125:0.1KOKO siihen tapahtumaintäyteiseen elämänvaiheeseen, jonka Jeesus vietti maan päällä, ei sisältynyt tapahtumaa, joka olisi ollut kiehtovampi, inhimillisessä mielessä sävähdyttävämpi kuin tämä hänen muistamansa ensimmäinen käynti Jerusalemissa. Erityisen paljon virikkeitä hänelle antoi kokemus yksikseen tapahtuneesta osallistumisesta temppelikeskusteluihin, ja se säilyi kauan aikaa hänen muistissaan lapsuuden loppupuolen ja varhaisnuoruuden merkkitapauksena. Tuolloin hän pääsi ensimmäistä kertaa nauttimaan sellaisesta, että sai muutaman päivän ajan elää riippumattomana, riemuita siitä, että sai mennä ja tulla kenenkään estelemättä tai asettamatta rajoituksia. Tämä pääsiäisen jälkeiselle viikolle osunut lyhyt ajanjakso, jolloin kukaan ei ollut ohjaamassa, miten hän elämäänsä vietti, oli hänelle ensimmäinen tilaisuus olla kokonaan vapaa kaikesta vastuunkantamisesta. Ja tämän jälkeen kului monta vuotta ennen kuin hänelle seuraavan kerran edes vähäksi aikaa suotiin samanlainen ajanjakso, jonka kestäessä hän saattoi tuntea itsensä kaikesta vastuusta vapaaksi.

125:0.2Naiset olivat harvoin mukana Jerusalemin pääsiäisjuhlilla; heiltä ei edellytetty läsnäolemista. Jeesus kuitenkin itse asiassa kieltäytyi lähtemästä, ellei hänen äitinsä lähtisi heidän mukaansa. Ja hänen äitinsä tekemä lähtöpäätös sai monet muutkin Nasaretin naiset astumaan matkalle, niin että pääsiäisseurueeseen kuului naisia suhteessa miesten lukumäärään enemmän kuin Nasaretista oli pääsiäisjuhlille koskaan lähtenyt. Matkalla Jerusalemiin he vähän väliä lauloivat sadattakolmattakymmenettä psalmia.

125:0.3Nasaretista-lähdön hetkestä aina siihen asti, kun he saavuttivat Öljymäen laen, Jeesus koki yhtä pitkää innokkaan odotuksen jännitystä. Koko huolettoman lapsuutensa ajan hän oli kunnioituksen vallassa kuunnellut puheita Jerusalemista ja sen temppelistä; nyt hän oli kohta näkevä ne todellisuudessa. Öljymäeltä katsottuna ja ulkopuolelta lähemmin tarkasteltuna temppeli olikin vastannut kaikkea, mitä Jeesus oli odottanut, ja enemmänkin. Mutta heti, kun hän astui sen pyhien porttien sisäpuolelle, pettymys seurasi pettymyksen perään.

125:0.4Vanhempiensa seurassa Jeesus kulki temppelialueen läpi, kun hän oli menossa liittymään niiden uusien lain poikien ryhmään, jotka kohta vihittäisiin Israelin kansalaisiksi. Hän oli hieman pettynyt jo siihen, miten temppeliin kokoontunut väkijoukko yleensä käyttäytyi, mutta tuon päivän ensimmäisen suuren järkytyksen hän koki, kun hänen äitinsä erosi heidän seurastaan mennäkseen naisten parvelle. Jeesuksen mieleen ei ollut koskaan juolahtanut, ettei hänen äitinsä tulisi hänen mukanaan vihkimystilaisuuteen, ja hän oli perin pohjin närkästynyt siitä, että tämä joutui kokemaan näin epäoikeudenmukaista syrjintää. Vaikka asia häntä kovin harmittikin, hän ei muutamia isälleen esittämiä tyytymättömyyden ilmauksia lukuun ottamatta puhunut siitä mitään. Mutta hän ajatteli, ja hänen ajatuksensa olivat syvällisiä, kuten hänen viikkoa myöhemmin kirjanoppineille ja opettajille esittämänsä kysymykset osoittivat.

125:0.5Hän kävi läpi pyhittäytymisrituaalit, mutta niiden pinnallinen ja rutiininomainen luonne oli hänelle pettymys. Hän kaipasi sitä henkilökohtaista kiinnostusta, joka oli ominaista Nasaretin synagogan seremonioille. Sitten hän palasi tervehtimään äitiään ja valmistautui lähtemään isänsä seurassa ensi kertaa tutustumaan temppeliin, sen moniin pihoihin, parviin ja käytäviin. Temppelitiloihin mahtui kerrallaan yli kaksisataatuhatta jumalanpalvelusvierasta, ja vaikka näiden rakennusten suunnattomuus -- kaikkeen siihen verrattuna, mitä hän oli koskaan nähnyt -- tekikin hänen mieleensä suuren vaikutuksen, temppeliseremonioiden ja niihin liittyvän palvonnan merkityksen pohdiskelu herätti hänessä kuitenkin enemmän kiinnostusta.

125:0.6Vaikka monet temppelirituaalit koskettivat syvältä hänen kauneuden- ja symboliikantajuaan, hän pettyi joka kerta siihen selitykseen näiden seremonioiden todellisesta merkityksestä, jonka hänen vanhempansa tahtoivat tarjota vastaukseksi hänen moniin syvälle käyviin kyselyihinsä. Jeesus ei kerta kaikkiaan suostunut hyväksymään sellaisia selityksiä palvonnasta ja uskonnollisesta hartaudenharjoituksesta, jotka vaativat uskomaan Jumalan vihaan ja Kaikkivaltiaan kiivauteen. Näistä kysymyksistä keskusteltiin lisää sen jälkeen, kun temppelissäkäynti oli saatu päätökseen. Ja kun hänen isänsä lempeästi mutta itsepintaisesti vaati häntä ilmoittamaan, että hän hyväksyy puhdasoppiset juutalaiset uskonkäsitykset, Jeesus käänsi silmänräpäyksessä kasvonsa vanhempiensa puoleen ja sanoi isäänsä vetoavasti silmiin katsoen: "Isäni, se ei voi olla totta -- Isä, joka on taivaassa, ei voi sillä tavoin suhtautua erehtyviin lapsiinsa. Taivaallinen Isä ei voi rakastaa lapsiaan vähemmän kuin sinä rakastat minua. Ja tiedän vallan hyvin, että teinpä minkä hyvänsä harkitsemattoman teon, et koskaan vuodattaisi vihaasi päälleni etkä purkaisi kiukkuasi minuun. Jos sinussa, maisessa isässäni, ilmenee tällaisia inhimillisiä heijastumia Jumalallisesta, kuinka paljon enempänä täytyykään taivaallisessa Isässä ilmetä hyvyyden täyteys ja laupeuden ylitsevuotavuus. En suostu uskomaan, että taivaassa oleva Isäni rakastaa minua vähemmän kuin maan päällä oleva isäni."

125:0.7Nämä esikoispoikansa sanat kuultuaan Joosef ja Maria vaikenivat. Eivätkä he koskaan enää koettaneet muuttaa hänen mielipidettään Jumalan rakkaudesta ja taivaallisen Isän armahtavaisuudesta.

125:1.1Minne hyvänsä Jeesus temppelin pihoilla menikin, joka paikassa häntä järkytti ja tympäisi hänen siellä kohtaamansa hartauden puutteesta kielivä henki. Temppelissä oleskelevien väkijoukkojen käyttäytyminen ei hänen mielestään ollut sopusoinnussa sen kanssa, että he sentään olivat "hänen Isänsä huoneessa". Mutta nuoren elämänsä järkytyksen hän vasta kokikin, kun hänen isänsä vei hänet ei-juutalaisten pihaan, jossa meluisa mongerrus, äänekäs puhe ja kiroilu sekoittuivat sekavaksi pauhuksi, johon toivat oman lisänsä lampaiden määintä ja ääntensorina, joka kavalsi paikalla olevaksi rahanvaihtajia ja uhrieläinten sekä kaikenkarvaisen muun kauppatavaran kaupustelijoita.

125:1.2Mutta eniten hänen sopivaisuudentajuaan kuitenkin loukkasi, kun hän näki kevytmielisten kurtisaanien kuljeskelevan tässä temppelitilassa itseään esittelemässä. Nämä olivat juuri samanlaisia maalattuja naisia, jollaisia hän oli Sepforiissa käydessään vast'ikään nähnyt. Tämä temppelin häpäisy nostatti hänen nuoren ihmisen suuttumuksensa äärimmilleen, eikä hän empinyt tuoda paheksuntansa suorin sanoin Joosefin tietoon.

125:1.3Temppelissä vallitseva tunnelma ja siellä suoritettu jumalanpalvelus ihastuttivat Jeesusta, mutta häntä järkytti hänen varsin monen mitään ajattelemattoman uskonharjoittajan kasvoilla näkemänsä hengellinen rumuus.

125:1.4Seuraavaksi he siirtyivät pappien pihaan, temppelin edessä olevan kallionkielekkeen alapuolelle, alttarin sijaintipaikalle, jossa he seurasivat, kuinka eläimiä tapettiin laumoittain ja miten tätä toimitusta suorittavat papit pronssisen suihkulähteen luona pesivät veren käsistään. Veren tahraama pihakiveys, verestä tahmeat pappien kädet ja kuolevien eläinten äännähdykset ylittivät sen rajan, mitä tämä luontoa rakastava nuorimies saattoi kestää. Kaamea näky sai tämän nasaretilaispojan voimaan pahoin. Hän tarrautui isänsä käsivarteen ja rukoili päästä pois. Lähtöpaikkaansa he palasivat kävelemällä ei-juutalaisten pihan poikki, ja nyt jopa hänen siellä kuulemansa naurunremakka ja rienaava pilailu tuntuivat hänestä kaiken hänen hetki sitten näkemänsä jälkeen helpotukselta.

125:1.5Joosef oli huomannut, että temppeliriittien näkeminen oli saanut hänen poikansa voimaan pahoin, ja viisautta osoittaen Joosef vei hänet katsomaan "Kaunistaporttia", korinttilaisesta pronssista valmistettua taideteosmaista porttia. Mutta Jeesus oli saanut kyllikseen ensimmäisestä vierailustaan temppelissä. He palasivat yläpihalle tavatakseen siellä Marian ja kuljeskelivat sitten tunnin verran ulkoilmassa poissa väentungoksesta ja katselivat hasmonealaispalatsia, Herodeksen juhlavaa asuintaloa, ja roomalaisvartijoiden tornia. Tämän kävelyretken kuluessa Joosef selitti Jeesukselle, että vain jerusalemilaisilla oli oikeus olla seuraamassa temppelissä päivittäin toimitettuja uhrimenoja ja että Galilean asukkaat tulivat vain kolmasti vuodessa ottamaan osaa temppelipalvelukseen: pääsiäisenä, helluntaina (seitsemän viikkoa pääsiäisen jälkeen) ja lehtimajanjuhlan aikaan lokakuussa. Nämä juhlat olivat Mooseksen asettamia. Sitten he keskustelivat kahdesta juhlasta, joiden viettämisestä oli annettu määräykset myöhemmin, nimittäin temppelin vihkimisjuhlasta ja puurimista. Jälkeenpäin he menivät majapaikkaansa ja valmistautuivat viettämään pääsiäistä.

125:2.1Viisi nasaretilaisperhettä oli kutsuttuina tai mukaan liittyneinä saapunut Simon Betanialaisen perheen kotiin viettämään pääsiäistä, ja Simon oli ostanut seurueelle pääsiäislampaan. Juuri se, että näitä lampaita teurastettiin vallan valtavat määrät, oli niin suuresti liikuttanut Jeesusta hänen temppelikäynnillään. Aikomuksena oli ollut nauttia pääsiäisateria Marian sukulaisten luona, mutta Jeesus taivutti vanhempansa hyväksymään kutsun Betaniaan.

125:2.2Tuona iltana he kokoontuivat pääsiäisriittejä varten ja söivät paahdettua lihaa happamattoman leivän ja katkerien yrttien kera. Jeesusta pyydettiin uutena liiton poikana kertomaan pääsiäisen syntytarina, ja tekihän hän toki sen, mutta hän saattoi vanhempansa aavistuksen verran hämilleen liittämällä tarinaansa lukuisia huomautuksia, joissa häivähdyksenomaisesti heijastuivat hänen muutamaa hetkeä aikaisemmin näkemiensä ja kuulemiensa tapahtumien hänen nuoreen mutta miettiväiseen mieleensä jättämät vaikutelmat. Tällä tavoin alkoivat pääsiäisjuhlan seitsenpäiväiset seremoniat.

125:2.3Jo näin aikaisessa vaiheessa, vaikkei hän sellaisista asioista mitään vanhemmilleen maininnutkaan, Jeesus ryhtyi pohtimaan mielessään, olisiko soveliasta viettää pääsiäistä ilman teuraskaritsaa. Hän oli omassa mielessään vakuuttunut siitä, ettei hänen taivaallinen Isänsä suinkaan ollut mielissään tällaisesta suurimittaisesta uhrinäytelmästä, ja sitä mukaa kun vuodet kuluivat, sitä mukaa vahvistui hänen päätöksensä, että hän jonakin päivänä vielä asettaisi verettömän pääsiäisenviettotavan.

125:2.4Tuona yönä Jeesus nukkui hyvin vähän. Hänen lepoaan häiritsivät pahasti hänen teurastuksesta ja kärsimisestä näkemänsä kuvottavat unet. Hänen mieltään riipaisivat ja hänen sydäntään raastoivat juutalaiseen seremoniajärjestelmään kauttaaltaan sisältyvät teologiset epäjohdonmukaisuudet ja mielettömyydet. Myös hänen vanhempansa nukkuivat huonosti. Juuri päättyneen päivän tapahtumat olivat olleet heille varsin hämmentäviä. Omassa sisimmässään he olivat täysin poissa tolaltaan poikansa heidän mielestään kummallisen ja harkitun asenteen johdosta. Maria muuttui iltayöstä hermostuneen kiihkeäksi, mutta Joosef säilytti tyyneytensä, vaikka olikin yhtä lailla ymmällään. He kumpikin pelkäsivät ottaa näitä ongelmia pojan kanssa avoimesti puheeksi, vaikka Jeesus olisi mielellään keskustellut vanhempiensa kanssa, jos nämä vain olisivat tohtineet häntä siihen rohkaista.

125:2.5Seuraavan päivän temppelipalvelukset olivat Jeesuksen mielestä jo hyväksyttävämpiä, ja ne auttoivat suuresti lieventämään edellisen päivän epämiellyttäviä muistoja. Nuori Lasarus otti seuraavana aamuna Jeesuksen hoiviinsa, ja he ryhtyivät järjestelmällisesti tutustumaan Jerusalemiin ja sen ympäristöön. Ennen päivän päättymistä Jeesus löysi temppelin eri puolilla sijaitsevat monet paikat, joissa parast'aikaa pidettiin opetus- ja kyselykokouksia. Ja ellei oteta lukuun hänen muutamaa käyntiään kaikkein pyhimmässä katsomassa ihmettelevin silmin, mitä esiripun takana oikeastaan oli, hän käytti suurimman osan temppelillä viipymästään ajasta näissä opetuskokouksissa.

125:2.6Koko pääsiäisviikon ajan Jeesus pysyttäytyi uusien käskyn poikien joukossa, ja tämä merkitsi, että hänen oli asetuttava istumaan kaikki Israelin täysivaltaista kansalaisuutta vailla olevat henkilöt muista erottavan kaiteen taakse. Kun hänelle tällä tavoin tehtiin tiettäväksi, että hän oli vielä nuori, hän pidättyi esittämästä monia mielessään risteileviä kysymyksiä; tai oikeammin hän luopui niiden esittämisestä siksi, kunnes pääsiäisen vietto päättyisi ja vastavihittyihin nuorukaisiin kohdistuvat rajoitukset kumottaisiin.

125:2.7Pääsiäisviikon keskiviikkona Jeesus sai luvan mennä Lasaruksen kanssa tämän kotiin ja yöpyä Betaniassa. Tuona iltana Lasarus, Martta ja Maria kuulivat Jeesuksen pohtivan ajallisia ja ikuisia, inhimillisiä ja jumalallisia asioita. Ja tuosta illasta lähtien he kaikki kolme rakastivat Jeesusta niin kuin hän olisi ollut heidän oma veljensä.

125:2.8Viikon loppupuolella Jeesus tapasi Lasarusta vähemmän, sillä tämä ei ollut kelvollinen pääsemään edes temppelikeskustelujen uloimpaan piiriin, jos kohta hän olikin mukana kuuntelemassa muutamia ulkopihoilla pidettyjä julkisia puheita. Lasarus oli Jeesuksen ikätoveri, mutta Jerusalemissa nuorukaisia päästettiin varsin harvoin lain poikien vihkimykseen ennen kuin nämä olivat saavuttaneet täyden kolmentoista vuoden iän.

125:2.9Pääsiäisviikon aikana Jeesuksen vanhemmat tapasivat hänet kerran toisensa jälkeen istumasta omissa oloissaan ja nuoren miehen päänsä käsien varassa suorittamassa ankaraa ajatustyötä. He eivät olleet nähneet hänen koskaan ennen käyttäytyvän tällä tavoin, ja tietämättä, miten paljossa määrin kokemus, jota hän oli parhaillaan läpikäymässä, hänen mieltään hämmensi ja hänen henkeään vaivasi, he olivat pahasti ymmällään; he eivät tienneet, mitä tehdä. He olivat iloisia pääsiäisviikon päivien kulumisesta ja kaipasivat vain saada oudosti käyttäytyvän poikansa turvallisesti takaisin Nasaretiin.

125:2.10Päivät pitkät Jeesus kävi ajatuksissaan läpi ongelmiaan. Lopulla viikkoa hän oli jo saanut monet asiat kohdalleen, mutta kun tuli Nasaretiin-paluun hetki, hänen nuoren ihmisen mielessään oli vielä vilisemällä hämmentäviä pulmia ja sitä piiritti lukematon vastausta vaille jääneiden kysymysten ja ratkaisemattomien ongelmien paljous.

125:2.11Ennen kuin Joosef ja Maria lähtivät Jerusalemista, he tekivät yhdessä Jeesuksen nasaretilaisopettajan kanssa määrätietoisia järjestelyjä sitä silmällä pitäen, että Jeesus viisitoista vuotta täytettyään palaisi Jerusalemiin aloittaakseen monivuotiset opintonsa eräässä tunnetuimmassa rabbien akatemiassa. Jeesus oli vanhempiensa ja opettajansa mukana joka kerta, kun he tässä koulussa kävivät, mutta heitä kaikkia kiusasi, kun he huomasivat, miten välinpitämättömästi hän tuntui suhtautuvan kaikkeen heidän sanomaansa ja tekemäänsä. Maria oli syvästi loukkaantunut siitä, miten Jeesus reagoi Jerusalemissa-käyntiin. Joosef puolestaan oli perinpohjin hämillään nuorenmiehen tekemistä kummallisista huomautuksista ja epätavallisesta käyttäytymisestä.

125:2.12Oli miten oli, pääsiäisviikko oli sittenkin ollut Jeesuksen elämän suurtapahtuma. Hänellä oli ollut tilaisuus tavata kymmenittäin ikäisiään poikia, muita vihkimyskokelaita, ja hän käytti tällä tavoin saamansa kosketukset hyödykseen pitäen niitä keinona saada tietää, miten ihmiset Mesopotamiassa, Turkestanissa ja Parthiassa sekä Rooman kaukaisissa läntisissä provinsseissa elivät. Hän oli jo koko lailla hyvin perillä siitä, miten nuoriso varttui Egyptissä ja muualla Palestiinan ympäristössä. Tuona ajankohtana Jerusalemissa oli tuhansittain nuoria ihmisiä, ja nasaretilaisnuorukaisemme tapasi heistä yli sataviisikymmentä ja haastatteli heitä, ketä enemmän, ketä vähemmän. Hän oli erityisen kiinnostunut niistä, jotka olivat kotoisin kaukoidän ja kaukaisen lännen maista. Näistä kosketuksista oli seurauksena, että nuorukaisemme alkoi elätellä toivetta päästä matkustamaan eri puolilla maailmaa tullakseen sillä keinoin tietämään, miten hänen kanssaihmistensä eri ryhmät elantonsa ansaitakseen uurastivat.

125:3.1Oli sovittu sellaisesta järjestelystä, että nasaretilaisseurue kokoontuisi temppelin tietämissä aamupäivän puolivälissä pääsiäisjuhlien jälkeisen viikon ensimmäisenä päivänä. Näin tapahtuikin, ja he lähtivät paluumatkalle kohti Nasaretia. Jeesus oli mennyt temppeliin kuuntelemaan siellä käytyjä keskusteluja sillä aikaa, kun hänen vanhempansa odottelivat heidän matkatovereittensa kokoontumista. Seurue oli tuota pikaa valmis matkaan, ja miehet kulkivat omana ryhmänään ja naiset omanaan, kuten heillä oli tapana tehdä matkustaessaan juhlille Jerusalemiin ja sieltä taas kotiin. Jeesus oli tullut Jerusalemiin äitinsä ja naisten seurassa. Kun hän nyt oli vihkimyksen saanut nuori mies, hänen odotettiin matkaavan takaisin Nasaretiin isänsä ja miesten seurassa. Mutta kun nasaretilaisten seurue taivalsi kohti Betaniaa, Jeesus oli temppelissä, jossa enkeleistä käyty keskustelu oli temmannut hänet niin mukaansa, ettei hän tullut ollenkaan ajatelleeksi vanhempiensa lähtöajan olevan kulumassa umpeen. Ja hän tajusi jääneensä muista jälkeen vasta, kun temppelikokoukset puolelta päivin hajaantuivat.

125:3.2Nasaretin matkalaiset eivät osanneet kaivata Jeesusta, sillä Maria arveli hänen tekevän matkaa miesten joukossa, kun Joosef taas luuli, että hän matkustaisi naisten mukana, olihan hän Jerusalemiin tullutkin naisten mukana Marian aasia taluttaen. He havaitsivat hänen poissaolonsa vasta, kun olivat päässeet Jerikoon ja valmistautuivat jäämään sinne yöksi. Kyseltyään pojastaan viimeisinä Jerikoon saapuneilta seurueen jäseniltä ja kuultuaan, ettei näistä kukaan ollut häntä nähnyt, he viettivät unettoman yön pohtien mielessään, mitä hänelle olisi voinut sattua, ja käyden yksityiskohtaisesti läpi hänen kummallisia reaktioitaan pääsiäisviikon tapahtumiin sekä lempeästi toisiaan toruskellen siitä, ettei kumpikaan ollut valvonut, että Jeesus olisi ollut ryhmän mukana ennen heidän Jerusalemista-lähtöään.

125:4.1Sillä välin Jeesus oli pysytellyt koko iltapäivän temppelissä kuunnellen keskusteluja ja nauttien siellä vallitsevasta rauhallisemmasta ja siivommasta ilmapiiristä nyt, kun pääsiäisviikon suuret väkijoukot olivat jo miltei kokonaan sieltä kaikonneet. Iltapäivän keskustelujen päätyttyä, joissa Jeesus ei yhdessäkään käyttänyt puheenvuoroa, hän lähti Betaniaan, jonne hän saapui juuri, kun Simonin perhe oli ryhtymässä illalliselle. Perheen kolme nuorimmaista hehkuivat riemusta toivottaessaan Jeesuksen tervetulleeksi, ja hän jäikin sitten Simonin taloon yöksi. Hän ei sinä iltana paljonkaan seurustellut, vaan oli enimmän aikaa puutarhassa siellä yksikseen mietiskellen.

125:4.2Seuraavan päivän aamuna Jeesus oli jalkeilla ja matkalla temppeliin. Öljymäen laella hän seisahtui ja itki näkymää, jonka hänen silmänsä tavoittivat -- hengellisesti köyhtynyttä kansaa, jota perinteet kahlehtivat ja joka eli Rooman legioonien silmälläpidon alaisuudessa. Varhain aamupäivällä hän oli jo taas temppelissä mielessään päätös keskusteluihin osallistumisesta. Sillä välin Joosef ja Mariakin olivat aamun sarastaessa nousseet jalkeille, ja heidän aikomuksenaan oli palata omia jälkiään takaisin Jerusalemiin. Ensimmäiseksi he kiiruhtivat siihen sukulaistensa taloon, jonne he olivat perhekuntana majoittuneet pääsiäisviikon ajaksi, mutta tiedustelun tuloksena oli vain tieto, ettei kukaan ollut Jeesusta nähnyt. Koko päivän etsittyään ja jälkeäkään hänestä löytämättä he palasivat sukulaistensa luokse yöksi.

125:4.3Toisessa kokouksessa Jeesus oli uskaltautunut esittämään kysymyksiä. Ja hän osallistui temppelikeskusteluihin tavalla, joka ällistytti, mutta aina myös niin, että hänen puheenvuoronsa olivat sopusoinnussa hänen nuoruutensa kanssa. Toisinaan hänen kärjekkäät kysymyksensä olivat jossakin määrin kiusallisia oppineille juutalaisen lain opettajille, mutta hän osoitti sellaista vilpittömästä rehellisyydestä kertovaa mielenlaatua ja siihen liittyvää silminnähtävää tiedonjanoa, että useimmat temppelin opettajista olivat taipuvaisia suhtautumaan häneen kaikella mahdollisella hienotunteisuudella. Mutta kun hän rohkeni epäillä, oliko oikein ottaa hengiltä juopunut ei-juutalainen, joka oli eksynyt ei-juutalaisten pihan ulkopuolelle ja tietämättään astunut temppelin kiellettyihin ja pyhinä pidettyihin tiloihin, muuan suvaitsemattomammista opettajista närkästyi nuorenmiehen kysymykseen kätketyistä arvosteluista ja tätä kiukkuisesti mulkoillen kysyi hänen ikäänsä. Jeesus vastasi: "Kolmetoista vuotta, josta puuttuu hieman yli neljä kuukautta." "Miksi siis", tokaisi siihen nyt jo suuttumuksen vallassa oleva opettaja, "olet täällä, kun kerran et ole lain pojan ikäinen?" Ja kun Jeesus selitti saaneensa vihkimyksen pääsiäisen aikana ja olevansa Nasaretin kouluista valmistunut oppilas, opettajat vastasivat ivallisesti ja kuin yhdestä suusta: "Olisimme voineet arvata, että hän on Nasaretista." Mutta johtava opettaja piti kiinni siitä, ettei Jeesusta tullut moittia, jos Nasaretin synagogan esimiehet olivat julistaneet hänet vastavalmistuneeksi oppilaaksi, vaikka hän muodollisesti oli kolmentoista sijasta vasta kaksitoistavuotias. Ja vaikka monet hänen parjaajistaan nousivat ja poistuivat paikalta, tehtiin päätös, jonka mukaan nuorimies saisi kenenkään häntä häiritsemättä olla edelleenkin oppilaana temppelikeskusteluissa.

125:4.4Kun tämä hänen toinen temppelissä viettämänsä päivä päättyi, hän meni taas Betaniaan yöksi. Ja tälläkin kertaa hän meni puutarhaan mietiskelemään ja rukoilemaan. Kaikesta näkyi, että hänen mielensä askaroi painavien ongelmien parissa.

125:5.1Kun Jeesus vietti temppelissä kolmatta päiväänsä kirjanoppineiden ja opettajien seurassa, paikalle kertyi monia sellaisia katselijoita, jotka tästä galilealaisnuorukaisesta kuultuaan tulivat nauttimaan kokemuksesta saada nähdä jonkun poikasen saattavan viisaat laintuntijat hämilleen. Myös Simon tuli Betaniasta katsomaan, mitä poika oikein puuhaili. Koko tämän päivän Joosef ja Maria jatkoivat tuskaista Jeesuksen etsiskelyä, kävivätpä useasti temppelissäkin, mutteivät tulleet yhdelläkään kertaa tarkistaneeksi, keitä yksittäisissä keskusteluryhmissä oli, vaikka he kerran jopa tulivat lähes kuulomatkan päähän hänen lumoavasta äänestään.

125:5.2Ennen kuin tämä päivä päättyi, temppelin pääkeskusteluryhmän koko huomio oli jo keskittynyt Jeesuksen esittämiin kysymyksiin. Seuraavassa muutama hänen lukuisista kysymyksistään:

125:5.31. Mitä oikeastaan on kaikkein pyhimmässä, esiripun takana?

125:5.42. Miksi Israelin äidit piti pitää erillään miespuolisista temppelihartauden harjoittajista?

125:5.53. Jos Jumala on isä, joka rakastaa lapsiaan, niin miksi siis jumalallisen suosion saavuttamiseksi pannaan toimeen tällainen eläinten teurastus -- onko Mooseksen opetus ymmärretty väärin?

125:5.64. Jos kerran temppeli on pyhitetty taivaallisen Isän palvontaan, onko sen kanssa sopusoinnussa päästää sinne nekin, jotka harjoittavat siellä maallista tavarainvaihtoa ja kaupankäyntiä?

125:5.75. Onko odotetun Messiaan määrä olla Daavidin valtaistuimella istuva ajallinen ruhtinas, vai onko hänen määrä toimia elämän valona pystytettäessä hengellistä valtakuntaa?

125:5.8Ja kaiken päivää saivat kuulijat ihmetellä näitä kysymyksiä, ja Simon oli hämmästynein kaikista. Yli neljän tunnin ajan tämä nasaretilaisnuorukainen ahdisteli näitä juutalaisia opettajia ajatuksia herättävillä ja sydäntä tutkailevilla kysymyksillään. Hän ei montakaan kertaa kommentoinut itseään vanhempien ihmisten tekemiä huomautuksia. Hän välitti opetuksensa niiden kysymysten avulla, jotka hän halusi esittää. Kysymyksensä osuvasti ja taitavasti muotoilemalla hän saattoi samalla kertaa sekä asettaa heidän opetuksensa kyseenalaiseksi että tuoda esille omansa. Hänen tavassaan asettaa kysymyksensä yhdistyivät vetoavalla tavalla sekä viisaus että huumori, mikä kaikki teki hänestä rakkaan niillekin, jotka panivat enemmän tai vähemmän pahakseen hänen nuoruutensa. Näitä syvältä luotaavia kysymyksiä esittäessään hän oli aina verrattoman oikeudenmukainen ja huomaavainen. Koko tämän temppelissä viettämänsä ikimuistettavan iltapäivän ajan hän osoitti sitä samaa haluttomuutta turvautua omaan etevämmyyteensä vastustajan laudalta lyömiseen, joka oli ominaista kaikelle hänen myöhemmälle julkiselle toiminnalleen. Jo nuorukaisena ja sittemmin, kun hän jo oli mies, häneltä näytti tyystin puuttuvan kaikenlainen itsekäs halu päästä väittelyn voittajaksi vain saadakseen kokea, miltä tuntui lähimmäistensä voittaminen logiikan asein, sillä enemmän kuin mikään muu häntä kiinnosti vain yksi asia: julistaa ikuista totuutta ja tuoda ikuinen Jumala sillä keinoin yhä täydemmin esille.

125:5.9Päivän mentyä mailleen Simon ja Jeesus suuntasivat kulkunsa takaisin Betaniaan. Enimmän osan matkaa mies ja poika olivat vaiti. Jeesus pysähtyi jälleen Öljymäen harjalle, mutta katsellessaan kaupunkia ja sen temppeliä hän ei itkenyt; äänettömän hartauden merkiksi hän vain taivutti päänsä.

125:5.10Betaniassa nautitun ilta-aterian jälkeen hän taas kieltäytyi liittymästä iloiseen ystäväpiiriin ja vetäytyi sen sijaan puutarhaan, jossa hän viipyi pitkälle yöhön yrittäen turhaan hahmottaa jotakin täsmällistä menetelmää, jolla käydä käsiksi elämäntehtävänään olevaan ongelmaan, ja koettaen turhaan tehdä päätöstä siitä, miten hän voisi parhaiten työskennellä sen hyväksi, että hän toisi hengellisesti sokaistuneiden maanmiestensä nähtäville entistä kauniimman käsityksen taivaallisesta Isästä ja sillä keinoin vapauttaisi heidät siitä lain, rituaalin, seremoniaalisuuden ja tunkkaisen tradition orjuudesta, jossa nämä nyt elivät. Mutta ratkaisun avaimet pysyivät totuutta etsivältä nuorukaiselta vielä kätkössä.

125:6.1Kummallista kyllä Jeesus ei tullut ollenkaan ajatelleeksi vanhempiaan. Silloinkaan, kun Lasaruksen äiti aamiaispöydässä totesi, että Jeesuksen vanhemmat olisivat varmaankin jo kotipuolessa, hän ei näyttänyt ymmärtävän, että nämä olisivat ainakin jonkin verran huolissaan siitä, että hän oli jättäytynyt muista jälkeen.

125:6.2Hän suuntasi taas askelensa temppeliin, mutta ei pysähtynyt Öljymäen harjalle mietiskelemään. Aamun keskustelujen kuluessa uhrattiin paljon aikaa lain ja profeettojen käsittelyyn, ja opettajia ällistytti, miten hyvin Jeesus oli perehtynyt pyhiin kirjoituksiin -- sekä heprean että kreikan kielellä. Mutta heidän hämmästelynsä kohteena ei niinkään ollut hänen totuudentietämyksensä kuin hänen nuoruutensa.

125:6.3Iltapäivän kokoontumisessa kävi niin, että he olivat päässeet tuskin alkua pitemmälle esittäessään vastausta hänen kysymykseensä rukouksen tarkoituksesta, kun keskustelun johtaja pyysi poikaa astumaan esiin ja hänen viereensä istuutuen pyysi häntä esittämään omat näkemyksensä rukouksesta ja palvomisesta.

125:6.4Edellisenä iltana Jeesuksen vanhemmat olivat kuulleet tästä omituisesta nuorukaisesta, joka kävi näppärää sananvaihtoa lainselittäjien kanssa, mutta heidän mieleensä ei juolahtanut, että tämä nuorimies olisi heidän poikansa. He olivat jo jotakuinkin päättäneet matkata aina Sakariaan kotiin saakka, sillä he ajattelivat, että Jeesus oli saattanut mennä sinne tapaamaan Elisabetia ja Johannesta. Arvellessaan Sakariaan kenties olevan temppelissä he poikkesivat sinne matkallaan Juudan kaupunkiin. Kuvitelkaapa heidän hämmästystään ja ällistystään, kun he temppelin pihoja kuljeskellessaan yht'äkkiä tunnistivat kadonneen poikansa äänen ja näkivät hänet istumassa temppelin opettajien joukossa.

125:6.5Joosef ei saanut sanaa suustaan, mutta Maria antoi patoutuneiden pelon ja levottomuuden tuntemustensa purkautua, ja rynnätessään pojan luo, joka nyt oli noussut seisomaan hämmästyneitä vanhempiaan tervehtiäkseen, hän sanoi: "Lapseni, minkä tähden olet kohdellut meitä tällä tavoin? Olemme, isäsi ja minä, jo yli kolmen päivän ajan murehtien etsineet sinua. Mikä ihmeessä pani sinut lähtemään luotamme?" Hetki oli jännittynyt. Kaikkien katseet suuntautuivat Jeesukseen heidän yrittäessään kuulla, mitä tämä sanoisi. Hänen isänsä katsoi häneen moittivasti, muttei virkkanut mitään.

125:6.6Ei sovi unohtaa, että Jeesuksen oletettiin olevan jo nuori mies. Hänhän oli päättänyt lapselle säännön mukaan annettavan koulutuksen, hänet oli tunnustettu lain pojaksi ja hän oli saanut vihkimyksen Israelin kansalaiseksi. Ja kuitenkin hänen äitinsä läksytti häntä kaikkea muuta kuin leppoisasti kaikkien paikalle kerääntyneiden ihmisten silmien edessä juuri samana hetkenä, kun hän oli suorittamassa nuoren elämänsä vakavinta ja ylevintä voimainponnistusta. Ja näin, Jeesukselle etupäässä muuta kuin kunniaa tuottavalla tavalla, Maria katkaisi lyhyeen erään suurimmista tilaisuuksista, jotka Jeesukselle koskaan suotiin toimia totuuden opettajana, vanhurskauden saarnaajana, hänen taivaassa olevan Isänsä rakastavan luonteenlaadun esilletuojana.

125:6.7Mutta nuorukainen oli tilanteen tasalla. Ottaessasi tasapuolisesti huomioon kaikki tekijät, jotka yhdessä muodostivat tämän tilanteen, sinulla on paremmat edellytykset tavoittaa se viisaus, joka sisältyi pojan vastaukseen äitinsä tahattomaan moitteeseen. Hetken mietittyään Jeesus nimittäin vastasi äidilleen seuraavin sanoin: "Mikä on syynä siihen, että olette näin kauan etsineet minua? Eikö mieleenne tullut, että löytäisitte minut Isäni huoneesta, sillä onhan koittanut aika, jolloin minun tulisi toimittaa Isäni asioita?"

125:6.8Jokainen läsnäolija ällistyi nuorukaisen puhetavasta. Sanaakaan sanomatta he kaikki poistuivat paikalta ja jättivät hänet yksinään seisomaan vanhempiensa seuraan. Pian tämä nuori mies kuitenkin päästi kaikki kolme piinallisesta tilanteesta, kun hän hiljaa lausui: "Tulkaa, vanhempani, sillä kukaan ei ole tehnyt muuta kuin, minkä luuli parhaaksi. Isämme taivaassa on säätänyt nämä asiat; menkäämme kotiin."

125:6.9Hiljaisuuden vallitessa he lähtivät matkaan ja saapuivat yöksi Jerikoon. He seisahtuivat vain yhden kerran, ja se tapahtui Öljymäen harjalla, kun nuorukainen kohotti sauvansa ylös ilmaan ja voimakkaan tunnekuohun ravistaessa häntä kiireestä kantapäähän sanoi: "Oi Jerusalem, Jerusalem, ja sen asukkaat, minkälaisia orjia te olettekaan: alistutte Rooman ikeen alle ja annatte omien perinteidenne tehdä teistä uhrejaan. Mutta tulen kerran vielä takaisin puhdistaakseni tuon temppelin tuolla ja vapauttaakseni kansani tästä orjuudesta!"

125:6.10Kolme päivää kestäneen Nasaretin-matkan aikana Jeesus ei lausunut montakaan sanaa; paljon eivät myöskään hänen vanhempansa puhuneet hänen läsnäollessaan. He eivät todellakaan voineet ymmärtää esikoispoikansa käyttäytymistä, mutta hänen sanansa he kätkivät sydämensä syvyyksiin, vaikk'eivät niiden merkitystä täysin käsittämään kyenneetkään.

125:6.11Kotiin päästyään Jeesus lausui vanhemmilleen muutaman sanan vakuuttaen heille kiintymystään ja antaen heidän ymmärtää, ettei heidän tarvinnut pelätä sellaista, että hän enää antaisi heille aihetta tuntea huolta hänen käyttäytymisestään. Hän päätti tämän tärkeän toteamuksensa sanomalla: "Vaikka minun onkin noudatettava taivaassa olevan Isäni tahtoa, olen myös oleva kuuliainen isälleni, joka on maan päällä. Minä odotan hetkeäni."

125:6.12Vaikka Jeesus mielessään monet kerrat halusi kieltäytyä suostumasta vanhempiensa hyvää tarkoittaviin mutta harhautuneisiin pyrkimyksiin määrätä hänen ajattelunsa kulkua tai päättää hänen puolestaan siitä, mikä olisi hänen toimintasuunnitelmansa maan päällä, silti hän kaikessa, joka oli sopusoinnussa sen kanssa, että hän oli vihkiytynyt noudattamaan Paratiisin-Isänsä tahtoa, mitä nöyrimmin mukautui maisen isänsä toiveisiin ja lihallisen perheensä menettelytapoihin. Silloinkin kun hän ei voinut johonkin suostua, hän teki kaiken mahdollisen siihen mukautuakseen. Hän oli taiteilija kysymyksen ollessa siitä, miten saada sovitetuksi yhteen toisaalta hänen antaumuksensa velvollisuuden täyttämistä kohtaan ja toisaalta hänen velvoitteensa, jotka johtuivat lojaalisuudesta perhettä kohtaan ja hänen sosiaalisesta palvelutoiminnastaan.

125:6.13Joosef oli ymmällään, mutta Maria lohduttautui näitä kokemuksia pohtiessaan sillä, että hän päätyi pitämään poikansa Öljymäellä lausumia sanoja profeetallisena ilmoituksena hänen messiaanisesta tehtävästään Israelin vapauttajana. Hän ryhtyi entistä tarmokkaammin valamaan Jeesuksen ajatuksia isänmaallisiin ja kansallismielisiin uomiin ja värväsi oman veljensä, Jeesuksen suosikkienon, antamaan tässä suhteessa oman panoksensa; ja monella muullakin tavalla Jeesuksen äiti antautui tehtävään, joka hänen mielestään kuului hänelle esikoispoikansa valmentamisessa ottamaan paikkansa niiden johtajana, jotka nostaisivat Daavidin valtaistuimen taas pystyyn ja jotka ikiajoiksi karistaisivat poliittista orjuutta merkitsevän ei-juutalaisten ikeen heidän yltään.