- on todellinen. Ja evankeliumiin sisältyvä hyvä sanoma on se, että uskon avulla jokainen kuolevainen voi saada nämä kaikki pelastuksen perustekijät."
140:10.10Ja nyt oli odotuksen viikko mennyt, ja he laittautuivat valmiiksi lähteäkseen seuraavana aamuna Jerusalemiin.
Text from URANTIA-KIRJA © 1993 Urantia Foundation used by permission.
The Multilingual Urantia Book © 2007 Urantia Book Fellowship.