123:0.1BEETLEHEMISSÄ vietetyn ajan epävarmuustekijöistä ja huolenaiheista johtuen Maria vieroitti vauvan vasta, kun he olivat saapuneet turvallisesti Aleksandriaan, jossa perhe kykeni asettumaan normaaleihin elämänoloihin. He asuivat sukulaistensa luona, eikä Joosefilla ollut mitään vaikeuksia huolehtia perheestään, sillä hän sai työtä pian heidän perille tulonsa jälkeen. Hän pääsi useiksi kuukausiksi kirvesmiehen töihin ja kohosi sittemmin suuren työmiesryhmän etumieheksi erään tuolloin rakenteilla olleen julkisen rakennuksen työmaalla. Tästä uudesta kokemuksesta hän sai ajatuksen ryhtyä urakoitsijaksi ja rakentajaksi sitten, kun he olisivat taas Nasaretissa.

123:0.2Kaikki nämä alkuvuodet, kun Jeesus vielä oli avuton pikkulapsi, Maria oli jatkuvasti ja yhtä mittaa varuillaan, jottei hänen lapselleen vain tapahtuisi mitään, joka vaarantaisi tämän hyvinvoinnin tai jollakin tavoin häiritsisi lapsen tulevaa tehtävää maan päällä. Kukaan äiti ei omistautunut yhtä paljon lapselleen. Kodissa, jonne Jeesus sattumalta päätyi, oli kaksi muuta suunnilleen hänen ikäistään lasta, ja lähimpiin naapureihin kuului vielä kuusi lasta, jotka olivat kutakuinkin hänen ikäisiään niin, että he soveltuivat hänen leikkitovereikseen. Aluksi Marialla oli taipumusta pitää Jeesus aina lähettyvillään. Hän pelkäsi, että Jeesukselle saattaisi tapahtua jotakin, jos tämän annettaisiin leikkiä puutarhassa muiden lasten kanssa. Mutta sukulaistensa avulla Joosefin onnistui saada Maria vakuuttumaan siitä, että sellaisella menettelyllä Jeesus jäisi ilman sitä hyödyllistä kokemusta, että hän oppisi sopeutumaan ikäistensä lasten seuraan. Ja tajutessaan, että tällainen liioittelevan varjeleva ja tavattoman suojeleva kasvatustapa saattaisi olla omiaan tekemään Jeesuksesta itsetietoisen ja jossakin määrin itsekeskeisen, Maria lopulta suostui sellaiseen järjestelyyn, että salli lupauksen lapsen varttua aivan kuin kuka muu lapsi tahansa, ja vaikka hän tätä päätöstä noudattikin, hän otti kuitenkin asiakseen pitää aina pikkuväkeä silmällä, milloin nämä leikkivät talon ympärillä tai puutarhassa. Lastaan rakastava äiti vain voi tietää, millaista huolta Maria kantoi sydämessään näinä imeväisiän ja varhaislapsuuden vuosina poikansa turvallisuudesta.

123:0.3Koko heidän Aleksandriassa viettämänsä kaksivuotisjakson ajan Jeesuksen terveydentila oli hyvä ja hänen kasvunsa jatkui normaalisti. Muutamia ystäviä ja sukulaisia lukuun ottamatta kenellekään ei kerrottu Jeesuksen olevan "lupauksen lapsi". Muuan Joosefin sukulainen paljasti tämän seikan joillekuille Memfiksessä asuville ystävilleen, jotka olivat muinaisen Ikhnatonin jälkeläisiä, ja pienen aleksandrialaisuskovien ryhmän kanssa nämä kokoontuivat Joosefin sukulaisen ja hyväntekijän palatsikotiin vähän ennen nasaretilaisperheen Palestiinaan-paluuta toivottamaan perheelle menestystä ja osoittamaan lapselle kunnioitustaan. Paikalle kerääntyneet ystävät lahjoittivat tässä tilaisuudessa Jeesukselle täydellisen kopion heprealaiskirjoitusten kreikankielisestä käännöksestä. Mutta tämä juutalaisten pyhien kirjoitusten kopio luovutettiin Joosefin käsiin vasta, kun sekä hän että Maria olivat lopullisesti kieltäytyneet memfisläisten ja aleksandrialaisten ystäviensä kutsusta jäädä Egyptiin. Nämä uskovat inttivät, että kohtalon lapsi kykenisi Aleksandrian asukkaana harjoittamaan huomattavasti suurempaa vaikutusvaltaa kuin, mihin hän koskaan jollakin tietyllä Palestiinan paikkakunnalla asuessaan kykenisi. Nämä suostutteluyritykset viivästyttivät heidän Palestiinaan-lähtöään niin, että se tapahtui vasta jonkin ajan kuluttua siitä, kun he olivat kuulleet uutisen Herodeksen kuolemasta.

123:0.4Joosef ja Maria lähtivät lopulta Aleksandriasta ystävänsä Ezraeonin laivalla, jonka määräsatama oli Joppa, ja he saapuivat tähän satamaan elokuun lopulla vuonna 4 eKr. He menivät suoraa tietä Beetlehemiin, jossa he viipyivät koko syyskuun pitäen neuvoa ystäviensä ja sukulaistensa kanssa siitä, tulisiko heidän jäädä sinne vai palata Nasaretiin.

123:0.5Maria ei ollut koskaan kokonaan luopunut ajatuksesta, että Jeesuksen pitäisi varttua Beetlehemissä, Daavidin kaupungissa. Joosef ei todellisuudessa uskonut, että heidän pojastaan oli määrä tulla Israelin vapahtajakuningas. Sitä paitsi hän tiesi, ettei hän itse ollut varsinaisesti Daavidin jälkeläinen, vaan että syynä siihen, miksi hänet luettiin Daavidin jälkeläisiin, oli aikoinaan tapahtunut erään hänen esi-isänsä adoptointi Daavidista polveutuvaan sukuhaaraan. Maria tietenkin piti Daavidin kaupunkia kaikkein asianmukaisimpana paikkana, jossa Daavidin valtaistuimen uusi haltijaehdokas voitaisiin kasvattaa, mutta Joosef piti parempana kokeilla onneaan Herodes Antipaan kuin tämän veljen Arkelaoksen kanssa. Hänellä oli pahoja aavistuksia siitä, ettei lapsen olisi Beetlehemissä eikä missään muussakaan Juudean kaupungissa turvallista, ja hän arveli, että Arkelaos noudattaisi Galileassa hallitsevaa Antipasta todennäköisemmin isänsä Herodeksen aikanaan harjoittamaa uhkaavaa politiikkaa. Ja kaikkien mainittujen syiden lisäksi Joosef ei salannut sitä, että hän katsoi lapsen kasvattamisen ja opettamisen kannalta Galilean muita paremmaksi paikaksi, mutta Marian esittämien vastalauseiden kumoamiseen tarvittiin kolme viikkoa.

123:0.6Lokakuun ensimmäiseen päivään mennessä Joosef oli saanut Marian ja kaikki heidän ystävänsä vakuuttuneiksi siitä, että heidän olisi paras palata Nasaretiin. Niin he lokakuun alussa vuonna 4 eKr lähtivät Beetlehemistä Nasaretiin ja kulkivat tämän matkan Lyddan ja Skytopoliin kautta. Heidän matkansa alkoi varhain eräänä sunnuntaiaamuna. Maria ja lapsi ratsastivat heidän vasta hankkimansa kuormajuhdan selässä, kun Joosef ja viisi mukana seuraavaa sukulaista taas taittoivat matkaa jalan. Joosefin sukulaiset eivät päästäneet heitä Nasaretin-matkalle ilman matkaseuraa. He eivät rohjenneet mennä Galileaan Jerusalemin ja Jordaninlaakson kautta, eivätkä läntiset kulkureitit olleet aivan turvallisia kahdelle yksinäiselle matkantekijälle, joilla oli alaikäinen lapsi mukanaan.

123:1.1Neljäntenä matkapäivänä seurue saapui turvallisesti määränpäähänsä. He saapuivat etukäteen mitään ilmoittamatta Nasaretin kotiinsa, jossa oli yli kolmen vuoden ajan asunut yksi Joosefin avioituneista veljistä. Tämä hämmästyi heidät nähdessään suuresti. Siinä määrin vaivihkaa he olivat toimittaneet asiansa, ettei sen kummemmin Joosefin kuin Mariankaan perhe tiennyt heidän edes lähteneen Aleksandriasta. Seuraavana päivänä Joosefin veli muutti perheineen pois talosta, ja ensimmäistä kertaa sitten Jeesuksen syntymän Maria asettui pienen perheensä kanssa aloilleen nauttimaan elämästä heidän omassa kodissaan. Vajaassa viikossa Joosef sai työtä kirvesmiehenä, ja he olivat äärimmäisen onnellisia.

123:1.2Heidän Nasaretiin-paluunsa aikoihin Jeesus oli noin kolmen vuoden ja kahden kuukauden ikäinen. Hän oli kaiken tämän matkustelun kestänyt mainiosti ja oli erinomaisen terve ja täynnä lapsekasta riemua ja intoa siitä, että hänellä nyt oli oma paikka, jossa juoksennella ja pitää hauskaa. Mutta hän kaipasi kovin aleksandrialaisten leikkitovereidensa seuraa.

123:1.3Matkalla Nasaretiin Joosef oli taivuttanut Marian sille kannalle, että olisi vähemmän viisasta levitellä heidän galilealaisten ystäviensä ja sukulaistensa keskuuteen sellaista tietoa, että Jeesus oli lupauksen lapsi. He sopivat, ettei näistä asioista kerrottaisi kenellekään mitään. Ja he molemmat pitivät tämän lupauksen varsin uskollisesti.

123:1.4Jeesuksen neljäs elinvuosi oli alusta loppuun normaalin fyysisen kehityksen ja epätavallisen mentaalisen aktiivisuuden aikaa. Tällä välin hän oli jo solminut hyvin läheisen ystävyyssuhteen Jaakob-nimiseen, suunnilleen hänen ikäiseensä naapurinpoikaan. Jeesus ja Jaakob leikkivät aina mieluusti yhdessä, ja varttuessaan heistä tuli ylimpiä ystäviä ja uskollisia tovereita.

123:1.5Tämän nasaretilaisperheen elämän seuraava tärkeä tapahtuma oli heidän toisen lapsensa Jaakobin syntymä huhtikuun 2 päivän varhaisina aamuhetkinä vuonna 3 eKr. Jeesus oli ylen määrin ihastunut ajatuksesta, että hänellä oli pikkuveli, ja hän saattoi seistä tuntikausia vain seuraamassa, mitä tämä vauva elämänsä alkuvaiheessa puuhaili.

123:1.6Elettiin saman vuoden keskikesää, kun Joosef rakensi pienen työpajan kyläkaivon lähettyville ja vähän matkan päähän karavaanien levähdyspaikasta. Tämän jälkeen hän teki päivisin enää hyvin vähän kirvesmiehen töitä. Hänellä oli työtovereinaan kaksi veljeään ja useita muita käsityöläisiä, joita hän lähetti työmaille jääden itse työpajaan valmistamaan ikeitä ja auroja ja tekemään muita puutöitä. Jonkin verran hän työskenteli myös nahkatöiden, köysi- ja telttakangastöiden parissa. Ja varttuessaan Jeesus, milloin ei ollut koulussa, käytti aikaansa suunnilleen yhtä paljon äitinsä auttamiseen kotiaskareissa kuin siihen, että hän seurasi isänsä työskentelyä työpajassa ja kuunteli samalla maailman neljältä kulmalta saapuvien karavaaninohjaajien ja matkustavaisten keskustelua ja jutustelua.

123:1.7Tämän vuoden heinäkuussa, kuukautta ennen kuin Jeesus täytti neljä vuotta, koko Nasaretiin levisi pahanlaatuinen suolistosairaus, joka tarttui karavaanimatkustajilta. Vaara, että Jeesus olisi alttiina tämän tautiepidemian tarttumiselle, hätäännytti Marian niin pahasti, että hän kääräisi molemmat lapsensa nyyttiin ja pakeni veljensä maalaistaloon. Talo sijaitsi Megiddontien varrella lähellä Saridia, useita kilometrejä Nasaretista etelään. He palasivat Nasaretiin vasta runsaan kahden kuukauden kuluttua. Jeesus nautti suuresti tästä ensimmäisestä kokemuksestaan maatilalla.

123:2.1Hyvän matkaa toista vuotta sen jälkeen, kun oli palattu Nasaretiin, Jeesus-poika tuli ikään, jolloin hän teki ensimmäisen henkilökohtaisen ja täydestä sydämestä lähtevän moraalisen päätöksensä. Ja silloin hänen luokseen jäi Ajatuksensuuntaaja, Paratiisin-Isän jumalallinen lahja, joka oli aikaisemmin palvellut Makiventa Melkisedekin mukana ja saanut tällä tavoin kokemusta siitä, mitä on toimia kuolevaisen ihmisen yläpuoliselta tasolta olevan olennon inkarnoituman yhteydessä tämän olennon eläessä kuolevaisen olennon lihallisessa hahmossa. Tämä tapahtuma sattui helmikuun 11 päivänä vuonna 2 eKr. Jeesus ei ollut yhtään sen tietoisempi jumalallisen Opastajan tulemisesta kuin ovat olleet ne miljoonat ja taas miljoonat muut lapset, jotka ennen tuota päivää ja sen jälkeen ovat samalla tavalla saaneet tällaisen Ajatuksensuuntaajan asumaan mielessään ja työskentelemään näiden mielten lopulta tapahtuvan hengellistymisen ja heidän kehittyvän kuolemattoman sielunsa ikuisen eloonjäämisen hyväksi.

123:2.2Tuona helmikuisena päivänä päättyi Universumin Hallitsijoiden välittömästi ja henkilökohtaisesti harjoittama valvonta siltä osin kuin se liittyi Mikaelin lapsenhahmoisen inkarnoituman koskemattomuuteen. Tuosta hetkestä alkaen, koko sen ajan, jonka inkarnoituman ihmishahmoinen kehittyminen jatkui, Jeesuksen varjelun oli määrä olla tämän hänen sisimmässään asuvan Suuntaajan ja mukaan liittyvien serafisuojelijoiden vastuulla. Serafien toimintaa täydensi aika ajoin keskiväliolentojen huolenpito. Nämä oli osoitettu suorittamaan tiettyjä tarkalleen määriteltyjä tehtäviä heidän planetaaristen esimiestensä antaman ohjeen mukaisesti.

123:2.3Jeesus täytti tämän vuoden elokuussa viisi vuotta, ja tästä syystä sanommekin tätä vuotta hänen elämänsä viidenneksi (kalenteri)vuodeksi. Mainittuna vuonna, vuonna 2 eKr, runsas kuukausi ennen viidettä syntymäpäiväänsä, Jeesuksen teki onnelliseksi se, että hänelle syntyi Mirjam-sisar. Mirjam syntyi heinäkuun 11 päivän yönä. Seuraavan päivän iltana Jeesuksella ja hänen isällään oli pitkä keskustelu tavasta, jolla eri elollisryhmät syntyvät maailmaan erillisiksi yksilöiksi. Jeesus sai arvokkaimman osan alkuaikojen opetuksesta vanhemmiltaan, kun nämä vastasivat hänen harkittuihin ja tutkiviin kyselyihinsä. Joosef ei milloinkaan lyönyt mitään laimin siinä suhteessa, etteikö hän olisi nähnyt vaivaa ja kuluttanut aikaa vastatakseen pojan esittämiin lukuisiin kysymyksiin. Viisivuotiaasta aina kymmenvuotiaaseen saakka Jeesus oli yhtä jatkuvaa kysymysmerkkiä. Vaikk'eivat Joosef ja Maria aina osanneetkaan vastata hänen kysymyksiinsä, he eivät koskaan laiminlyöneet sitä, että he keskustelivat täysipainoisesti hänen kyselyihinsä sisältyvistä asioista ja kaikin mahdollisin tavoin auttoivat häntä hänen pyrkiessään pääsemään tyydyttävään selvyyteen valppaan mielensä esille kaivamista ongelmista.

123:2.4Nasaretiin-paluun jälkeen talon elämä oli ollut varsin vilkasta, ja Joosefilla oli ollut tavallistakin enemmän työtä uuden verstaansa rakentamisessa ja liikeyrityksensä saattamisessa uudelleen alkuun. Hänellä oli puuhaa niin runsaasti, ettei hän ollut ehtinyt valmistaa Jaakobille edes kehtoa, mutta tämä puute korjattiin paljon ennen Mirjamin maailmaantuloa niin, että tällä oli varsin mukava kätkyt, jossa kelliä perhekunnan ihailtavana. Ja Jeesus-lapsi osallistui sydämen kyllyydestä kaikkiin näihin luonnollisiin ja normaaleihin kotipiirin kokemuksiin. Hän oli peräti mielissään pikkuveljestään ja vieläkin pienemmästä sisarestaan ja oli suureksi avuksi Marialle näiden hoitamisessa.

123:2.5Noiden päivien ei-juutalaisessa maailmassa ei ollut montakaan kotia, jotka olisivat kyenneet antamaan lapselle älyllisessä, moraalisessa ja uskonnollisessa mielessä paremman koulutuksen kuin, mihin Galilean juutalaiskodit kykenivät. Näillä juutalaisilla oli lastensa kasvattamista ja opettamista varten järjestelmällinen ohjelma. He jakoivat lapsen elämän seitsemään vaiheeseen:

123:2.6Galilean juutalaisten keskuudessa äidin oli tapana kantaa vastuu lapsen opettamisesta viidenteen syntymäpäivään saakka, ja mikäli kysymyksessä oli poikalapsi, siitä lähtien isää pidettiin vastuullisena tämän opetuksesta. Tämän mukaisesti Jeesus puheena olevana vuonna siirtyi Galilean juutalaislapsen elämän viidenteen vaiheeseen, ja niin ollen Maria elokuun 21 päivänä vuonna 2 eKr luovutti hänet muodollisesti Joosefin huomaan saamaan lisää opetusta.

123:2.7Vaikka Joosef nyt ottikin välittömän vastuun Jeesuksen älyllisestä ja uskonnollisesta opetuksesta, hänen äitinsä oli silti edelleenkin kiinnostunut hänen kotiopetuksestaan. Maria opetti hänet tuntemaan ja hoitamaan viiniköynnöksiä ja kukkia, jotka kasvoivat kotipalstaa joka puolelta ympäröivien puutarhamuurien vierustoilla. Maria järjesti talon katolle (jota kesäisin käytettiin makuuhuoneena) myös matalia hiekkalaatikoita, joiden hiekkaan Jeesus piirteli karttoja ja harjoitteli alkuaikoina myös aramean, kreikan ja myöhemmin heprean kirjoittamista, sillä aikanaan hän oppi lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan sujuvasti kaikkia kolmea kieltä.

123:2.8Jeesus näytti olevan fyysisesti kutakuinkin täydellinen lapsi, ja mentaalisessa ja emotionaalisessa mielessä hänen kehityksensä jatkui normaalisti. Tämän viidennen (kalenteri)vuotensa lopulla hän kärsi lievästä ruoansulatushäiriöstä. Kysymyksessä oli hänen ensimmäinen, jos kohta vähäinen, sairautensa.

123:2.9Vaikka Joosef ja Maria usein keskustelivatkin vanhimman lapsensa tulevaisuudesta, olisit sinä, jos silloin olisit ollut siellä, pannut merkille vain, että varttumassa oli normaali, terve, huoleton, mutta äärimmäisen tiedonhaluinen tuohon aikaan ja paikkaan kuuluva lapsi.

123:3.1Äitinsä auttamana Jeesus oli jo oppinut aramean kielen galilealaisen murteen, ja nyt hänen isänsä ryhtyi opettamaan hänelle kreikkaa. Maria puhui kreikkaa vain vähäsen, mutta Joosef puhui sujuvasti sekä arameaa että kreikkaa. Kreikanopintojen oppikirjana käytettiin sitä heprealaiskirjoitusten jäljennöstä -- täydellistä lain ja profeettojen laitosta, johon kuuluivat myös psalmit --, jonka he olivat saaneet lahjaksi Egyptistä-lähdön hetkellä. Koko Nasaretissa oli vain kaksi täysimittaista kreikankielisten kirjoitusten kopiota, ja se, että toinen näistä kopioista oli kirvesmiehen perheen hallussa, teki Joosefin kodista paikan, jonne monet etsiytyivät, ja näin Jeesuksella oli varttuessaan tilaisuus tavata miltei loputon määrä hartaita opiskelijoita ja vilpittömiä totuudenetsijöitä. Ennen vuoden loppua Jeesus oli ryhtynyt pitämään huolta tästä arvaamattoman kalliista käsikirjoituksesta sitten, kun hänelle oli hänen kuudentena syntymäpäivänään kerrottu, että pyhän kirjan olivat hänelle lahjoittaneet aleksandrialaiset ystävät ja sukulaiset. Eikä aikaakaan, kun hän jo osasi lukea sitä vaivatta.

123:3.2Jeesus koki nuoren elämänsä ensimmäisen suuren järkytyksen, kun hän oli vähän vaille kuusivuotias. Pikkumiehestä oli tuntunut siltä, että hänen isänsä -- tai ainakin hänen isänsä ja äitinsä yhdessä -- tiesi kaiken. Kuvitelkaapa sen vuoksi tämän kyselevän lapsen hämmästystä, kun hän kysyi isältään, mikä oli juuri sattuneen lievän maanjäristyksen syy, ja sai kuulla Joosefin sanovan: "Poikani, sitä en todellakaan tiedä." Näin alkoi pitkä ja hämmentävä harhakuvien särkyminen, jonka kuluessa Jeesukselle selvisi, etteivät hänen maiset vanhempansa olleetkaan kaikkiviisaita eivätkä kaiken tietäviä.

123:3.3Joosefin ensimmäisenä ajatuksena oli kertoa Jeesukselle, että maanjäristyksen oli aiheuttanut Jumala, mutta hetken mietittyään hän päätteli sellaisen vastauksen antavan välittömästi aiheen uusiin ja entistäkin hämmentävämpiin kysymyksiin. Jo Jeesuksen varhaisimpien ikävuosien aikana oli varsin vaikeata vastata hänen fyysisiä ja sosiaalisia ilmiöitä koskeviin kyselyihinsä sanomalla hänelle ajattelemattomasti, että vastuun kantoi milloin Jumala, milloin perkele. Vallalla olleen juutalaisten omaksuman uskomuksen mukaisesti Jeesus oli pitkään taipuvainen hyväksymään opin hyvistä ja pahoista hengistä mentaalisten ja hengellisten ilmiöiden mahdolliseksi selitykseksi, mutta varsin aikaisessa vaiheessa hän alkoi epäillä, tokko tällaiset näkymättömät voimat olisivat vastuussa luonnonmaailman fyysisistä tapahtumista.

123:3.4Vuoden 1 eKr alkukesällä ennen kuin Jeesus oli täyttänyt kuutta vuotta, Sakarias, Elisabet ja heidän poikansa Johannes tulivat käymään Nasaretin perheen luona. Jeesus ja Johannes viihtyivät hyvin yhdessä tämän heidän muistamansa ensimmäisen tapaamisen aikana. Vaikk'eivat vierailijat voineetkaan viipyä kuin muutaman päivän, vanhemmat keskustelivat silti monista asioista, myös poikiensa tulevaisuutta koskevista suunnitelmista. Vanhempien käydessä keskustelujaan pojat leikkivät palikoilla hiekkalaatikossa talon katolla ja pitivät hauskaa monella muulla aidon poikamaisella tavalla.

123:3.5Tavattuaan Johanneksen, joka oli kotoisin Jerusalemin lähettyviltä, Jeesus alkoi osoittaa tavatonta kiinnostusta Israelin historiaa kohtaan ja esittää yksityiskohtaisia kysymyksiä sapattiriittien, synagogasaarnojen ja vähän väliä vietettyjen muistojuhlien merkityksestä. Hänen isänsä selitti hänelle kaikkien näiden juhla-aikojen merkityksen. Ensimmäisenä oli keskitalven juhlavalaistus, joka kesti kahdeksan päivää. Se aloitettiin sytyttämällä yksi kynttilä ensimmäisenä iltana, ja kynttilöiden lukumäärää lisättiin kunakin iltana yhdellä. Tällä haluttiin muistella temppelin vihkimistä sen jälkeen, kun Juudas Makkabealainen oli palauttanut voimaan Mooseksen määräämät palvelusmenot. Seuraavana oli vuorossa alkukevään puurim-juhla, jota vietettiin Esterin ja hänen toimestaan tapahtuneen Israelin vapautumisen muistoksi. Sitten seurasi juhlallinen pääsiäinen, jota aikuiset, mikäli suinkin mahdollista, viettivät Jerusalemissa, kun lapset taas muistivat kotona, ettei koko viikkoon saanut syödä hapatettua leipää. Myöhemmin oli vuorossa uutishedelmien juhla, sadonkorjuujuhla, ja viimeisenä, juhlavimpana kaikista, oli uuden vuoden juhla, sovituksen päivä. Vaikka Jeesuksen nuorelle mielelle jotkin näistä juhlista ja juhlamenoista olivatkin vaikeasti ymmärrettäviä, hän pohdiskeli niitä silti vakavasti ja meni sitten täysin rinnoin mukaan lehtimajanjuhlan iloihin. Se oli koko juutalaiskansan vuotuinen loma-aika, aika, jolloin he muuttivat ulos lehteviin majoihin ja antautuivat ilonpidon ja mielihyvän valtaan.

123:3.6Tämän vuoden aikana Joosefilla ja Marialla oli vaikeuksia Jeesuksen rukousten suhteen. Hän piti tiukasti kiinni siitä, että hän puhuisi taivaalliselle Isälleen koko lailla niin kuin hänellä oli tapana jutella Joosefille, maiselle isälleen. Tämä poikkeaminen juhlavammista ja kunnioittavammista tavoista pitää yhteyttä Jumaluuteen oli hänen vanhemmistaan, eritoten hänen äidistään, hieman kiusallista, mutta mitään keinoa ei ollut suostutella häntä muuttamaan tapaansa, vaan hän tapasi lausua rukouksensa juuri niin kuin häntä oli opetettu, minkä jälkeen hän vaatimalla vaati saada "vähän jutella taivaallisen Isäni kanssa".

123:3.7Saman vuoden kesäkuussa Joosef luovutti Nasaretissa sijaitsevan työpajansa veljilleen ja ryhtyi virallisesti työskentelemään rakennusurakoitsijana. Ennen vuoden loppua perheen tulot olivat yli kolminkertaistuneet. Köyhyyden ahdinkoa ei nasaretilaisperhe enää kertaakaan kokenut kuin vasta Joosefin kuoleman jälkeen. Perhe kasvoi kasvamistaan, ja paljon rahaa käytettiin ylimääräiseen opetukseen ja matkusteluun, mutta Joosefin tulot kasvoivat aina samaa tahtia menojen lisääntymisen kanssa.

123:3.8Muutamat tämän jälkeen seuranneet vuodet Joosef teki paljon töitä Kaanassa, (Galilean) Beetlehemissä, Magdalassa, Nainissa, Sepforiissa, Kapernaumissa ja Eendorissa sekä lisäksi paljon rakennustöitä Nasaretissa ja sen lähistöllä. Kun Jaakobista tuli kyllin vanha auttamaan äitiään kotiaskareissa ja nuorempien lasten hoitamisessa, Jeesus oli usein poissa kotoa matkustaen isänsä mukana näihin ympäristön kaupunkeihin ja kyliin. Jeesus oli tarkka huomioidentekijä, ja näillä kodin ulkopuolelle suuntautuneilla matkoillaan hän hankki paljon käytännön tietoa. Hän keräsi uutterasti tietoa ihmisestä ja siitä, miten tämä eli maan päällä.

123:3.9Puheena olevana vuonna Jeesus edistyi pitkälle väkevien tunteidensa ja voimakkaiden mielenliikkeidensä sovittamisessa perheen keskinäisen yhteistyön ja kotikurin vaatimuksiin. Maria oli rakastava äiti mutta melkoisen ankara kurinpitäjä. Joosefilla oli kuitenkin monissa suhteissa suurempi vaikutusvalta Jeesukseen, sillä hänen tapanaan oli istua pojan viereen ja juurta jaksain selittää todelliset ja pohjimmaiset syyt siihen, miksi oli kaikkien perheenjäsenten viihtyvyyttä ja rauhaa ajatellen välttämätöntä kurin avulla rajoittaa henkilökohtaisia mieltymyksiä. Kun tilanne oli Jeesukselle selitetty, hän toimi aina älyä ja halukkuutta osoittaen vanhempiensa toiveiden ja perheen yhteisten sääntöjen mukaisesti.

123:3.10Jeesus käytti suuren osan joutilaasta ajastaan, milloin hänen äitinsä ei tarvinnut hänen apuaan taloustöissä, päivisin kukkien ja kasvien ja iltaisin tähtien tutkimiseen. Hänessä ilmeni kiusallinen mieltymys maata selällään ja tuijotella ihmetellen taivaan tähtitarhaa vielä kauan sen jälkeen, kun oli hänen tavallinen nukkumaanmenoaikansa tässä järjestystä vaalivassa nasaretilaiskodissa.

123:4.1Tämä oli Jeesuksen elämässä todella vaiheikas vuosi. Tammikuun alkupuolella Galileassa oli suuri lumimyrsky. Lunta satoi hyvinkin puoli metriä. Se oli Jeesuksen elinaikanaan näkemistä lumipyryistä sankin ja Nasaretissa yksi runsaimmista sataan vuoteen.

123:4.2Se, mitä juutalaislapset Jeesuksen aikoihin leikkivät, oli melko rajoittunutta. Aivan liian usein lapset leikkivät niitä vakavampia puuhia, joita he näkivät vanhempien ihmisten toimittavan. He leikkivät usein häitä ja hautajaisia, seremonioita, joita he tavan takaa näkivät ja jotka olivat sangen näyttäviä. He tanssivat ja lauloivat, mutta heillä oli varsin vähän sääntöjen mukaan leikittäviä pelejä, leikkejä, joista myöhempien aikojen lapset ovat niin suuresti nauttinet.

123:4.3Erään naapurinpojan ja myöhemmin oman veljensä Jaakobin kanssa Jeesus leikki mielellään perheen puusepänverstaan peränurkassa, jossa heillä oli hyvin hauskaa lastujen ja puupalikoiden seassa. Jeesuksen oli aina vaikea käsittää, mitä pahaa piili tietynlaisissa leikeissä, jotka olivat kiellettyjä sapattina, mutta hän mukautui aina vanhempiensa toiveisiin. Hänellä oli huumorintajua ja leikkimieltä, jotka hänen elinaikanaan ja hänen sukupolvensa aikaisessa elinympäristössä saivat varsin vähän tilaisuutta päästä esille, mutta aina neljätoistavuotiaaksi saakka hän oli enimmän aikaa iloinen ja huoleton.

123:4.4Marialla oli kyyhkyslakka taloon liitetyn eläinsuojan katolla, ja he käyttivät kyyhkysten myynnistä saamansa tulot erityisenä hyväntekeväisyysrahastona, jota Jeesus hoiti siitä ensin kymmenykset vähennettyään ja ne synagogan virkailijalle luovutettuaan.

123:4.5Tähän mennessä ainoaan varsinaiseen onnettomuuteensa Jeesus joutui pudotessaan takapihan kiviportailta, jotka johtivat telttakankaalla katettuun makuuhuoneeseen. Se tapahtui idästä odottamatta nousseen heinäkuisen hiekkamyrskyn aikana. Kuumat, puuskittain hienoa hiekkaa kuljettavat tuulet puhalsivat tavallisesti sadekauden aikana, erityisesti maalis- ja huhtikuussa. Oli perin harvinaista, että tällainen myrsky puhalsi heinäkuussa. Kun myrsky puhkesi, Jeesus oli tapansa mukaan talon katolla leikkimässä, sillä kuivanakautena se oli enimmän aikaa hänen tavanomainen leikkipaikkansa. Kun hän laskeutui portaita, hiekka sokaisi hänet, ja hän putosi. Tämän onnettomuuden jälkeen Joosef rakensi kaiteet portaiden kummallekin sivustalle.

123:4.6Ei ollut mitään keinoa, jolla tämä onnettomuus olisi voitu estää. Se ei ollut luettavissa kahden tilapäisen keskivälivarjelijan syyksi -- yksi ensiasteinen ja yksi toisasteinen keskiväliolento oli nimittäin asetettu pitämään poikaa silmällä -- myöskään serafivartijan syyksi asiaa ei voitu panna. Se ei yksinkertaisesti vain ollut vältettävissä. Mutta tämä vähäinen tapaturma, joka sattui sillä aikaa, kun Joosef oli poissa kotoa Eendorissa, sai Marian mielessä aikaan sellaisen huolestuneisuuden, että hän muutamien kuukausien ajan epäviisaasti pyrki pitämään Jeesuksen tiiviisti vierellään.

123:4.7Taivaalliset persoonallisuudet eivät mielivaltaisesti puutu aineellisella tasolla sattuviin onnettomuuksiin, fyysisluontoisiin arkipäivän tapahtumiin. Tavallisissa oloissa vain keskiväliolennot voivat kohtalon miesten ja naisten persoonaa suojellakseen puuttua aineellisiin olosuhteisiin, ja erityistapauksissakin nämä olennot voivat toimia tällä tavoin vain ylempiensä nimenomaisia toimeksiantoja noudattaen.

123:4.8Ja kysymyksessä oli vain yksi monista tällaisista tälle tiedonjanoiselle ja seikkailunhaluiselle nuorukaiselle sittemmin sattuneista vahingoista. Jos luot mielessäsi kuvan tarmokkaan pojan keskimääräisestä lapsuudesta ja nuoruudesta, saat melko hyvän käsityksen Jeesuksen nuoruudenaikaisesta elämänvaiheesta, ja voit tällöin kuvitella, miten paljon huolta hän aiheutti vanhemmilleen, varsinkin äidilleen.

123:4.9Nasaretilaisperheen neljäs lapsi, Joosef, syntyi keskiviikkoaamuna, maaliskuun 16 päivänä vuonna 1 jKr.

123:5.1Jeesus oli nyt seitsenvuotias eli iässä, jolloin juutalaislasten edellytettiin aloittavan virallinen opintiensä synagogakouluissa. Niinpä hän tämän vuoden elokuussa aloitti Nasaretissa vaiheikkaan koulunkäyntinsä. Pikkumiehemme osasi jo lukea, kirjoittaa ja puhua sujuvasti kahta kieltä: arameaa ja kreikkaa. Hänen oli nyt määrä ottaa tehtäväkseen oppia lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan heprean kieltä. Ja hän oli todella innoissaan edessään avautuvasta uudesta koululaisen maailmasta.

123:5.2Kolmen vuoden ajan, kymmenvuotiaaksi asti, hän kävi Nasaretin synagogan alkeiskoulua. Näiden kolmen vuoden ajan hän opetteli lainkirjan alkeita, siinä muodossa kuin tämä teos oli heprean kielellä kirjaan pantu. Seuraavat kolme vuotta hän opiskeli ylemmän asteen koulussa ja painoi muistiinsa pyhän lain syvällisemmät opetukset niitä ääneen toistamalla. Hän valmistui tästä synagogakoulusta kolmantenatoista ikävuotenaan, ja synagogan johtajat luovuttivat hänet vanhemmilleen oppineena "käskyn poikana", joka siitä lähtien olisi Israelin yhteisön vastuunalainen kansalainen. Tämä kaikki oikeutti hänet osallistumaan pääsiäisenviettoon Jerusalemissa. Niinpä hän tuona vuonna osallistuikin isänsä ja äitinsä seurassa ensimmäistä kertaa pääsiäisjuhlille.

123:5.3Nasaretin koulussa oppilaat istuivat puolikaaressa lattialla, kun hashen, muuan synagogan viranhaltija, heidän opettajansa, istui heitä vastapäätä. He aloittivat opiskelunsa Kolmannesta Mooseksen kirjasta eli Leviticuksesta, siirtyivät sitten opettelemaan muita lain kirjoja, minkä jälkeen vuorossa oli profeettojen ja psalmien opiskelu. Nasaretin synagoga omisti täydellisen kopion hepreankielisistä kirjoituksista. Ennen kahdettatoista ikävuotta ei opiskeltu mitään muuta kuin näitä kirjoituksia. Kesäkuukausien aikana koulutunteja vähennettiin huomattavasti.

123:5.4Jeesuksesta tuli varsin lyhyessä ajassa loistava hepreantaitaja, ja hänen nuoruusvuosinaan, milloin sattui, ettei Nasaretissa ollut käymässä ketään arvovierasta, häntä pyydettiin usein lukemaan heprealaiskirjoituksia synagogaan säännönmukaisiin sapattipalveluksiin kokoontuneille uskollisille.

123:5.5Näillä synagogakouluilla ei tietenkään ollut mitään oppikirjoja. Hashen tapasi opettaessaan sanoa lauseen ja oppilaat toistivat sen sitten hänen perässään yhteen ääneen. Milloin oppilaalla oli käytettävissään kirjoitetut lain kirjat, hän opetteli läksynsä lukemalla sitä ääneen ja yhtä mittaa toistamalla.

123:5.6Virallisemman koulunkäyntinsä ohella Jeesus alkoi seuraavaksi saada kosketusta maailman neljältä kulmalta kotoisin olevien ihmisluontoon, sillä hänen isänsä korjauspajassa kävi ihmisiä monista maista. Kun hänen ikänsä karttui, hän kuljeskeli vapaasti karavaanimatkustajien seassa näiden viivähtäessä kyläkaivon lähellä levähtämässä ja aterioimassa. Kreikkaa sujuvasti puhuvana hän keskusteli useimpien karavaanimatkustajien ja -ohjaajien kanssa vaivatta.

123:5.7Nasaret oli karavaanitien asema ja matkanteon solmukohta, väestöltään suurelta osin ei-juutalainen. Samalla se oli laajalti tunnettu juutalaisten perinteisen lain vapaamielisen tulkinnan keskuksena. Galileassa juutalaiset menivät vapaammin ei-juutalaisten pariin kuin, mikä oli heidän käytäntönsä Juudeassa. Ja kaikkiin Galilean kaupunkeihin verrattuina Nasaretin juutalaiset olivat vapaamielisimpiä niiden sosiaalisten rajoitusten tulkinnoissaan, jotka perustuivat pelkoihin mahdollisesta itsensä saastuttamisesta, jos joutuisi kosketuksiin ei-juutalaisten kanssa. Ja näistä seikoista sai alkunsa Jerusalemissa yleisesti käytetty sanonta: "Voiko Nasaretista muka tulla jotakin hyvää?"

123:5.8Jeesus sai moraaliopetuksensa ja hengellisen sivistyksensä pääasiassa omassa kodissaan. Suuren osan älyllisestä ja teologisesta opetuksestaan hän sai hashenilta. Mutta todellisen sivistyksensä -- sen mielen ja sydämen varustuksen, jota tarvitaan ihmisen joutuessa tositilanteessa koettelemaan itseään elämän asettamien ongelmien kanssa kamppaillessaan, -- hän sai kanssaihmistensä keskuudessa liikkumalla. Juuri tämä läheinen yhdessäolo muiden ihmisten, nuorten ja vanhojen, juutalaisten ja ei-juutalaisten, kanssa tarjosi hänelle tilaisuuden päästä tuntemaan ihmisten sukukunta. Jeesus oli verrattoman sivistynyt sikäli, että hän ymmärsi ihmisiä perin pohjin ja rakasti heitä hartaasti.

123:5.9Kaikki nämä synagogassa viettämänsä vuodet hän oli loistava oppilas, jolla oli paljon etua siitä, että hän osasi kolmea kieltä. Nasaretin hashen huomauttikin Joosefille tilanteessa, jolloin Jeesus päätti koulukurssinsa, että hän kukaties "oli oppinut enemmän Jeesuksen syvälle käyvistä kysymyksistä" kuin, mitä hän oli "kyennyt poikaselle opettamaan."

123:5.10Koko oppikurssinsa ajan Jeesus oppi paljon, ja synagogassa pidetyt säännölliset sapattisaarnat olivat hänelle suuri innoituksen lähde. Oli tavanmukaista, että Nasaretissa sapatin yli viipyviä merkittäviä vierailijoita pyydettiin puhumaan synagogassa. Varttuessaan Jeesus kuuli monien, kaikkialta juutalaisesta maailmasta tulevien, suurten ajattelijoiden esittävän näkemyksiään, samoin kuin monien sellaisten, jotka eivät olleet kovinkaan puhdasoppisia juutalaisia, sillä Nasaretin synagoga oli muuan heprealaisen ajattelun ja kulttuurin edistynyt ja vapaamielinen keskus.

123:5.11Seitsemänikäisinä koulumaailmaan astuessaan (tuolloin juutalaiset olivat juuri saattaneet voimaan oppivelvollisuuslain) oppilailla oli tapana valita oma "syntymäpäivätekstinsä", eräänlainen kultainen sääntö, joka opastaisi heitä koko opiskeluajan ja jota he käyttivät usein lähtökohtana, kun he kolmentoistaikäisinä pitivät valmistumistilaisuudessa puheen. Jeesuksen valitseman tekstin oli kirjoittanut profeetta Jesaja: "Herran Jumalan henki on minun päälläni, sillä Herra on minut voidellut; hän on lähettänyt minut viemään hyvää sanomaa nöyrille; sitomaan niitä, joiden sydän on särkynyt; julistamaan kahlituille vapautusta ja päästämään hengelliset vangit vapauteen."

123:5.12Nasaret oli yksi heprealaiskansakunnan kahdestakymmenestäneljästä pappiskeskuksesta. Mutta Galilean pappiskunta oli perinteisten lakien tulkinnassaan huomattavasti juudealaisia kirjanoppineita ja rabbeja vapaamielisempi. Ja Nasaretissa oltiin sapatin noudattamisenkin suhteen muita vapaamielisempiä. Siksi Joosefin tapana olikin viedä Jeesus sapatti-iltapäivinä kävelyretkille, ja yksi heidän mieluisimmista huvituksistaan oli kiivetä heidän kotinsa lähistöllä sijaitsevalle kukkulalle. Sieltä heille avautui esteetön näköala koko Galileaan. Luoteen suunnalla he voivat kirkkaina päivinä nähdä Karmelvuoren pitkän harjanteen, joka jatkui mereen saakka, ja monet kerrat Jeesus kuunteli isänsä esittämän tarinan Eliaasta. Tämä kuului ensimmäisten joukossa niiden heprealaispappien pitkään rivistöön, jotka arvostelivat Ahabia ja paljastivat Baalin papit. Pohjoisessa kohotti Hermonvuori lumisen huippunsa hohtaen majesteettisena ja halliten taivaanrantaa ylärinteiden kimallellessa lähes tuhannen metrin matkalta ikilumesta vitivalkoisina. Kaukana idässä he saattoivat erottaa Jordaninlaakson, ja vieläkin kauempana siintelivät Moabin kallioiset kukkulat. Samalla tavoin he etelässä ja idässä voivat nähdä Dekapoliin kreikkalais-roomalaiset kaupungit amfiteattereineen ja suurellisine temppeleineen, kun auringonsäteet osuivat niiden marmoriseiniin. Ja milloin he viipyivät kukkulalla auringonlaskuun saakka, heidän oli lännen suunnalla mahdollista erottaa kaukaisella Välimerellä purjehtivat alukset.

123:5.13Jeesus saattoi tarkkailla karavaaneja, kun ne tulivat neljältä suunnalta ja kulkivat reiteillään kohti Nasaretia ja sieltä pois, ja etelän suunnalla hänen katseensa kantoi avaran ja hedelmällisen Esdraelonin tasangon yli, joka levittäytyi Gilboavuoren suunnalle ja Samariaan.

123:5.14Milloin he eivät kiivenneet kukkuloille kaukaisuuksiin ulottuvaa maisemaa katselemaan, he kuljeskelivat maaseudulla tutkimassa, miten luonnon ilmeet vaihtuivat kulloisenkin vuodenajan mukaan. Kotipiirissä saamansa opetuksen lisäksi Jeesuksen alkuopetuksessa tavoiteltiin kunnioittavaa ja myönteistä suhdetta luontoon.

123:5.15Jo ennen kuin Jeesus oli täyttänyt kahdeksan vuotta, hän oli kaikkien Nasaretin äitien ja nuorten naisten tuntema. Nämä olivat tavanneet hänet ja keskustelleet hänen kanssaan kaivolla, joka ei ollut kaukana hänen kodistaan ja joka oli yksi koko kaupungin sosiaalisen kanssakäymisen ja kuulumistenvaihdon keskuksista. Puheena olevana vuonna Jeesus oppi lypsämään perheen lehmän ja hoitamaan muita eläimiä. Tämän ja seuraavan vuoden aikana hän oppi myös valmistamaan juustoa ja kutomaan. Kymmenvuotiaana hän oli jo taitava käsittelemään kangaspuita. Jotakuinkin näihin aikoihin Jeesus ja naapurinpoika Jaakob ystävystyivät savenvalajan kanssa, joka teki työtään virtaavan lähteen äärellä. Ja katsellessaan, miten Naatanin näppärät sormet muovailivat savea savenvalajan pyörällä, kumpainenkin heistä teki monta kertaa päätöksen ryhtyä savenvalajaksi sitten, kun olisi varttunut aikuiseksi. Naatan piti näistä pikkumiehistä kovasti ja antoi heille usein savea leikittäväksi. Hän nimittäin pyrki voimistamaan heidän luovaa mielikuvitustaan sillä, että innosti heitä kilpailemaan erilaisten esineiden ja eläinhahmojen luomisessa.

123:6.1Koulunkäynnin osalta tämä oli mielenkiintoinen vuosi. Vaikkei Jeesus ollutkaan mikään epätavallinen opiskelija, hän oli uuras oppilas, joka kuului luokan edistyneempään kolmannekseen ja joka teki työnsä niin hyvin, että hänet vapautettiin koulunkäynnistä viikon ajaksi joka kuukausi. Tuon viikon hän vietti tavallisesti joko kalastajasetänsä luona Galileanmeren rannalla Magdalan lähistöllä tai enonsa maatilalla, joka sijaitsi noin kahdeksan kilometrin päässä Nasaretista etelään.

123:6.2Vaikka hänen äitinsä olikin käynyt ylenmäärin huolekkaaksi hänen terveydestään ja turvallisuudestaan, hän alkoi vähitellen sopeutua näihin kodin ulkopuolelle suuntautuviin retkiin. Jeesuksen sedät, enot ja tädit pitivät hänestä kaikki hyvin paljon, ja niin heidän välillään käytiinkin kiihkeää kilpailua siitä, kuka heistä saisi hänet luokseen näillä kuukausittaisilla käynneillä tämän vuoden ja muutamien seuraavien vuosien aikana. Hän suoritti (varhaislapsuutensa jälkeen) ensimmäisen viikonmittaisen vierailunsa enonsa maatilalle tämän vuoden tammikuussa; ensimmäisen, viikonpituisen kalassaolokokemuksensa hän sai Galileanmerellä toukokuussa.

123:6.3Näihin aikoihin Jeesus tapasi erään damaskuslaisen matematiikanopettajan, ja joitakin uusia laskutapoja opittuaan hän useiden vuosien ajan vietti paljon aikaansa matematiikan parissa. Hänelle kehittyi tarkka lukujen, etäisyyksien ja mittasuhteiden taju.

123:6.4Jeesus alkoi viihtyä hyvin veljensä Jaakobin seurassa, ja tämän vuoden lopulla hän ryhtyi opettamaan veljelleen aakkosia.

123:6.5Käsillä olevan vuoden aikana Jeesus sopi sellaisista järjestelyistä, että hän sai maitotuotteita vastaan harpunsoittotunteja. Hän piti tavattoman paljon kaikesta musiikkiin liittyvästä. Myöhemmin hän teki parhaansa virittääkseen nuorten tovereidensa keskuudessa kiinnostusta laulumusiikkia kohtaan. Yksitoista täytettyään hän oli taitava harpisti, joka nautti suuresti saadessaan viihdyttää perhettään ja ystäviään epätavallisilla tulkinnoillaan ja osaavilla improvisoinneillaan.

123:6.6Samalla kun Jeesus jatkoi kadehdittavaa edistymistään koulussa, kaikki ei ollut hänen vanhempiensa ja opettajiensa kohdalla yhtä mutkatonta. Hän esitti esittämästä päästyään monia kiusallisia kysymyksiä, jotka koskivat sekä tiedettä että uskontoa, eritoten maantiedettä ja astronomiaa. Aivan erityisen itsepintaisesti hän halusi saada selvän siitä, miksi Palestiinassa esiintyi kuivakausi ja sadekausi. Kerran toisensa jälkeen hän etsi selvitystä siihen, miksi Nasaretin ja Jordaninlaakson lämpötilojen välillä oli niin suuri ero. Hän ei kerta kaikkiaan koskaan lakannut esittämästä tällaisia älykkäitä mutta hämmentäviä kysymyksiä.

123:6.7Hänen kolmas veljensä, Simon, syntyi perjantai-iltana, huhtikuun 14 päivänä tänä vuonna eli vuonna 2 jKr.

123:6.8Helmikuussa Nasaretiin saapui Naahor, yksi Jerusalemin rabbiakatemian opettajista, tarkkailemaan Jeesusta sen jälkeen, kun hän oli ollut samanlaisella asialla Sakariaan kodissa Jerusalemin lähistöllä. Hän tuli Nasaretiin Johanneksen isän kehotuksesta. Vaikka hän aluksi oli jonkin verran kauhuissaan Jeesuksen suorapuheisuudesta ja epäsovinnaisesta tavasta suhtautua uskonnollisiin asioihin, hän kuitenkin katsoi sen johtuvan vain siitä, että Galilea oli niin kovin kaukana heprealaisen oppineisuuden ja kulttuurin keskuksista, ja neuvoi Joosefia ja Mariaa antamaan hänelle luvan ottaa Jeesus mukaansa Jerusalemiin, jossa tämä pääsisi osalliseksi juutalaiskulttuurin keskuksen tarjoamasta sivistyksestä ja koulutuksesta. Maria oli puolittain jo valmis suostumaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että hänen vanhimmasta pojastaan olisi tuleva Messias, juutalainen vapahtaja. Joosef empi, hän oli yhtä vakuuttunut siitä, että Jeesuksesta oli määrä varttua kohtalon mies, mutta millaiseksi tuo kohtalo osoittautuisi, sen suhteen hän oli perin juurin epävarma. Mutta hän ei milloinkaan tosissaan epäillyt, etteikö hänen poikansa olisi ollut määrä suorittaa jokin suuri tehtävä maan päällä. Mitä enemmän hän ajatteli Naahorin antamaa neuvoa, sitä enemmän hän epäili ehdotetun Jerusalemissa-oleskelun viisautta.

123:6.9Kun Joosefin ja Marian mielipiteiden välillä ilmeni tällaista eroavuutta, Naahor pyysi lupaa jättää koko asia Jeesuksen ratkaistavaksi. Jeesus kuunteli tarkkaavaisesti, keskusteli Joosefin ja Marian sekä yhden naapurin, kivenhakkaaja Jaakobin, kanssa, jonka poika oli hänen mieluisin leikkitoverinsa, ja ilmoitti sitten kaksi päivää myöhemmin, että kun hänen vanhempiensa ja neuvonantajiensa välillä esiintyi kovin suurta mielipiteiden eroavuutta ja koskei hän pitänyt itseään pätevänä ottamaan vastuuta näinkin suuresta päätöksestä, ja lisäksi kun hän itse ei tuntenut voimakasta vetoa puoleen eikä toiseen, hän koko tilanteen huomioon ottaen oli lopulta päättänyt "puhua asiasta Isäni kanssa, joka on taivaassa"; ja koska hän ei ollut täysin varma vastauksesta, hänestä tuntui, että hänen tulisi jäädä kotiin "isäni ja äitini luokse". Ja sen lisäksi hän sanoi: "Ne, jotka rakastavat minua näin suuresti, toki kykenevät tekemään hyväkseni enemmän ja opastamaan minua turvallisemmin kuin vieraat, jotka pystyvät näkemään vain ulkokuoreni ja tekemään havaintoja mielestäni, mutta jotka tuskin voivat minua tosiasiallisesti tuntea." He olivat kaikki ihmeissään, ja Naahor lähti matkoihinsa, takaisin Jerusalemiin. Ja kului monta vuotta ennen kuin kysymys Jeesuksen kotoalähdöstä nousi uudelleen pohdinnan kohteeksi.