124:0.1VAIKKA Jeesuksen mahdollisuudet kouluopetuksen saamiseen olisivat saattaneet olla Aleksandriassa paremmat kuin Galileassa, hänellä ei siellä toisaalta olisi voinut olla yhtä oivallisia olosuhteita omien elämänongelmiensa selvittämiseen vähimmällä mahdollisella opetuksellisella ohjauksella eikä mahdollisuutta päästä samalla nauttimaan siitä suuresta edusta, joka hänen osakseen nyt tuli, kun hän oli jatkuvasti yhteydessä suureen määrään kaikkiin eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia miehiä ja naisia sivistyneen maailman kaikilta kulmilta. Jos hän olisi jäänyt Aleksandriaan, hänen kasvatustaan olisivat ohjanneet juutalaiset pelkästään juutalaisten suuntaviivojen mukaan. Nasaretissa hän sai sellaisen kasvatuksen ja pääsi osalliseksi sellaisesta koulutuksesta, jotka sanottua tyydyttävämmin valmensivat häntä ymmärtämään ei- juutalaisia ja jotka antoivat hänelle paremman ja tasapainoisemman käsityksen siitä, mitkä olivat heprealaisen teologian toisaalta itäisten eli babylonialaisten ja toisaalta läntisten eli hellenististen näkemysten suhteelliset ansiot.

124:1.1Vaikkei oikeastaan voi sanoa, että Jeesus olisi joskus ollut vakavasti sairas, niin hänellä kuin hänen veljillään ja vauvaikäisellä sisarellaankin oli kuitenkin tänä vuonna joitakin lieviä lapsuusiänvaivoja.

124:1.2Koulunkäynti jatkui, ja edelleenkin hän oli suosiota nauttiva oppilas, joka sai joka kuukausi yhden viikon vapaata. Ja vieläkin hän jakoi aikansa suunnilleen tasan isän kanssa naapurikaupunkeihin tekemiensä matkojen, enon maatilalle Nasaretin eteläpuolelle suorittamiensa käyntien ja Magdalan rannasta tehtyjen kalaretkien kesken.

124:1.3Koulussa tähän mennessä ilmenneistä ikävyyksistä vakavin sattui lopputalvella, kun Jeesus rohkeni asettua hashenia vastaan sen opin osalta, jonka mukaan kaikki veistokuvat, maalaukset ja piirrokset olisivat luonteeltaan epäjumalanpalvonnallisia. Jeesuksesta oli mieluisaa niin piirtää maisemia kuin muovailla savesta mitä erilaisimpia esineitä. Kaikelle tämäntapaisellekin puuhalle luettiin juutalaisten laissa ankara tuomio, mutta tähän saakka hän oli onnistunut torjumaan vanhempiensa vastustelun niin, että nämä olivat sallineet hänen jatkaa näitä askareitaan.

124:1.4Mutta koulussa tämä ongelma pulpahti taas pinnalle. Eräs pahimmin takapajulle jääneistä oppilaista nimittäin yllätti Jeesuksen piirtämässä hiilellä opettajan kuvaa luokkahuoneen lattiaan. Siinä se oli, päivän selvänä, ja monet synagogan vanhimmista kävivät sitä katsomassa ennen kuin komitea lähti Joosefin luokse vaatimaan, että hänen vanhimman poikansa vallattomuuksien tyrehdyttämiseksi olisi tehtävä jotakin. Ja vaikkei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Joosefille ja Marialle esitettiin valituksia heidän monitaitoisen ja tarmokkaan lapsensa edesottamuksista, se oli kuitenkin kaikista häntä vastaan siihen mennessä esitetyistä syytöksistä vakavin. Aivan talon takaoven ulkopuolella olevan suuren kiven päällä istuen Jeesus kuunteli tovin syytöksiä, joita ladeltiin hänen taiteellisia ponnistelujaan vastaan. Häntä harmitti, että hänen muka ilkitöistään soimattiin hänen isäänsä, ja niin hän marssi sisälle ja astui pelottomasti syyttäjiensä eteen. Vanhimmat joutuivat hämmingin valtaan. Jotkut olivat valmiita tarkastelemaan tapahtunutta huumorin kannalta, joku sen sijaan tuntui ajattelevan, että poikahan oli rienaaja, ellei peräti jumalanpilkkaaja. Joosef oli ymmällään, Maria suutuksissaan, mutta Jeesus vaati tulla kuulluksi. Hän sanoi sanottavansa, puolusti rohkeasti kantaansa, ja viimeiseen asti itsensä hilliten hän ilmoitti, että hän tässä, niin kuin kaikissa muissakin kiistakysymyksissä, tyytyisi siihen, mitä hänen isänsä päättäisi. Ja vanhimpain komitea poistui paikalta lausumatta sanaakaan.

124:1.5Maria koetti taivutella Joosefia antamaan Jeesukselle luvan muovata savea kotona, kunhan tämä antaisi lupauksen, ettei hän enää jatkaisi näitä arveluttavia puuhia koulussa, mutta Joosef tunsi olevansa pakotettu tekemään sellaisen ratkaisun, että rabbien toisesta käskystä esittämän tulkinnan tulisi olla voimassa. Ja mitään, mikä olisi esittänyt jotakin tai jotakuta, ei Jeesus, niin kauan kuin hän asui isänsä talossa, enää tuon päivän jälkeen piirtänyt tai muovaillut. Hän ei kuitenkaan tullut vakuuttuneeksi, että jotakin väärää olisi ollut siinä, mitä hän oli tehnyt, ja luopuminen hyvinkin mieluisasta ajankulusta oli yksi hänen nuoren elämänsä koettelemuksista.

124:1.6Kesäkuun jälkipuoliskolla Jeesus kiipesi isänsä mukana ensi kertaa Taaborinvuoren huipulle. Oli kirkas päivä, ja näköala oli suurenmoinen. Yhdeksänvuotiaasta miehenalusta tuntui kuin hän olisi tosiaankin katsellut koko maailmaa -- Intiaa, Afrikkaa ja Roomaa lukuun ottamatta.

124:1.7Jeesuksen toinen sisar, Martta, syntyi torstai-iltana, syyskuun 13 päivänä. Kolme viikkoa Martan maailmaantulon jälkeen Joosef, joka nyt oli jonkin aikaa kotona, ryhtyi rakentamaan heidän taloonsa lisätilaa: työhuoneen ja makuuhuoneen yhdistelmää. Jeesukselle tehtiin pieni höyläpenkki, ja hän sai ensi kerran omat työkalunsa. Monet vuodet hän työskenteli aina silloin tällöin penkkinsä ääressä, ja hänestä tuli erittäin asiantunteva ikeidentekijä.

124:1.8Tämä samoin kuin seuraava talvi olivat Nasaretissa kylmimmät moneen vuosikymmeneen. Jeesus oli vuorilla nähnyt lunta, ja lunta oli satanut Nasaretissakin useaan kertaan, vaikkei se muutamaa hetkeä kauempaa maassa pysynytkään; mutta jäätä hän ei ennen tätä talvea ollut nähnyt. Se tosiasia, että vesi voi esiintyä sekä kiinteässä että nestemäisessä olomuodossa ja lisäksi vielä höyrynä -- jo kauan aikaa hän oli pohdiskellut kiehuvista padoista nousevan höyryn ongelmaa -- pani tämän pikkumiehen ajattelemaan laajemmaltikin fyysistä maailmaa ja sen kokoonpanoa. Ja tähän varttuvaan nuorukaiseen ruumiillistunut persoonallisuus oli kuitenkin kaiken aikaa kaikkien näiden ilmiöiden aktuaalinen luoja ja organisoija koko kaukaisuuksiin ulottuvan universumin alueella.

124:1.9Nasaretin ilmasto ei ollut ankara. Tammikuu oli kylmin kuukausi, ja silloin lämpötila oli keskimäärin noin 10 C. Kuumimpien kuukausien eli heinä- ja elokuun aikana lämpötila tapasi vaihdella 24 C ja 32 C välillä. Laskeuduttaessa vuorilta Jordanin ja Kuolleenmeren laaksoon Palestiinan ilmasto vaihtuu jääkylmästä paahtavan kuumaksi. Ja näin juutalaisilla oli tavallaan valmius elää jokseenkin kaikissa ilmasto-oloissa, joita maailmassa ylipäätään esiintyy.

124:1.10Lännestä puhalsi tavallisesti kuumimpinakin kesäkuukausina viileä merituuli kello kymmenestä aamulla kello kymmenen tienoille illalla. Mutta aina silloin tällöin saattoi hirveän kuumia tuulia päästä puhaltamaan itäisestä autiomaasta koko Palestiinan ylitse. Nämä kuumat henkäykset tulivat tavallisesti helmi- ja maaliskuussa sadekauden ollessa kääntymässä lopuilleen. Sadekauden aikana sadetta saatiin virkistävinä kuuroina marraskuulta huhtikuulle, mutta sade ei ollut jatkuvaa. Palestiinassa oli vain kaksi vuodenaikaa: kesä ja talvi eli kuivakausi ja sadekausi. Kasvit puhkesivat kukkaan tammikuussa, ja huhtikuun lopulle tultaessa koko maa oli yhtä suurta kukkatarhaa.

124:1.11Käsillä olevan vuoden toukokuussa Jeesus oli ensi kertaa enonsa maatilalla auttamassa elonkorjuutöissä. Ennen kuin hän täytti kolmetoista, hän oli metallientyöstämistä lukuun ottamatta jo ehtinyt päästä enemmän tai vähemmän selville kaikesta, mitä miehet ja naiset Nasaretin seudulla työkseen tekivät, ja vanhempana, sen jälkeen kun hänen isänsä oli kuollut, hän vietti useita kuukausia sepän pajassa.

124:1.12Milloin työtä ja karavaaniliikennettä oli vähän, Jeesus teki isänsä seurassa monta huvi- ja työmatkaa lähistön Kaanaan, Eendoriin ja Nainiin. Jo poikasena hän kävi usein Sepforiissa, joka sijaitsi vain viitisen kilometrin päässä Nasaretista luoteeseen ja oli vuodesta 4 eKr likimain vuoteen 25 jKr Galilean pääkaupunki ja yksi Herodes Antipaan residenssikaupungeista.

124:1.13Jeesuksen fyysinen, älyllinen, sosiaalinen ja hengellinen kasvu jatkui. Hänen kodin ulkopuolelle tekemillään matkoilla oli suuri merkitys sikäli, että ne auttoivat häntä ymmärtämään paremmin ja jalomielisemmin omaa perhettään, ja näihin aikoihin hänen vanhempansakin alkoivat jo ottaa oppia hänestä samalla kun he itse opettivat häntä. Jeesus oli jo nuoruudessaan omaperäinen ajattelija ja taitava opettaja. Hän oli alituiseen törmäyskurssissa niin kutsutun "suullisen lain" kanssa, mutta hän koetti aina mukautua perheensä noudattamiin käytäntöihin. Hän tuli mukavasti toimeen ikäistensä lasten kanssa, mutta näiden mielen hidasliikkeisyys useinkin masensi häntä. Ennen kuin hän oli täyttänyt kymmenen vuotta, hänestä oli tullut seitsemästä pojasta koostuvan ryhmän johtaja. He muodostivat seuran, jonka tarkoituksena oli miehuuden edellyttämien fyysisten, älyllisten ja uskonnollisten valmiuksien edistäminen. Näiden poikien keskuuteen Jeesus onnistui tuomaan monia uusia pelejä ja erilaisia, entistä parempia fyysisen virkistäytymisen muotoja.

124:2.1Elettiin heinäkuun viidettä päivää, joka oli kuukauden ensimmäinen sapatti, kun Jeesus isänsä kanssa maaseudulle suorittamansa kävelyretken aikana puki ensimmäistä kertaa sanoiksi tuntemuksia ja ajatuksia, jotka osoittivat, että hän oli käymässä tietoiseksi elämäntehtävänsä epätavallisesta luonteesta. Joosef kuunteli tarkkaavaisesti poikansa suurimerkityksisiä sanoja mutta ei esittänyt montakaan kommenttia eikä omasta puolestaan kertonut, mitä tiesi. Seuraavana päivänä Jeesus kävi samanlaisen mutta pitemmän keskustelun äitinsä kanssa. Myös Maria kuunteli, mitä pojalla oli sanottavaa, mutta hänkään ei tarjoutunut paljastamaan omia tietojaan. Kului lähes kaksi vuotta ennen kuin Jeesus seuraavan kerran puhui vanhemmilleen tästä hänen omassa tietoisuudessaan yhä vahvemmaksi käyneestä totuuden paljastumisesta siltä osin, mikä olisi hänen persoonallisuutensa olemus ja hänen maan päällä suoritettavan tehtävänsä luonne.

124:2.2Elokuussa hän aloitti opintonsa synagogan yläkoulussa. Koulussa hän aiheutti itsepintaisesti esittämillään kysymyksillä yhtä mittaa ongelmia. Yhä useammin hän piti koko Nasaretia enemmän tai vähemmän kuohuksissa. Hänen vanhemmillaan ei ollut halua kieltää häneltä näiden rauhattomuutta aiheuttavien kysymysten esittämistä, ja pikkumiehen uteliaisuus, ymmärrys ja tiedonjano herättivät hänen pääopettajassaan tavatonta mielenkiintoa.

124:2.3Jeesuksen leikkitoverit eivät nähneet hänen käyttäytymisessään mitään yliluonnollista, vaan useimmissa asioissa hän oli täysin heidän kaltaisensa. Hänen kiinnostuksensa opiskelua kohtaan oli jonkin verran keskitasoa korkeammalla mutta ei mitenkään epätavallista. Hän kylläkin esitti koulussa kysymyksiä enemmän kuin muut hänen luokallaan.

124:2.4Hänen epätavallisin ja silmiinpistävin ominaisuutensa oli ehkä se, ettei hän halunnut taistella oikeuksiensa puolesta. Koska hän oli ikäisekseen sangen kehittynyt miehenalku, hänen leikkitovereistaan tuntui omituiselta, ettei hänellä ollut halua puolustaa itseään edes vääryyttä vastaan eikä edes joutuessaan omaan persoonaansa kohdistuvan väkivallan kohteeksi. Kävi kuitenkin niin, ettei hän tämän ominaispiirteensä takia joutunut paljonkaan kärsimään, sillä hänellä oli ystävänään häntä vuotta vanhempi naapurinpoika Jaakob. Tämä oli Joosefin erään liikekumppanin, kivenhakkaajan, poika. Jaakob ihaili Jeesusta suuresti ja otti asiakseen huolehtia siitä, ettei kukaan päässyt käyttämään hyväkseen Jeesuksen tuntemaa vastenmielisyyttä fyysistä tappelua kohtaan. Varttuneemmat ja huonotapaiset pojat kävivät useat kerrat Jeesuksen kimppuun hänen sävyisyyteensä luottaen, mutta kerta kerran perään he saivat nopean ja varman rangaistuksen hänen aina valmiin puolustajansa, itse itsensä nimittäneen esitaistelijansa, kivenhakkaajan pojan Jaakobin kädestä.

124:2.5Jeesus oli niiden nasaretilaispoikien yleisesti hyväksytty johtaja, jotka edustivat oman aikansa ja sukupolvensa korkeampia ihanteita. Hänen nuoret toverinsa todellakin rakastivat häntä, ei vain siksi, että hän oli rehti, vaan myös siksi, että hänessä tuli esille harvinainen ja ymmärtäväinen myötätunto, joka todisti rakkaudesta ja jossa oli hienotunteisen säälin vivahde.

124:2.6Tänä vuonna hän alkoi osoittaa selvää mieltymystä vanhempien ihmisten seuraa kohtaan. Hänestä oli ilo keskustella kulttuuri-, kasvatus-, sosiaalisista, taloudellisista, poliittisista ja uskonnollisista asioista varttuneempien ihmisten kanssa, ja hänen järkeilyjensä syvällisyys ja havaintojensa terävyys niin lumosivat hänen aikuiset keskustelukumppaninsa, että nämä olivat aina enemmän kuin halukkaita juttelemaan hänen kanssaan. Aina siihen saakka, kun kodin ylläpito siirtyi hänen vastuulleen, hänen vanhempansa koettivat alituiseen houkutella häntä seurustelemaan mieluummin ikäistensä tai lähempänä omaa ikäänsä olevien kuin varttuneempien ja paremmat tiedot omaavien ihmisten kanssa, jotka hän itse selvästi osoitti asettavansa etusijalle.

124:2.7Tämän vuoden loppupuolella hänen kokemuksiinsa kuului kahden kuukauden mittainen sedän kanssa Galileanmerelle tehty kalamatka, eikä hänen saaliinsa vähäinen ollutkaan. Hänestä oli ennen miehuusiän saavuttamista kehkeytynyt asiantunteva kalastaja.

124:2.8Hänen fyysinen kehityksensä jatkui. Koulussa hän oli pitkälle edistynyt ja etuoikeuksista nauttiva oppilas. Kotona hän tuli toimeen nuorempien veljiensä ja sisartensa kanssa kokolailla hyvin, sillä hänellä oli puolellaan se etu, että hän oli kolme ja puoli vuotta vanhempi kuin vanhin muista lapsista. Nasaretissa hänestä ajateltiin hyvää, ellei oteta lukuun joidenkuiden heikkolahjaisempien lasten vanhempia, jotka sanoivat Jeesuksesta, että tämä oli liian nenäkäs, että häneltä puuttui ikäiseltään edellytettyä nöyryyttä ja nuoruudelle ominaista kainoutta. Hänessä ilmeni entistä vahvempana taipumus ohjata nuorten toveriensa leikkejä vakavampiin ja ajatuksekkaampiin uomiin. Hän oli synnynnäinen opettaja, eikä hän suoraan sanottuna voinut olla tällä tavoin toimimatta silloinkaan, kun hänen oli oikeastaan tarkoitus vain leikkiä.

124:2.9Joosef ryhtyi jo varhaisessa vaiheessa antamaan Jeesukselle opastusta siinä, mitä keinoja oli olemassa elannon hankkimiseksi. Hän selvitti, mitä etuja maanviljelyllä oli tarjota teollisuuteen ja kaupankäyntiin verrattuna. Galilea oli Juudeaa kauniimpi ja vauraampi seutukunta, ja Galileassa elinkustannukset olivat vain neljänneksen siitä, mitä ne olivat Jerusalemissa ja Juudeassa. Galilea oli maatalouskylien ja kukoistavien teollisuuskaupunkien provinssi, johon kuului runsaat kaksisataa yli viidentuhannen asukkaan ja kolmekymmentä yli viidentoistatuhannen asukkaan kaupunkia.

124:2.10Kun Jeesus oli isänsä kanssa ensimmäisellä matkallaan tekemässä huomioita Galileanjärven rantamien kalastusteollisuudesta, hän oli jo melkein päättänyt ryhtyä kalastajaksi, mutta läheinen kosketus hänen isänsä ammattiin vaikutti myöhemmin siihen, että hänestä tulikin puuseppä, kun taas vieläkin myöhemmin kokonainen vaikutusvoimaisten tekijöiden yhteenkasautuma johti hänet tekemään lopullisen valintansa, jonka mukaan hänestä tuli uuteen järjestykseen kuuluva uskonnonopettaja.

124:3.1Koko tämän vuoden ajan pikkumiehemme teki edelleenkin isänsä kanssa matkoja kodin ulkopuolelle, mutta tavan takaa hän vieraili myös enonsa maatilalla ja pistäytyi silloin tällöin Magdalassa käydäkseen kalassa sen sedän kanssa, jonka tukikohta sijaitsi tuon kaupungin lähistöllä.

124:3.2Joosef ja Maria tunsivat usein houkutusta osoittaa Jeesukselle, että tämä oli jollakin tavoin heidän erityinen suosikkinsa, tai muulla tavoin paljastaa, että he tiesivät hänen olevan lupauksen lapsi, kohtalon poika. Mutta kumpikin hänen vanhemmistaan oli kaikissa näissä asioissa erityisen viisas ja tarkkavaistoinen. Niinä muutamina kertoina, jolloin he tosiaan jollakin tavoin osoittivat asettavansa hänet vähäisimmässäkään määrin etusijalle, nuorimies ei hetkeäkään epäröinyt torjua kaikki tällainen erityishuomio.

124:3.3Jeesus vietti melkoisesti aikaa karavaanien huoltovarastolla, ja maailman kaikilta kulmilta saapuvien matkamiesten kanssa keskustelemalla hän hankki ikäisekseen hämmästyttävän laajan tietomäärän kansainvälisistä asioista. Tämä oli viimeinen vuosi, jolloin hän vielä saattoi nauttia paljosta leikkimisestä ja nuoruuden huolettomuudesta. Tästä ajankohdasta eteenpäin alkoivat vaikeudet ja velvollisuudet tämän nuorukaisen elämässä nopeasti kasaantua.

124:3.4Juuda syntyi keskiviikkoiltana, kesäkuun 24 päivänä vuonna 5 jKr. Tämän seitsemännen lapsen syntymään liittyi komplikaatioita. Maria oli usean viikon ajan niin vakavasti sairas, että Joosef jäi kotiin. Jeesuksella oli varsin paljon työtä isänsä puolesta asioita toimittaessaan ja niitä monia velvollisuuksia hoitaessaan, jotka johtuivat hänen äitinsä vakavasta sairaudesta. Tämän jälkeen tällä nuorukaisella ei enää ollut mahdollisuutta omaksua aikaisempien vuosiensa lapsenomaista suhtautumista. Äitinsä sairausajasta alkaen, vähän ennen kuin täytti yksitoista vuotta, hänen oli pakko ottaa kantaakseen esikoispojalle kuuluvat vastuut ja tehdä tämä kaikki yhtä tai kahta kokonaista vuotta aikaisemmin kuin tällaisten taakkojen olisi normaalisti pitänyt joutua hänen harteilleen.

124:3.5Hashen vietti joka viikko yhden illan Jeesuksen kanssa ja auttoi tätä oppimaan heprealaiskirjoitukset. Hän oli sangen kiinnostunut lupaavan oppilaansa edistymisestä, siksi hän olikin valmis tätä monin tavoin auttamaan. Kyseisellä juutalaisella pedagogilla oli suuri vaikutus tähän kasvavaan mieleen, mutta koskaan hän ei kyennyt ymmärtämään, miksi Jeesus suhtautui niin välinpitämättömästi kaikkiin hänen ehdotuksiinsa, jotka koskivat sellaisia tulevaisuuden näkymiä, että tämä lähtisi Jerusalemiin jatkamaan opintojaan oppineiden rabbien johdolla.

124:3.6Toukokuun puolivälin paikkeilla nuorimies seurasi isäänsä liikematkalle Skytopolikseen, Dekapoliin merkittävimpään kreikkalaiskaupunkiin, muinaiseen heprealaisten Beetsheanin kaupunkiin. Matkan aikana Joosef kertoi monia asioita niin muinaisesta historiasta Saul-kuninkaineen ja filistealaisineen kuin Israelin myrskyisän historian myöhemmistäkin tapahtumista. Tämän niin kutsutun pakanakaupungin siisti ilme ja erinomainen järjestys tekivät valtavan vaikutuksen Jeesukseen. Hän ihasteli ulkoilmateatteria ja ihaili kaunista marmoritemppeliä, joka oli omistettu "pakanallisten" jumalten palvomiseen. Pojan osoittama innostus sai Joosefin pahasti tolaltaan, ja hän yritti Jerusalemin juutalaisen temppelin kauneutta ja suurenmoisuutta ylistämällä torjua näitä poikansa saamia myönteisiä vaikutelmia. Jeesus oli Nasaretin kukkulalta usein uteliaana katsellut tätä mahtavaa kreikkalaiskaupunkia ja oli monet kerrat esittänyt kysymyksiä sen suurisuuntaisista julkisista laitoksista ja koristeellisista rakennuksista, mutta hänen isänsä oli aina pyrkinyt välttelemään näihin kysymyksiin vastaamista. Nyt he olivat kasvotusten tämän ei-juutalaisen kaupungin koko komeuden kanssa, eikä Joosef keksinyt, miten hän tahdikkaasti voisi jättää Jeesuksen kysymykset vaille vastausta.

124:3.7Kaiken lisäksi sattui, että juuri tuona ajankohtana Skytopoliin amfiteatterissa oli meneillään Dekapoliin kreikkalaiskaupunkien väliset fyysistä kuntoisuutta mittaavat kilpailut ja julkiset näytökset, ja Jeesus vaati peräänantamattomasti, että hänen isänsä veisi hänet katsomaan kisoja. Ja hänen vaatimuksensa olivat niin ponnekkaita, ettei Joosefilla ollut sydäntä sitä häneltä kieltää. Poika oli koko innollaan mukana kisajännityksessä ja antautui täydestä sydämestään mukaan tunnelmaan, joka vallitsi fyysisen kunnon ja urheilullisten taitojen näytöksessä. Joosef oli sanoin kuvaamattoman järkyttynyt huomatessaan, millä innostuksella hänen poikansa näitä "pakanallisen" turhamaisuuden näytöksiä katseli. Kun kisat olivat ohi, Joosef koki elämänsä yllätyksen kuullessaan, kuinka Jeesus ilmoitti hyväksyvänsä tällaiset kisat ja olevansa sitä mieltä, että Nasaretin nuorille miehille olisi hyväksi, jos näilläkin olisi mahdollisuus päästä tällä tavoin nauttimaan ulkoilmassa suoritettavasta terveestä fyysisestä toiminnasta. Joosef puhui Jeesuksen kanssa pitkään ja hartaasti tällaisten harrastusten kelvottomuudesta, mutta hän tiesi vallan hyvin, ettei nuorimies siitä vakuuttunut.

124:3.8Ainoa kerta, jolloin Jeesus näki isänsä hänelle vihaisena, sattui tuona samaisena iltana heidän huoneessaan majatalossa, kun poika heidän keskustelunsa kuluessa unohti juutalaiset ajattelutavat kyllin pahasti ehdottaakseen Joosefille, että he palaisivat kotiin työskentelemään sen hyväksi, että Nasaretiin rakennettaisiin amfiteatteri. Kun Joosef kuuli esikoispoikansa laskettelevan ilmoille näin epäjuutalaisia mielipiteitä, hän unohti tavanomaisen tyynen käyttäytymistapansa ja Jeesusta hartioista tarttuen huusi vihaisesti: "Poikani, niin kauan kuin elät, älä koskaan enää anna minun kuulla sinun päästävän suustasi noin kelvotonta ajatusta." Jeesus säikähti isänsä tunteenpurkausta; hänen ei ollut koskaan aikaisemmin tarvinnut omakohtaisesti kokea sitä kirvelyä, jonka hänen isänsä suuttuminen aiheutti, ja hän oli sanoin kuvaamattoman kauhistunut ja järkyttynyt. Hän vastasi vain: "Hyvä on, isäni, olkoon niin." Eikä poika isänsä eläessä enää milloinkaan puheissaan vähäisimmälläkään tavalla viitannut kisoihin eikä muihinkaan kreikkalaisten urheiluharrastuksiin.

124:3.9Myöhemmin Jeesus näki Jerusalemin kreikkalaisen amfiteatterin ja tuli tietämään, miten vihattavia kaikki sen tapaiset ilmiöt juutalaisten katsantokannalta olivat. Siitä huolimatta hän koetti koko elämänsä ajan sisällyttää omiin henkilökohtaisiin suunnitelmiinsa terveen virkistäytymisen ajatuksen, ja niin laajasti kuin juutalaisten käytäntö sellaisen salli, hän yritti tuoda sitä esille myöhemmin käyttöön otetussa kahdentoista apostolinsa säännöllisessä toimintaohjelmassa.

124:3.10Tämän yhdennentoista vuotensa lopulla Jeesus oli elinvoimainen, hyvin kehittynyt, kohtalaisen leikkisä ja kokolailla huoleton nuorukainen, mutta tästä vuodesta eteenpäin hänellä alkoi yhä useammin ilmetä omalaatuisia syvällisen mietiskelyn ja vakavan pohdinnan kausia. Häntä askarrutti kovasti se, miten hän suoriutuisi velvollisuuksistaan perhettään kohtaan ja olisi samalla kuuliainen koko maailmaan kohdistuvalle kutsumustehtävälleen. Hän oli nimittäin jo käsittänyt, ettei hänen palveluksensa ollut tarkoitus rajoittua vain juutalaisten kohentamiseen.

124:4.1Tämä oli Jeesuksen elämässä tapahtumatäyteinen vuosi. Hänen koulumenestyksensä jatkui, ja luonnon tutkimiseen hän ei väsynyt koskaan. Samalla hän perehtyi yhä laajemmin menetelmiin, joilla ihmiset ansaitsivat elantonsa. Hän ryhtyi tekemään säännöllistä työtä kotinsa puusepänverstaassa, ja hänen annettiin itse päättää ansioidensa käytöstä, mikä oli juutalaisperheessä vallitakseen perin harvinainen järjestely. Puheena olevana vuonna hän oppi myös, että sellaiset asiat oli viisasta pitää perhepiirin salaisuutena. Hän alkoi tiedostaa, millä tavoin hän oli ollut kotikylässään häiriöksi, ja tästä lähtien hän kävi aina vain hienotunteisemmaksi sikäli, että hän piti omana tietonaan kaiken, mikä olisi saattanut antaa aihetta pitää häntä tovereistaan poikkeavana.

124:4.2Koko tämän vuoden ajan hän koki monia oman tehtävänsä luonteeseen kohdistuneita epävarmuuden, ellei suoranaisen epäilyksen, kausia. Hänen luonnollisella tavalla kehittyvä mielensä ei vielä käsittänyt hänen kaksinaisen olemuksensa todellisuutta. Se tosiasia, että hänellä oli vain yksi persoonallisuus, oli syynä siihen, että hänen oli tietoisuutensa tasolla vaikea käsittää niiden tekijöiden kaksinaista alkuperää, joista tähän samaiseen persoonallisuuteen liittyvä olemus muodostui.

124:4.3Tästä ajankohdasta alkaen hän alkoi tulla yhä menestyksekkäämmin toimeen veljiensä ja sisartensa kanssa. Hän oli entistäkin tahdikkaampi, aina myötätuntoinen ja heidän hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan huolehtiva. Ja aina julkisen toimintansa alkuun saakka hänellä olikin heihin hyvät suhteet. Asian täsmällisemmin sanoaksemme: hän tuli erinomaisen hyvin toimeen Jaakobin, Mirjamin ja kahden nuoremman (tuolloin vielä syntymättömän) lapsen, Aamoksen ja Ruutin, kanssa. Martan kanssa hän tuli aina melko hyvin toimeen. Sen verran kuin hänellä ylipäätään oli kotona hankaluuksia, ne johtuivat enimmäkseen kitkasta, jota esiintyi toisaalta hänen ja toisaalta Joosefin ja Juudan, etenkin jälkimmäisen, välillä.

124:4.4Joosefille ja Marialle oli uuvuttava kokemus olla vastuussa tämän jumalallisuuden ja ihmisyyden ennennäkemättömän yhdistelmän kasvattamisesta, ja heille lankeaa suuri kunnia siitä, että he suorittivat nämä vanhempien velvollisuudet perin juurin uskollisesti ja menestyksellisesti. Jeesuksen vanhemmat tajusivat aina vain paremmin, että heidän vanhimmassa pojassaan piili jotakin yli-inhimillistä, mutta he eivät edes unelmissaan osanneet ajatella tämän lupauksen lapsen itse asiassa ja totuudessa olevan tämän olevaisista ja olennoista koostuvan paikallisuniversumin aktuaalinen luoja. Joosef ja Maria elivät ja kuolivat saamatta koskaan tietää, että heidän poikansa Jeesus oli todellisuudessa kuolevaisen olennon lihalliseen hahmoon inkarnoitunut Universumin Luoja.

124:4.5Tänä vuonna Jeesus kiinnitti enemmän kuin koskaan huomiota musiikkiin, ja hän jatkoi kotona pitämässään koulussa sisarustensa opettamista. Jotakuinkin näihin aikoihin pikkumiehestä tuli syvästi tietoinen siitä, että Joosefin ja Marian välillä ilmeni näkemyseroja hänen tehtävänsä luonteesta. Hän pohdiskeli paljon näitä vanhempiensa eriäviä mielipiteitä, ja monet kerrat hän kuuli heidän keskustelunsa, kun he luulivat hänen olevan sikeässä unessa. Hän kallistui yhä enemmän isänsä näkemyksen kannalle, jopa niin, että hänen äitinsä tulisi loukkaantumaan tajutessaan, että hänen poikansa oli vähä vähältä hylkäämässä hänen opetuksensa asioissa, jotka koskivat hänen elämänuraansa. Ja vuosien vieriessä tämä yhteisymmärrykseen ilmestynyt särö laajeni. Maria käsitti Jeesuksen tehtävän tarkoitusta aina vain vähemmän, ja tähän hyvään äitiin koski aina vain riipaisevammin se, ettei hänen suosikkipoikansa täyttänytkään hänen hartaita odotuksiaan.

124:4.6Joosef piti yllä yhä vahvemmaksi käyvää uskoa Jeesuksen tehtävän hengelliseen luonteeseen. Ja tässäkin valossa, muista ja tärkeämmistä syistä puhumattakaan, näyttää valitettavalta se, ettei hän saanut elää nähdäkseen, miten hänen käsityksensä Jeesuksen maan päälle tapahtuneesta lahjoittautumisesta toteutui.

124:4.7Viimeisenä kouluvuotenaan, kun Jeesus oli kaksitoistavuotias, hän nuhteli isäänsä tämän noudattamasta juutalaisesta tavasta, jonka mukaan tämä joka kerran taloon sisälle mennessään tai sieltä ulos tullessaan kosketti ovenkamanaan naulattua pergamenttisuikaletta ja sen jälkeen suuteli sormea, joka oli koskettanut pergamenttia. Tähän rituaaliin kuului vielä tapa sanoa: "Herra on varjeleva ulosmenemisemme ja sisääntulemisemme tästä hetkestä eteenpäin ja iankaikkisesta iankaikkiseen." Joosef ja Maria olivat moneen kertaan opettaneet Jeesukselle, mistä syystä kuvia ei saanut veistää eikä piirtää, ja selittäneet, että sellaisia luomuksia saatettaisiin käyttää epäjumalanpalvonnallisiin tarkoituksiin. Vaikkei Jeesus kokonaan käsittänytkään, miksi he panivat veistokset ja kuvat kiellettyjen asioiden listalle, hänellä oli kuitenkin hyvä johdonmukaisuuden taju, ja sen vuoksi hän huomautti isälleen tämän ovenkamanaan naulatun pergamentinpalan tavaksi muuttuneen kunnioittamisen syvimmältään epäjumalanpalvonnallisesta luonteesta. Ja Joosef otti pergamentin pois, kun Jeesus oli häntä näin nuhdellut.

124:4.8Ajan kuluessa Jeesus sai aikaan paljon sellaista, joka muutti heidän käyttämäänsä uskonnollista muotokieltä muiden muassa perherukousten ja muiden tapojen osalta. Ja Nasaretissa moni tällainen asia kävi päinsä, sillä sen synagoga oli vapaamielisen rabbikoulukunnan vaikutuspiirissä. Tästä koulukunnasta on oivallisena esimerkkinä kuuluisa nasaretilaisopettaja Joose.

124:4.9Koko tämän vuoden ajan ja kaksi seuraavaa vuotta Jeesus kärsi suurta mielenahdistusta johtuen siitä, että hän pyrki kaiken aikaa mukauttamaan henkilökohtaiset näkemyksensä uskonnollisista käytänteistä ja seuraelämän käytöstavoista vanhempiensa vakiintuneisiin uskomuksiin. Häntä raastoi se ristiriita, että hän toisaalta halusi olla rehellinen omille vakaumuksilleen, ja toisaalta hänen omatuntonsa kehotti häntä velvollisuudentuntoisesti olemaan kuuliainen vanhemmilleen. Kipeimmin hän kärsi ristiriidasta, joka vallitsi hänen mielessään ylimpänä vaikuttavien kahden käskyn välillä. Toinen niistä kuului: "Noudata niitä mahtikäskyjä, jotka korkeimmat käsityksesi totuudesta ja vanhurskaudesta sinulle antavat." Toinen käsky kuului: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi, sillä he ovat antaneet sinulle elämän ja pitäneet sen yllä." Milloinkaan hän ei silti vältellyt sitä velvollisuutta, että hänen oli joka päivä tehtävä yhteensovitteluja seuraavien kahden maailman välillä: toisaalla lojaalisuus omia henkilökohtaisia vakaumuksia kohtaan ja toisaalla velvollisuudentunto omaa perhettään kohtaan. Ja tyydytyksekseen hän sai todeta kykenevänsä yhä harmonisemmalla tavalla yhdistämään toisaalta henkilökohtaiset vakaumukset ja toisaalta velvollisuudet perhettä kohtaan mestarilliseksi ryhmäsolidaarisuuden käsitykseksi, joka pohjautui lojaalisuuteen, rehellisyyteen, suvaitsevuuteen ja rakkauteen.

124:5.1Tänä vuonna Nasaretin nuorimies siirtyi poikuudesta orastavan miehuuden alkuvuosiin. Hänen äänensä alkoi muuttua, ja mielen ja ruumiin muutkin piirteet kertoivat lähestyvästä miehuuden statuksesta.

124:5.2Sunnuntai-iltana, tammikuun 9 päivänä vuonna 7 jKr, syntyi hänen pikkuveljensä Aamos. Juuda ei ollut tuolloin vielä edes kaksivuotias, eikä pikkusisko Ruut ollut vielä syntynyt. Tämä kertoo meille, että Jeesuksen huolehdittavaksi jäi melkoinen perhekunta pikkulapsineen, kun hänen isäänsä seuraavana vuonna kohtasi tapaturmainen kuolema.

124:5.3Helmikuun puolenvälin paikkeilla Jeesus vakuuttui ihmisenä siitä, että hänen oli määrä suorittaa maan päällä tehtävä, jonka tarkoitus olisi valistaa ihmistä ja paljastaa hänelle Jumala. Suunnattoman tärkeitä päätöksiä niihin liittyvine kauaskantoisine suunnitelmineen oli muotoutumassa tämän ulkonaisesti aivan tavalliselta Nasaretin juutalaispojalta näyttävän nuorukaisen mielessä. Koko Nebadonin älylliset olennot seurasivat lumoutuneina ja hämmästellen, kun tämä kaikki alkoi kehkeytyä tuolloin nuorukaisikäisen puusepänpojan ajatusmaailmassa ja toiminnassa.

124:5.4Viikon ensimmäisenä päivänä, maaliskuun 20:ntenä vuonna 7 jKr, Jeesus valmistui Nasaretin synagogan yhteydessä toimineen paikalliskoulun oppikurssilta. Tämä oli jokaisen eteenpäin pyrkivän juutalaisperheen elämässä suuri päivä, päivä, jolloin esikoispoika julistettiin "käskyn pojaksi" ja Herran, Israelin Jumalan, lunastetuksi esikoiseksi, "Kaikkein Korkeimman lapseksi" ja koko maanpiirin Herran palvelijaksi.

124:5.5Edellisen viikon perjantaina Joosef oli tullut käymään Sepforiista, jossa hänen vastuullaan oli erään uuden julkisen rakennuksen rakennustyö, ollakseen läsnä tässä iloisessa tilaisuudessa. Jeesuksen opettaja uskoi luottavaisesti siihen, että tälle hänen valppaalle ja ahkeralle oppilaalleen avautuisi jokin huomattava elämänura, lankeaisi jokin merkittävä elämäntehtävä. Kaikesta siitä harmista huolimatta, jota tämän miehenalun epäsovinnaiset mieltymykset olivat synagogan vanhimmille aiheuttaneet, nämä olivat Jeesuksesta hyvin ylpeitä ja olivat jo ryhtyneet laatimaan suunnitelmia, jotka soisivat hänelle mahdollisuuden siirtyä Jerusalemiin jatkamaan opintojaan maineikkaissa heprealaisakatemioissa.

124:5.6Kun Jeesus kuuli, kuinka näistä suunnitelmista aika ajoin keskusteltiin, hän kävi entistäkin varmemmaksi siitä, ettei hän koskaan menisi Jerusalemiin opiskelemaan rabbien opastuksessa. Hän ei osannut vähääkään aavistaa, että varsin pian sattuisi murhenäytelmä, joka varmistaisi kaikkien tuollaisten suunnitelmien raukeamisen, koska se pakottaisi hänet ottamaan harteilleen vastuun monijäsenisen perheen elättämisestä ja ohjaamisesta, perheen, johon kohta tulisi kuulumaan hänen viisi veljeään ja kolme sisartaan sekä hänen äitinsä ja hän itse. Jeesuksen osalle tuli laajempi ja pitkäaikaisempi kokemus tämän perheen kasvattamisesta kuin, mikä suotiin hänen isälleen Joosefille. Ja hän täytti erinomaisesti mitat, jotka hän sittemmin itselleen asetti, eli hänestä tuli viisas, kärsivällinen, ymmärtäväinen ja pystyvä opettaja ja vanhin veli tälle perheelle -- hänen omalle perheelleen --, joka niin yllättäen joutui murheen valtaan ja niin odottamatta jäi vaille turvaa.

124:6.1Kun Jeesus nyt oli astunut orastavan miehuuden kynnykselle ja päättänyt virallisesti opintonsa synagogakoulussa, hän oli kelvollinen menemään vanhempiensa seurassa Jerusalemiin osallistuakseen siellä heidän kanssaan ensimmäisen pääsiäisensä viettoon. Tuon vuoden pääsiäisjuhla osui lauantaiksi, eli se oli huhtikuun 9päivänä vuonna 7 jKr. Suurehko (103-jäseninen) seurue laittautui valmiiksi lähteäkseen Nasaretista Jerusalemiin varhain maanantaiaamuna, huhtikuun 4 päivänä. He matkasivat etelään, kohti Samariaa, mutta Jisreeliin päästyään he kääntyivät itään niin, että he kiersivät Gilboavuoren taitse Jordaninlaaksoon välttyäkseen kulkemasta Samarian läpi. Joosef ja hänen perheensä olisivat mielellään kulkeneet Samarian läpi Jaakobin kaivon ja Beetelin kautta, mutta koska juutalaisista oli epämieluisaa olla tekemisissä samarialaisten kanssa, hekin päättivät kulkea naapureidensa mukana Jordaninlaakson kautta.

124:6.2Suuresti pelätty Arkelaos oli syösty vallasta, eikä heidän tarvinnut olla suurestikaan peloissaan siitä, että he veivät Jeesuksen Jerusalemiin. Oli kulunut jo kaksitoista vuotta siitä, kun ensimmäinen Herodes oli yrittänyt surmauttaa Beetlehemin lapsen, eikä kenenkään mieleen nyt enää juolahtanut yhdistää tuota tapausta tähän tuntemattomuudesta tulevaan nasaretilaisnuorukaiseen.

124:6.3Ennen kuin he saapuivat Jisreelin tienristeykseen, he matkaa jatkaessaan ohittivat kohta tien vasemmalla puolella muinaisen Suunemin kylän, ja Jeesus kuuli taas kerran tarinan siellä asuneesta koko Israelin kauneimmasta neidosta samoin kuin Elisan siellä suorittamista ihmeellisistä teoista. Jisreeliä ohitettaessa Jeesuksen vanhemmat kertoivat Ahabin ja Jesebelin tekemisistä ja Jehun urotöistä. Gilboavuoren ympäri kuljettaessa he puhuivat paljon Saulista, joka tämän vuoren rinteillä riisti hengen itseltään, sekä kuningas Daavidista ja siitä, mihin kaikkeen tämä historiallinen paikka liittyi.

124:6.4Gilboan juurta kiertäessään pyhiinvaeltajat saattoivat oikealla puolella nähdä Skytopoliin kreikkalaiskaupungin. Matkan päästä he katselivat kaupungin marmorisia rakennelmia, mutteivät menneet lähellekään tätä ei-juutalaista kaupunkia, jotteivät vain olisi saastuttaneet itseään niin pahasti, että osallistuminen edessä oleviin juhlaviin ja pyhiin Jerusalemin pääsiäismenoihin olisi käynyt mahdottomaksi. Maria ei kyennyt ymmärtämään, miksei Joosef sen kummemmin kuin Jeesuskaan halunnut puhua Skytopoliista. Hän ei tiennyt heidän edellisvuotisesta kiistastaan, sillä he eivät olleet paljastaneet tätä välikohtausta hänelle.

124:6.5Tie laskeutui välittömästi tämän jälkeen alas trooppiseen Jordaninlaaksoon, ja hetken päästä Jeesuksen ihmettelevän katseen edessä avautui mutkitteleva ja loputtomasti polveileva Jordan, jonka vesi kiilotti ja solisi virratessaan kohti Kuolluttamerta. He kuoriutuivat päällysvaatteistaan matkatessaan tässä trooppisessa laaksossa kohti etelää. He ihailivat vehreitä elopeltoja ja kauniita oleandereita, jotka taipuivat vaaleanpunaisten kukkien painosta. Kaukana pohjoisessa siinteli jyhkeä ja lumihuippuinen Hermonvuori katsellen majesteettisena alas historialliseen laaksoon. Laakson vastakkaisen laidan Skytopoliista runsaat kolme tuntia matkustettuaan he saapuivat erään pulppuavan lähteen partaalle, jonne he leiriytyivät tähtien valaiseman taivaan alla viettämänsä yön ajaksi.

124:6.6Toisena matkapäivänään he ohittivat kohdan, jossa idästä virtaava Jabbok yhtyy Jordaniin, ja kun heidän katseensa kääntyi itään tätä jokilaaksoa seuraillen, he tarinoivat Gideonin ajoista, jolloin midianilaiset tulvehtivat näille seuduin tarkoituksenaan koko maan valloittaminen. Toisen matkapäivän lopulla he leiriytyivät likelle paikkaa, josta Sartabavuori, Jordaninlaakson ylle kohoavista vuorista korkein, alkaa kohotella rinteitään. Sartaban huipulla sijaitsi Aleksanterin rakennuttama linnoitus, jonne Herodes oli vanginnut yhden vaimoistaan ja haudannut kaksi kuoliaaksi kuristettua poikaansa.

124:6.7Kolmantena päivänä he ohittivat kaksi kylää, jotka Herodes oli hiljattain rakennuttanut, ja he panivat merkille niiden suurenmoisen arkkitehtuurin ja kauniit palmutarhat. Iltahämärissä he saapuivat Jerikoon, jossa he viipyivät aamuun saakka. Tuona iltana Joosef, Maria ja Jeesus kävelivät kahden ja puolen kilometrin matkan muinaisen Jerikon sijaintipaikalle, jossa juutalaisen perimätiedon mukaan Joosua, jonka mukaan Jeesus oli saanut nimensä, oli suorittanut maineikkaat urotyönsä.

124:6.8Kun päästiin neljänteen ja viimeiseen matkapäivään, tie alkoi olla yhtä loputonta pyhiinvaeltajien kulkuetta. He alkoivat nyt kiivetä mäkiä, jotka johtavat suoraan Jerusalemiin. Kukkulan lakea lähestyessään he saattoivat katsoa Jordanin ylitse ja nähdä siellä siintävät vuoret ja suunnata katseensa etelään, Kuolleenmeren liikkumattomien vetten taakse. Kun oltiin vielä noin puolen päivämatkan päässä Jerusalemista, Jeesus näki ensi kertaa Öljymäen (tienoon, josta oli niin paljossa tuleva osa hänen myöhempää elämäänsä), ja Joosef huomautti hänelle, että Pyhä kaupunki olisi heti tämän harjanteen takana, ja riemullinen odotus sai pojan sydämen pamppailemaan, olisihan hän kohta näkevä taivaallisen Isänsä huoneen ja kaupungin.

124:6.9Öljymäen itärinteillä he pysähtyivät lepäämään pienen Betania-nimisen kylän liepeille. Vieraanvaraiset kyläläiset tulivat sankoin joukoin tarjoamaan pyhiinvaeltajille apuaan, ja sattui, että Joosef oli perheineen pysähtynyt erään Simonin talon lähelle. Simonilla oli kolme suunnilleen Jeesuksen ikäistä lasta: Maria, Martta ja Lasarus. He kutsuivat nasaretilaisperheen sisälle virkistäytymään, ja tästä versoi näiden kahden perheen välille elinikäinen ystävyys. Vaiheikkaan elämänsä varrella Jeesus viivähti tässä talossa tämän jälkeen vielä monta kertaa.

124:6.10He riensivät eteenpäin, ja ennen pitkää he seisoivat Öljymäen harjalla, ja Jeesus näki (muistinsa mukaan) ensi kertaa Pyhän kaupungin, kerskailevat palatsit ja hänen Isänsä mieltäkiihottavan temppelin. Koskaan ei Jeesus enää tämän jälkeen kokenut sellaisia, puhtaasti inhimillisiä tunneväristyksiä, jotka nyt ottivat hänet läpikotaisin valtoihinsa, kun hän seisoi Öljymäellä tänä huhtikuisena iltapäivänä imemässä itseensä ensivaikutelmia Jerusalemista. Ja myöhempinä vuosina hän seisoi tällä samalla paikalla ja itki tämän kaupungin tähden, joka oli taas kerran hylkäämässä yhden profeetan, taivaallisista opettajistaan viimeisen ja suurimman.

124:6.11Mutta he kiiruhtivat Jerusalemiin. Nyt oli jo torstai-iltapäivä. Kaupunkiin saavuttuaan he kulkivat temppelin ohitse, eikä Jeesus ollut koskaan vielä nähnyt niin valtavia ihmisjoukkoja. Häntä askarrutti syvästi se, miten nämä juutalaiset olivat tunnetun maailman äärimmäisistäkin kolkista tänne kerääntyneet.

124:6.12Kohta he saapuivat paikkaan, joka oli ennalta sovittu heidän majapaikakseen pääsiäisviikon ajaksi. Se oli Marian erään varakkaan sukulaisen avara koti. Tämä oli Sakariaan kautta saanut tietää jotakin sekä Johanneksen että Jeesuksen elämäntarinan varhaisvaiheista. Seuraavan päivän eli valmistuspäivän ajan he tekivät valmisteluja asianmukaista pääsiäissapatin viettoa varten.

124:6.13Vaikka koko Jerusalem oli pääsiäisvalmistelujen takia liikkeellä, Joosef ennätti kuitenkin viedä poikansa käymään akatemiassa, jonne tälle oli järjestetty tilaisuus jatkaa opintojaan kahden vuoden kuluttua eli sitten, kun hän olisi tullut vaadittuun viidentoista vuoden ikään. Joosef oli totisesti ymmällään huomatessaan, miten vähän kiinnostusta Jeesus osoitti kaikkia näitä huolellisesti laadittuja suunnitelmia kohtaan.

124:6.14Temppeli siihen liittyvine palveluksineen ja toimituksineen teki Jeesukseen syvän vaikutuksen. Ensi kertaa sen jälkeen, kun hän oli nelivuotias, hän oli aivan liian syventynyt omiin mietteisiinsä montakaan kysymystä esittääkseen. Toki hän silti esitti isälleen useita hämmentäviä kysymyksiä (niin kuin hän oli tehnyt aikaisemmissakin tilanteissa) siitä, miksi taivaallinen Isä vaati teurastamaan niin monia viattomia ja avuttomia eläimiä. Ja nuorenmiehen kasvojen ilmeestä hänen isänsä tiesi hyvin, etteivät hänen vastauksensa ja selitysyrityksensä hänen syvämietteistä ja teräväjärkistä poikaansa tyydyttäneet.

124:6.15Pääsiäissapattia edeltävänä päivänä hengellisen valaistumisen vuoksiaallot vyöryivät Jeesuksen kuolevaismielen läpi ja täyttivät hänen ihmissydämensä ääriään myöten rakastavalla säälillä niitä hengellisesti sokeita ja moraalin suhteen tietämättömiä kansanjoukkoja kohtaan, jotka olivat kokoontuneet viettämään muinaista pääsiäisen muistojuhlaa. Tämä oli Jumalan Pojan lihallisessa hahmossa viettämistä päivistä eräs erikoisimmista. Ja yön aikana hänelle ilmestyi ensi kertaa hänen maisen elämänvaiheensa aikana Immanuelin valtuuttama ja Salvingtonista matkaan lähtenyt erityistehtävään asetettu sanansaattaja, joka sanoi: "Hetki on tullut. On aika sinun ryhtyä toimittamaan Isäsi asioita."

124:6.16Ja tällä tavoin, jo ennen kuin hänen nuorille harteilleen laskeutui raskas vastuu nasaretilaisperheestä, taivaallinen viestintuoja saapui nyt muistuttamaan tätä nuorta poikaa, joka ei vielä ollut kolmeatoista täyttänyt, siitä, että oli tullut aika ryhtyä taas hoitamaan kokonaista universumia koskevia velvollisuuksia. Tämä oli ensimmäinen näytös pitkässä tapahtumaketjussa, joka lopulta huipentui Pojan Urantialla tapahtuneen lahjoittautumisen loppuunsaattamiseen ja siihen, että "universumin hallintovastuu laskettiin taas hänen inhimillis-jumalallisille harteilleen."

124:6.17Ajan kuluessa tämä ruumiillistumisen mysteeri kävi meille kaikille aina vain käsittämättömämmäksi. Pystyimme tuskin käsittämään, että tämä nasaretilaispoikanen oli koko Nebadonin luoja. Emmekä me nykyisinkään käsitä, miten tämän saman Luoja-Pojan henki ja hänen Paratiisin-Isänsä henki liittyvät ihmiskunnan sieluihin. Sitä mukaa kun aika kului, pystyimme näkemään, miten hänen ihmismielensä teki yhä selvemmin sellaisen eron, että vaikka hän elikin elämäänsä lihallisessa hahmossa, hengessä hänen harteillaan lepäsi vastuu kokonaisesta universumista.

124:6.18Ja tähän päättyy nasaretilaisen pikkupojan elämänvaihe, ja tästä alkaa kertomus nuorukaisesta -- yhä paremmin itsensä tiedostavasta jumalallisesta ihmisestä --, joka ryhtyy nyt pohtimaan, millainen on oleva hänen maailmassa viettämänsä elämänvaihe, kun hän pyrkii yhdistämään yhdeksi kokonaisuudeksi toisaalta elämänsä laajenevan tarkoituksen ja toisaalta vanhempiensa toiveet ja velvollisuutensa omaa perhettään ja oman aikansa ja aikakautensa yhteiskuntaa kohtaan.