192:0.1JUUTALAISTEN johtajat olivat apostolien Jerusalemista-poistumiseen mennessä merkittävässä määrin rauhoittuneet. Koska Jeesus ilmestyi vain valtakuntaan uskovien perhepiirille ja koska apostolit lymyilivät eivätkä harjoittaneet julkista saarnaamista, juutalaisten vallanpitäjät tekivät sen johtopäätöksen, että evankeliumiliike oli sittenkin tosiasiallisesti murskattu. Sellaisten huhujen leviäminen yhä laajemmalle, jotka väittivät Jeesuksen nousseen kuolleista, herätti heissä tietenkin levottomuutta, mutta he luottivat lahjottujen vartijoiden kumoavan tehokkaasti kaikki moiset kuulopuheet sillä, että nämä toistamistaan toistaisivat kertomusta, jonka mukaan joukko hänen seuraajiaan oli vienyt ruumiin pois.

192:0.2Tästä ajankohdasta alkaen aina siihen asti, kun voimistuva vainojen aalto ajoi apostolit hajalle, Pietari oli yleisesti tunnustettu apostolikunnan päällikkö. Jeesus ei hänelle koskaan mitään sellaista valtuutusta antanut, eivätkä hänen apostolitoverinsa häntä koskaan tällaiseen vastuulliseen asemaan muodollisesti valinneet, vaan hän vain luonnostaan omaksui itselleen tämän tehtävän ja piti sitä yleisen suostumuksen turvin hallussaan, ja niin tapahtui myös siksi, että hän oli heidän tärkein saarnamiehensä. Julkisesta saarnaamisesta tuli tästä lähtien apostolien pääasiallinen toimintamuoto. Heidän Galileasta-paluunsa jälkeen Mattiaksesta, jonka he olivat valinneet Juudaksen tilalle, tuli heidän rahastonhoitajansa.

192:0.3Sen viikon aikana, jonka he viipyivät Jerusalemissa, Jeesuksen äiti Maria oli enimmäkseen naisuskovien seurassa. Nämä pitivät majaa Joosef Arimatealaisen kodissa.

192:0.4Kun apostolit puheena olevan maanantain aamuvarhaisella lähtivät Galileaan, Johannes Markus lähti heidän jälkeensä. Hän seurasi heitä kaupungin ulkopuolelle, ja kun he olivat hyvän matkaa Betanian tuolla puolen, hän tuli rohkeasti heidän joukkoonsa tuntiessaan voivansa luottaa siihen, etteivät he lähettäisi häntä takaisin.

192:0.5Matkalla Galileaan apostolit pysähtyivät useita kertoja esittämään kertomuksen kuolleista nousseesta Mestaristaan, ja siksi he saapuivat Beetsaidaan vasta hyvin myöhään keskiviikkoiltana. Oli jo keskipäivän aika torstaina, kun he vasta olivat kaikki heränneet ja valmiit aamiaiselle.

192:1.1Noin kello kuusi perjantaiaamuna, huhtikuun 21 päivänä, morontia-Mestari suoritti kolmannentoista, ja Galileassa ensimmäisen, ilmestymisensä kymmenelle apostolille, kun näiden vene oli tulossa rantaan Beetsaidan tavanomaisen maihinnousupaikan lähellä.

192:1.2Apostolien vietettyä torstai-iltapäivän ja -alkuillan Sebedeuksen kotona odotellen Simon Pietari ehdotti, että he menisivät kalaan. Kun Pietari teki ehdotuksensa kalastusretkestä, kaikki apostolit päättivät lähteä mukaan. He tekivät verkkoineen työtä koko yön saamatta yhtäkään kalaa. Pyynnin epäonnistuminen ei heitä suurestikaan huolettanut, sillä heillä oli monia mielenkiintoisia kokemuksia, joista keskustella, seikkoja, jotka olivat sattuneet heille vain vähän aikaa sitten Jerusalemissa. Mutta kun päivä alkoi sarastaa, he päättivät palata Beetsaidaan. Lähestyessään rantaa he näkivät, että rannalla, maihinnousupaikan lähellä, seisoi joku nuotion äärellä. Ensiksi he luulivat seisojaa Johannes Markukseksi, joka oli tullut rannalle heitä ja heidän kalansaalistaan vastaanottamaan, mutta lähemmäksi rantaa päästessään he huomasivat erehtyneensä: mies oli liian kookas ollakseen Johannes. Kenenkään mieleen ei ollut juolahtanut, että rannalla oleva henkilö olisi Mestari. He eivät täysin ymmärtäneet, miksi Jeesus halusi tavata heidät heidän aikaisemman yhdessäolonsa maisemissa, avaran taivaan alla, lähellä luontoa, kaukana Jerusalemin suljetusta ympäristöstä, johon liittyi traagisia mielleyhtymiä pelosta, petoksesta ja kuolemasta. Hän oli sanonut heille, että jos he menisivät Galileaan, hän tapaisi heidät siellä, ja nyt hän kohta tämän lupauksen täyttäisi.

192:1.3Kun he laskivat ankkurin ja olivat astumassa pienempään veneeseen noustakseen maihin, rannalla oleva mies huusi heille: "Pojat, saitteko ollenkaan saalista?" Ja kun he vastasivat "Emme", hän puhui uudestaan: "Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin kalaa tulee." Tietämättöminä siitä, että ohjeen antaja oli Jeesus, he heittivät miehissä verkon veteen, kuten neuvo oli kuulunut, ja siinä samassa verkko täyttyi niin, että he tuskin kykenivät vetämään sitä järvestä. Johannes Sebedeuksen järki juoksi nopeasti, ja täpötäyden verkon nähdessään hän oivalsi, että heitä olikin puhutellut Mestari itse. Tämän ajatuksen juolahdettua hänen mieleensä hän kumartui kuiskaamaan Pietarille: "Se on Mestari." Pietari oli aina mies, joka toimi ajattelematta ja jonka antaumus oli kiihkeää. Niinpä kun Johannes kuiskasi äsken kerrotut sanat Pietarin korvaan, tämä nousi nopeasti paikaltaan ja heittäytyi veteen päästäkseen sitäkin nopeammin Mestarin vierelle. Hänen veljensä tulivat tiiviisti hänen kannoillaan, kunhan olivat kalaverkkoa perässään vetäen päässeet pikkuveneellä rantaan.

192:1.4Johannes Markus oli tällä välin herännyt, ja nähdessään apostolien tulevan raskaine verkkoineen rantaan hän juoksi alas rantahietikolle heitä tervehtimään. Ja kun hän kymmenen miehen sijasta näkikin yksitoista, hän arveli tunnistamattoman miehen olevan kuolleista noussut Jeesus, ja kymmenen hämmästyneen miehen seistessä sanattomina paikallaan tämä nuorukainen ryntäsi Mestarin eteen ja sanoi tämän jalkojen juureen polvistuen: "Herrani ja Mestarini." Ja silloin Jeesus puhui, ei niin kuin hän oli puhunut Jerusalemissa, jolloin hän tervehti heitä sanoilla "rauha teille", vaan hän puhutteli Johannes Markusta tuttavalliseen sävyyn ja sanoi: "Kas niin, Johannes, olen mielissäni, kun taas tapaan sinut, ja huolettomassa Galileassa sitä paitsi, jossa meillä voi olla varsin mukavaa yhdessä. Johannes, jääpä luoksemme niin saat aamiaista."

192:1.5Jeesuksen keskustellessa nuoren miehen kanssa kymmenen apostolia olivat niin hämmästyksissään ja yllättyneitä, että he unohtivat vetää kalaverkon rantahiekalle. Niinpä Jeesus sanoi: "Tuokaa kalanne tänne ja valmistakaa niistä jokunen aamiaiseksi. Nuotio meillä jo on, ja runsaasti leipää."

192:1.6Sillä aikaa kun Johannes Markus oli osoittanut kunnioitustaan Mestarille, Pietari oli rantahiekalla hehkuvan hiilloksen nähtyään joutunut hetken ajaksi järkytyksen valtaan. Näky nimittäin palautti perin elävästi hänen mieleensä keskiyön hiilivalkean Hannaksen pihamaalla, jossa hän oli kieltänyt Mestarin, mutta hän karisti sen mielestään ja huudahti Mestarin jalkoihin polvistuen: "Herrani ja Mestarini!"

192:1.7Sen jälkeen Pietari liittyi tovereidensa seuraan näiden kiskoessa verkkoa rannalle. Saatuaan saaliin maihin he laskivat kalat, ja niitä oli 153 vonkaletta. Ja taas tehtiin se erehdys, että tätä kalansaalista pidettiin ihmeenä. Mitään ihmettä ei tähän tapahtumaan liittynyt. Kysymys oli vain siitä, että Mestari käytti hyväkseen ennalta tietämäänsä asiaa. Hän tiesi, että kalat olisivat kyseisessä kohdin, ja sen mukaisesti hän antoi apostoleilleen neuvon, minne heittää verkko.

192:1.8Jeesus puhui heille sanoen: "Tulkaapa nyt aamiaiselle, jokainen teistä. Myös kaksosten pitää istuutua, kun keskustelen kanssanne. Johannes Markus laittaa kalat valmiiksi." Johannes Markus toi seitsemän hyvänkokoista kalaa, jotka Mestari pani tulelle, ja kun ne olivat kypsyneet, nuorimies tarjoili ne kymmenelle apostolille. Sitten Jeesus mursi leivän ojentaen sen Johannekselle, joka puolestaan jakoi sen nälkäisille apostoleille. Sitten kun nämä olivat kaikki saaneet osansa, Jeesus pyysi Johannes Markusta istuutumaan ja jakoi itse kalan ja leivän tälle nuorukaiselle. Ja heidän aterioidessaan Jeesus keskusteli heidän kanssaan ja muisteli, mitä kaikkea he olivat Galileassa ja tämän samaisen järven rantamilla kokeneet.

192:1.9Tämä oli kolmas kerta, kun Jeesus ilmestyi ryhmänä koolla oleville apostoleille. Kun Jeesus aluksi puhutteli heitä kysyen, oliko heillä saalista, he eivät aavistaneet, kuka hän oli, sillä nämä Galileanmeren kalastajat olivat saaneet tottua sellaiseen, että heidän rantaan noustessaan Tarikean kalakauppiaat puhuttelisivat heitä mainitulla tavalla, nämä kun olivat tavallisesti paikalla ostaakseen tuoreet kalansaaliit kalankuivaamoille.

192:1.10Jeesus seurusteli kymmenen apostolin ja Johannes Markuksen kanssa runsaan tunnin ajan, ja sitten hän käveli rantahietikkoa edestakaisin ja keskusteli heidän kanssaan kaksittain, mutta ei samojen parien kanssa, jotka hän oli aluksi lähettänyt tekemään opetustyötä yhdessä. Kaikki yksitoista apostolia olivat tulleet Jerusalemista yhtä matkaa, mutta Simon Selootti kävi sitä masentuneemmaksi mitä lähemmäksi Galileaa he tulivat niin, että hän jättäytyi heidän Beetsaidaan päästessään pois veljiensä seurasta ja palasi kotiinsa.

192:1.11Ennen kuin Jeesus lausui heille tänä aamuna hyvästit, hän pyysi, että kaksi apostolia tarjoutuisi menemään Simon Selootin luokse ja toisi tämän vielä samana päivänä takaisin. Ja Pietari ja Andreas tekivät niin.

192:2.1Kun he olivat nauttineet aamiaisensa ja muiden istuessa nuotion äärellä, Jeesus antoi Pietarille ja Johannekselle merkin näiden tulla hänen kanssaan kävelylle rantahietikolla. Heidän siinä astellessaan Jeesus sanoi Johannekselle: "Johannes, rakastatko sinä minua?" Ja Johanneksen vastattua "rakastan, Mestari, koko sydämestäni", Mestari sanoi: "Niinpä siis, Johannes, hylkää suvaitsemattomuutesi ja opettele rakastamaan ihmisiä, niin kuin minä olen sinua rakastanut. Omista elämäsi sille, että todistat rakkauden olevan suurinta maailmassa. Jumalan rakkaushan on se, joka pakottaa ihmiset etsimään pelastusta. Rakkaus on kaiken hengellisen hyvyyden esi-isä, toden ja kauniin sisin olemus."

192:2.2Sitten Jeesus kääntyi Pietarin puoleen ja kysyi: "Pietari, rakastatko sinä minua?" Pietari vastasi: "Herra, tiedät, että rakastan sinua koko sielullani." Silloin Jeesus sanoi: "Jos rakastat minua, Pietari, niin ruoki karitsojani. Älä jätä heikkoja, köyhiä ja nuoria vaille hoivaa. Julista evankeliumia ilman pelkoa tai suosimista; muista aina, että Jumala ei katso henkilöön. Palvele kanssaihmisiäsi, kuten minä olen sinua palvellut; anna anteeksi kuolevaistovereillesi, niin kuin minä olen sinulle anteeksi antanut. Anna kokemuksen opettaa itsellesi mietiskelyn arvo ja järjellisen pohdiskelun voima."

192:2.3Kun he olivat kävelleet vähän pitemmälle, Mestari kääntyi Pietarin puoleen ja kysyi: "Pietari, rakastatko sinä toden totta minua?" Ja silloin Simon sanoi: "Rakastan. Herra, sinä tiedät, että minä rakastan sinua." Ja taas Jeesus sanoi hänelle: "Pidä silloin hyvää huolta lampaistani. Ole katraalleni hyvä ja oikea paimen. Kun he luottavat sinuun, älä petä heidän luottamustaan. Älä vihollisen kourissa joudu hämmästyksen valtaan. Ole kaiken aikaa varuillasi -- valvo ja rukoile."

192:2.4Heidän astuttuaan muutaman askelen eteenpäin Jeesus kääntyi Pietariin päin ja kysyi kolmannen kerran: "Pietari, rakastatko sinä todella minua?" Ja silloin Pietari, joka koki jo hienoista murhetta siksi, että Mestari näytti tuntevan häntä kohtaan epäluottamusta, sanoi melkoisella tunteikkuudella: "Herra, sinä tiedät kaikki seikat, ja siksi sinä toki tiedät, että totisesti ja todella rakastan sinua." Silloin Jeesus sanoi: "Ruoki lampaitani. Älä hylkää katrasta. Ole kaikille paimentovereillesi esimerkiksi ja innoitukseksi. Rakasta katrasta, niin kuin minä olen sinua rakastanut, ja tee kaikkesi, jotta sen olisi hyvä olla, niin kuin minä olen omistanut elämäni sille, että teidän olisi hyvä olla. Ja kulje jäljessäni hamaan loppuun saakka."

192:2.5Pietari ymmärsi tämän viimeisen lauseen kirjaimellisesti eli niin, että hänen tulisi jatkaa kulkuaan Mestarin jäljessä, ja Jeesukseen päin kääntyen hän osoitti Johannesta ja kysyi: "Jos minä seuraan sinun jäljessäsi, mitä tämän miehen pitää tehdä?" Ja käsittäessään Pietarin ymmärtäneen hänen sanansa väärin Jeesus sanoi seuraavaksi: "Pietari, älä kanna huolta siitä, mitä veljiesi pitää tehdä. Jos tahdon, että Johannes jää tänne vielä senkin jälkeen, kun sinä olet mennyt, vaikkapa siihen asti, kun tulen takaisin, niin mitä merkitystä sillä on sinulle? Huolehdi sinä vain siitä, että seuraat minua."

192:2.6Tämä huomautus levisi veljien keskuuteen, ja siihen suhtauduttiin ikään kuin se olisi ollut Jeesuksen lausunto, jossa hän ilmoitti, ettei Johannes kuolisi, ennen kuin Mestari palaisi -- niin kuin monet luulivat ja toivoivat -- perustaakseen valtakunnan voimassa ja kunniassa. Tällainen Jeesuksen sanoista tehty tulkinta nimenomaan vaikutti suuresti siihen, että Simon Selootti saatiin takaisin palvelukseen ja pysymään työssä.

192:2.7Kun he palasivat muiden seuraan, Jeesus otti kävely- ja keskustelukumppaneikseen Andreaksen ja Jaakobin. Heidän ennätettyään vähän matkan päähän Jeesus sanoi Andreakselle: "Andreas, luotatko minuun?" Ja kuullessaan Jeesuksen esittävän tällaisen kysymyksen apostolien entinen päällikkö seisahtui paikoilleen ja vastasi: "Luotan, Mestari. Aivan varmasti luotan sinuun, ja tiedät, että niin on." Silloin Jeesus sanoi: "Andreas, jos luotat minuun, niin luota yhä enemmän veljiisi -- myös Pietariin. Minä luotin kerran käsiisi veljiesi johtajan tehtävät. Nyt sinun on luotettava muihin, kun jätän teidät mennäkseni Isän tykö. Kun veljesi alkavat katkerien vainojen takia hajaantua eri tahoille, ole silloin lihallisen veljeni Jaakobin harkitseva ja viisas neuvonantaja, hänen harteilleen nimittäin sälytetään raskaita kuormia, joiden kantamiseen hänellä ei ole kokemuksen luomaa pätevyyttä. Ja olkoon luottamuksesi sitten katkeamatonta, sillä en jätä sinua pulaan. Maan päällä matkasi päähän tultuasi tulet minun tyköni."

192:2.8Sen jälkeen Jeesus kääntyi Jaakobin puoleen kysyen: "Jaakob, luotatko sinä minuun?" Ja Jaakob tietenkin vastasi: "Luotan, Mestari. Luotan sinuun koko sydämestäni." Sitten Jeesus sanoi: "Jaakob, jos luotat minuun enemmän, et ole niin kärsimätön veljiäsi kohtaan. Jos luotat minuun, se auttaa sinua olemaan ystävällinen uskovien veljeskuntaa kohtaan. Opi punnitsemaan puheittesi ja tekojesi seurauksia. Muista, että ihminen niittää, mitä hän kylvää. Rukoile hengen tyyneyttä ja viljele kärsivällisyyttä. Nämä armolahjat yhdessä elävän uskon kanssa tulevat kannattamaan sinua sitten, kun se hetki tulee, jolloin uhrimalja juodaan. Mutta älä koskaan joudu kauhun valtaan, sillä tullessasi maan päällä matkasi päähän myös sinä tulet ollaksesi minun kanssani."

192:2.9Seuraavaksi Jeesus puhui Tuomaksen ja Natanaelin kanssa. Tuomakselle hän sanoi: "Tuomas, palveletko sinä minua?" Tuomas vastasi: "Palvelen, Herra. Palvelen sinua nyt ja aina." Silloin Jeesus sanoi: "Jos tahdot palvella minua, palvele lihallishahmoisia veljiäni, niin kuin minä olen sinua palvellut. Äläkä väsy tässä hyvän tekemisessä, vaan jatka uupumatta, kuten tekee se, jonka Jumala on asettanut tätä rakkauden työtä tekemään. Kun työsi minun palveluksessani maan päällä päättyy, tulet palvelemaan kanssani kunniassa. Tuomas, sinun pitää lakata epäilemästä; sinun pitää kasvaa uskossa ja totuuden tuntemisessa. Usko Jumalaan niin kuin lapsi, mutta älä enää toimi yhtä lapsellisesti. Ole rohkea; ole luja uskossa ja voimallinen Jumalan valtakunnassa."

192:2.10Sitten Mestari sanoi Natanaelille: "Natanael, palveletko sinä minua?" Ja apostoli vastasi: "Palvelen, Mestari. Ja teen sen jakamattomalla kiintymyksellä." Silloin Jeesus sanoi: "Jos siis palvelet minua koko sydämestäsi, pidä huolta siitä, että väsymätöntä kiintymystä osoittaen omistaudut tekemään kaikkesi, jotta veljilläni maan päällä olisi hyvä olla. Sekoita ystävyyttä neuvoihisi ja lisää rakkautta filosofiaasi. Palvele kanssaihmisiäsi, kuten minä olen sinua palvellut. Ole ihmisille uskollinen, niin kuin minä olen sinusta huolta pitänyt. Vähennä arvostelevuuttasi; vähennä sitä, mitä joiltakuilta ihmisiltä odotat, ja niin vähennät pettymyksesi määrää. Ja sitten kun työ täällä alhaalla on tehty, olet palveleva kanssani korkeuksissa."

192:2.11Tämän jälkeen Mestari keskusteli Matteuksen ja Filippuksen kanssa. Filippukselle hän sanoi: "Filippus, totteletko minua?" Filippus vastasi: "Tottelen, Herra. Tottelen sinua, vaikka se maksaisi elämäni." Silloin Jeesus sanoi: "Jos tahdot totella minua, mene siinä tapauksessa ei-juutalaisten maihin ja julista tätä evankeliumia. Profeetat ovat kertoneet sinulle, että on parempi totella kuin antaa uhri. Sinusta on uskon kautta tullut Jumalaa tunteva valtakunnan poika. Toteltavana on vain yksi laki: käsky lähteä julistamaan valtakunnan evankeliumia. Lakkaa pelkäämästä ihmisiä; älä pelkää julistaa ikuisen elämän hyvää sanomaa kanssaihmisillesi, jotka viruvat pimeydessä ja kaipaavat totuuden valoa. Älä enää, Filippus, touhua rahan ja tavaran parissa. Sinulla on nyt samanlainen vapaus saarnata ilosanomaa kuin veljilläsikin. Ja tulen kulkemaan edelläsi ja olemaan kanssasi hamaan loppuun saakka."

192:2.12Ja sitten Mestari Matteukselle puhuessaan kysyi: "Matteus, onko sydämesi mukana, kun tottelet minua?" Matteus vastasi: "On, Herra. Olen täysin omistautunut täyttämään tahtosi." Silloin Mestari sanoi: "Matteus, jos tahdot totella minua, lähde opettamaan kaikille kansoille tätä valtakunnan evankeliumia. Enää sinä et tule tarjoilemaan veljillesi elämän aineellisia hyvyyksiä, vaan tästä alkaen myös sinä tulet julistamaan hengellisen pelastuksen hyvää sanomaa. Pidä tästä lähtien huolta vain siitä, että tottelet saamaasi toimeksiantoa, jonka mukaan sinun tulee saarnata tätä Isän valtakunnan evankeliumia. Niin kuin minä olen maan päällä täyttänyt sen, mikä on Isän tahto, niin täytä sinäkin jumalallista toimeksiantoa. Muista, että sekä juutalaiset että ei-juutalaiset ovat veljiäsi. Älä taivaan valtakunnan pelastavia totuuksia julistaessasi pelkää yhtäkään ihmistä. Ja minne minä menen, sinne sinäkin kohta tulet."

192:2.13Ja sitten hän käveli ja keskusteli Alfeuksen kaksosten eli Jaakobin ja Juudaksen kanssa, ja heille molemmille sanansa osoittaen hän kysyi: "Jaakob ja Juudas, uskotteko te minuun?" Ja kun he molemmat vastasivat "Uskomme, Mestari. Me toki uskomme", niin hän sanoi: "Poistun kohta luotanne. Näette, että olen lihallisessa hahmossa teidät jo jättänyt. Vain lyhyen aikaa viivyn tässä hahmossa ennen kuin menen Isäni tykö. Uskotte minuun -- olette ja tulette aina olemaan apostoleitani. Uskokaa edelleenkin, ja kun olen poissa ja kun mahdollisesti olette palanneet sen työn pariin, jota teitte ennen kuin tulitte elämääni, muistakaa silloin olleenne minun kanssani. Vaikka ulkonainen työnne vaihtuisikin, älkää koskaan antako sen vaikuttaa uskollisuuteenne. Luottakaa Jumalaan niin kauan kuin päiviänne maan päällä riittää. Älkää koskaan unohtako, että kunhan on Jumalan uskonpoika, niin tekipä maailmassa mitä rehellistä työtä tahansa, se on pyhää. Mikään, mitä Jumalan poika tekee, ei voi olla halpa-arvoista. Tehkää tästä lähtien siis työnne niin kuin tekisitte sitä Jumalalle. Ja kun matkanne tässä maailmassa päättyy, minulla on muita ja parempia maailmoja, joissa niin ikään tulette tekemään työtä minulle. Ja kaikessa tässä työssä, teittepä sitä tässä maailmassa tai muissa maailmoissa, minä teen työtä kanssanne, ja henkeni tulee olemaan sisimmässänne."

192:2.14Kello oli lähes kymmenen, kun Jeesus palasi keskusteluistaan Alfeuksen kaksosten kanssa, ja apostolien luota poistuessaan hän sanoi: "Näkemiin siihen asti, kunnes tapaan teidät kaikki huomenna puolenpäivän tienoilla virkaanasettajaistenne vuorella." Nämä sanat lausuttuaan hän katosi heidän näkyvistään.

192:3.1Puoliltapäivin lauantaina, huhtikuun 22 päivänä, yksitoista apostolia kokoontuivat sopimuksen mukaan Kapernaumin lähellä sijaitsevalle kukkulalle, ja Jeesus ilmestyi heidän keskelleen. Tämä kohtaaminen tapahtui samalla vuorella, jolla Mestari oli asettanut heidät apostoleikseen ja Isän maanpäällisen valtakunnan lähettiläiksi. Ja tämä oli Mestarin neljästoista morontiailmestyminen.

192:3.2Yksitoista apostolia polvistuivat tällä kertaa piiriin Mestarin ympärille, ja he kuulivat hänen toistavan virkaanasettajaissanat ja näkivät hänen toimittavan uudelleen virkaanasettamistapahtuman, siten kuin hän oli sen tehnyt heidät ensimmäisen kerran valtakunnan erityistehtävään asettaessaan. Ja Mestarin rukousta lukuun ottamatta tämä kaikki oli heille kuin muisto heidän aiemmasta vihkimyksestään Isän palvelukseen. Kun Mestari -- morontia-Jeesus -- nyt rukoili, se tapahtui majesteettisin äänensävyin ja niin voimallisin sanoin, etteivät apostolit olleet sellaisia koskaan ennen kuulleet. Heidän Mestarinsa puhui nyt universumien hallitsijoiden kanssa, niin kuin puhuu sellainen, jonka käsiin hänen omassa universumissaan oli annettu kaikki voima ja valta. Eivätkä nämä yksitoista miestä koskaan unohtaneet tätä kokemusta, jossa heidät morontiavihittiin uudelleen heidän aikaisempiin lähettilään sitoumuksiinsa. Mestari vietti lähettiläidensä seurassa tällä vuorella tasan tunnin, ja lausuttuaan heille kiintymyksestä kertovat jäähyväisensä hän katosi heidän näkyvistään.

192:3.3Ja kukaan ei nähnyt Jeesusta kokonaiseen viikkoon. Apostoleilla ei todellakaan ollut mitään ajatusta siitä, mitä he tekisivät, sillä he eivät tienneet, oliko Mestari mennyt Isän tykö. Tässä epätietoisuuden tilassa he viettivät aikaansa Beetsaidassa. He eivät uskaltaneet mennä kalastamaan, jottei kävisi niin, että hän tulisi tapaamaan heitä, eivätkä he näkisi häntä. Koko tämän viikon ajan Jeesus oli maan päällä vaikuttavien morontiaolentojen seurassa, ja hänen aikansa täyttyi hänen tässä maailmassa parhaillaan kokemaansa morontiasiirtymiseen liittyvistä asioista.

192:4.1Tieto Jeesuksen ilmestymisistä oli leviämässä kaikkialle Galileaan, ja Sebedeuksen kotiin saapui joka päivä yhä lukuisammin uskovia kyselläkseen Mestarin kuolleistanousemisesta ja saadakseen selville totuuden näistä huhutuista ilmestymisistä. Pietari lähetti alkuviikosta viestin, että seuraavana sapattina kello kolmelta iltapäivällä pidettäisiin järven rannalla julkinen kokous.

192:4.2Niinpä Beetsaidaan kokoontui huhtikuun 29 päivänä kello kolmeksi Kapernaumin ympäristöstä yli viisisataa uskovaa kuuntelemaan, kun Pietari esittäisi ensimmäisen julkisen saarnansa kuolleistanousun jälkeen. Apostoli oli parhaimmillaan, ja kun hän oli lopettanut vetoavan esityksensä, kuulijoiden joukossa ei enää ollut montakaan, jotka olisivat epäilleet Mestarin kuolleistanousemista.

192:4.3Pietari päätti saarnansa sanomalla: "Me vakuutamme, ettei Jeesus Nasaretilainen ole kuollut; julistamme, että hän on noussut haudasta; ilmoitamme, että olemme nähneet hänet ja puhuneet hänen kanssaan." Juuri kun hän sai tämän uskonjulistuksensa päätökseen, Mestari ilmestyi kaikkien näiden ihmisten nähden hänen vierelleen morontiahahmoisena ja puhui heille tutuin äänenpainoin sanoen: "Rauha teille, ja jätän rauhani teidän keskuuteenne." Kun hän oli tällä tavoin ilmestynyt ja näin heille puhunut, hän katosi heidän näkyvistään. Tämä oli haudasta nousseen Jeesuksen viidestoista morontiailmestyminen.

192:4.4Muutaman yhdelletoista apostolille silloin lausutun seikan perusteella, kun he olivat Mestarin kanssa koolla virkaanasettajaisvuorella, apostolit saivat sellaisen vaikutelman, että heidän Mestarinsa kohta ilmestyisi julkisesti galilealaisuskovaisista koostuvan ryhmän eteen, ja että heidän tulisi sitten, kun hän olisi ilmestynyt, palata Jerusalemiin. Tämän mukaisesti yksitoista apostolia lähtivät varhain seuraavana aamuna, sunnuntaina huhtikuun 30 päivänä, Beetsaidasta Jerusalemiin. He suorittivat melkoisen määrän opetus- ja julistustyötä Jordanin vartta vaeltaessaan, joten he saapuivat Markusten kotiin Jerusalemissa vasta myöhään keskiviikkona, toukokuun 3 päivänä.

192:4.5Johannes Markukselle tämä oli murheellinen kotiinpaluu. Vain muutamaa tuntia ennen hänen kotiintuloaan hänen isänsä Elias Markus kuoli yllättäen aivoverenvuotoon. Vaikka ajatus kuolleiden ylösnousemuksen varmuudesta lohdutti apostoleja heidän murheessaan suuresti, samalla he silti aidosti surivat hyvän ystävänsä menettämistä, ystävän, joka oli ollut heidän vankka tukijansa myös suuren vaivan ja pettymyksen hetkinä. Johannes Markus teki kaiken voitavansa lohduttaakseen äitiään, ja tämän puolesta puhuen hän pyysi apostoleja edelleenkin pitämään äitinsä taloa kotinaan. Ja yksitoista apostolia ottivat Helluntain jälkeiseen päivään saakka tämän yläsalin tukikohdakseen.

192:4.6Apostolit olivat astuneet Jerusalemin muurien sisäpuolelle tarkoituksellisesti vasta pimeäntulon jälkeen, jotteivät juutalaisviranomaiset näkisi heitä. Eivätkä he näyttäytyneet julkisuudessa myöskään Elias Markuksen hautajaisten yhteydessä. Koko seuraavan päivän he pysyttelivät tässä monien tapahtumien näyttämönä toimineessa yläsalissa hiljaisuuteen vetäytyneinä ja muusta maailmasta eristäytyneinä.

192:4.7Torstai-iltana apostoleilla oli tässä yläsalissa tavattoman onnistunut kokous, ja Tuomasta, Simon Seloottia ja Alfeuksen kaksosia lukuun ottamatta kaikki antoivat lupauksen siitä, että he lähtisivät julistamaan julkisesti uutta evankeliumia kuolleistanousseesta Herrasta. Ensimmäiset askelet oli jo otettu tiellä, joka merkitsi valtakunnan evankeliumin -- Jumalan isyydestä ja ihmisten veljeydestä -- muuttumista julistukseksi Jeesuksen kuolleistanoususta. Natanael vastusti tätä muutosta heidän julkisen julistustyönsä pääsisällössä, mutta hän ei kyennyt vastustamaan Pietarin kaunopuheisuutta eikä valjastamaan opetuslasten, etenkään naisuskovien, innostusta.

192:4.8Ja Pietarin käyttäessä tarmokkaasti johtajan asemaansa, ja ennen kuin Mestari oli noussut Isän tykö, Mestarin hyvää tarkoittavat edustajat panivat siis alulle sen salakavalan tapahtumakulun, joka merkitsi Jeesuksen uskonnon asteittaista ja vääjäämätöntä muuttumista uudeksi ja muunnelluksi Jeesuksesta kertovan uskonnon muodoksi.